asenteistamme historiaan

Meillä jokaisella on jokin asenne historiaan, mielipide sen merkityksestä. Me suomalaiset saatamme hymähdellä hirsitaloille Seurasaaressa, ihailla veistäjien taitoa vanhoissa puukirkoissamme. Upeat kalliopiirroksemme komeissa järverantakallioissa panevat mielikuvituksen liikkeelle. Kunnioitamme menneitten polvien työtä jossakin Suomenlinnassa tai Savonlinnassa. Saatamme epäillä muinaiskauvauksien kuopista edes löytyvän mitään todellista tietoa, sillä useimmiten löytyy vain ruukunsirpaleita. Joskus omistaja on tuskissaan, miten pitää kunnossa suojeltu vanha rakennus, kun Museovirastolla ei ole antaa tukea kunnostukseen ja purkaa ei saa. Asenteissa löytyy.

Luxorissa piisaa muisnaismuistoja, todella vanhaa historiaa. Mutta jotakin merkillistä on siinä, että n. 5000v vanhan temppelin raunion sisään on rakennettu alle tuhat vuotta sitten moskeija. Vanhat leijonapatsaat oinaanpäineen on pantu uudisrakennusten perustuksiksi, vanha seremoniakatu annettu hautautua hiekkaan ja tehty mutatiilitaloja päälle. Ja tätä ovat ymmärtämättömät ja välinpitämättömät tehneet vuosisatoja.

Onko selitys se, että tänne tunkeutuneet muslimivalloittajat eivät pätkääkään arvostaneet tätä vanhaa Egyptin kulttuuria, eivät arvostaneet valloitetun kansan muinaista suuruutta. Sen tuhansia vuosia vanhat, ihmiskunnan suurimpiin muistomerkkeihin kuuluvat rakennelmat tuhottiin tai annettiin hautua hiekkaan.

Onneksi hienoimmat muistomerkit olikin tehty niin suurista kivenjärkäleistä, etteivät valloittajat saaneet niitä liikkumaan. Muutoin niitä olisi varmaan käytetty moskeijoiden rakentamiseen. Edfun temppelin kymmenmetriset rakenteet olivat vähitellen hautautuneet tuulen liikuttamaan hiekkaan. Raunioissa on asuttu ja tiloja käytetty varastoina, talleina jo parituhatta vuotta. Ilmeisesti alistetut kansanosat silloin. kun Egyptin valtio oli moneen kertaan jyrätty ja valloitettu, ensin Aleksanteri Suuren ja sitten muiden valloittajien toimesta, ottivat nämä hylätyt palvontapaikat muuhun käyttöön. Vahvat uskomusrakennelmat unohtuivat, alkukristillisyys vahvistui, vanhat valtiorakenteet olivat hajalla. Sitten heikon maan jyräsi muslimiarmeija.

Sen jälkeen on Edfun temppelin katolle rakennettu kokonainen kaupunki. Kun raunioiden arvo joskus 1800-luvulla ymmärrettiin, alkoi suuri kaivuu- ja pelastustyö ja mutatiilitalot purettiin pois temppelin päältä. Tämä tapahtui paljolti brittien piikkiin, mutta sen saattoi hyväksyä, sillä iso siirtomaavalta myös hyötyi Egyptistä.

Nyt sama kehitys on menossa Luxorissa. Nyt pelastustyön maksumiehiksi on keksitty länsimaat ja raha työhön lypsetään Unescon kautta. Taas sorretaan köyhiä ja synnytetään uutta vihaa historian ilmiöitä vastaan, Nyt näyttäytyy vanhan historian pelastustyöt asuntojen repimisenä, häätöinä ja omaisuuden menetyksenä. Ovela pormestari-kuvernööri Samir Farak panee kaiken harjoittamansa törkeyden Unescon piikkiin, vaikka eivät YK:n kautta toimivat länsimaat sitä edes hyväksy.

Asenteet nykyegyptiläisillä ovat kovinkin ristiriitaisia. Turismi elättää kaikki Luxorin ja muiden suurten muistomerkkien liepeillä asuvat. Hotellit, kuljetustyöt, opastus, oheispalvelut, rihkamankauppa, lipputulot, kaikki se on perustana kansan usein silti vaatimattomalle elintasolle. Välinpitämätön suhtautuminen ja nämä ristiriidat heijastuvat myös virallisten paikallisoppaiden työhön. Joillekin opastus on leipätyö, toisille antoisa ja kiinnostava ammatti. Nämä leipäpapit usein pilaavat turistin mahdollisuuden nauttia elämyksiä. Siihen vaikuttaa kummankin osapuolen kielitaito, turistin pohjatiedot historiasta, tulkkauksen epävarmuus, kiire. Matkatoimistojen retkillä on se riesa, että selostukset joudutaan kääntämään, eikä oppaiden oma asia-osaaminen, termien tuntemus ja historiatieto läheskään aina riitä. Hyvinkin eng taitavat, paljon täällä matkailleet valittavat samaa, minkä itse olen kokenut käytännössä, että jonkin hautakammion aarteiden tai temppelikaiverrusten selostuksen ymmärtäminen, saati muille kääntäminen, on todella vaikeata. Ratkaisu tähän on standardointi, eli kaikki paikallisoppaat kertovat saman kaavan mukaan ja nokkelimmat suomalaioppaat ovat omaksuneet siihen riittiin kuuluvat asiat ja termit. Siksi oli hieno kokemus kuunnella Veli Kilpisen selostusta näistä muutamasta kohteesta joihin mukaan pääsin. Historianopettaja osaa asiansa ja kertoo sen suomeksi, kiinnostavasti, omintakeiseti ja hyvin.

***Tämän jutun historian faktoja saa korjata, en ole jaksanut, ehtinyt tarkistaa ajoituksia, mutta toivottavasti vuosituhannet ovat jotenkuten kohdallaan.***