Katsoin taas paria tyttöä komeissa mekoissaan kujalla ja totesin Hassanille pitäväni näistä rohkeista väreistä. Hän totesi ettei naisia saa katsoa, kai hiukan huumorilla, sillä perinteet sanelevat niin. Mutta on ne kauniita, rohkeat värit hyväryhtisten naisten päällä. Tässä kirkas heleä vihreä ja voimakas punasävyinen lila, syklaami. Ei kyllä sovi Espalle, mutta täällä näyttää hyvältä.

Pihalle pölähti kirveen kanssa mies siistimään pihapalmuamme. Siihenkin puuhaan tarvitaan hiukan rutiinia ja oikeat otteet, koska miestä on odotettu eikä suvun kaverit itse ryhtyneet hommaan. Lehtiä lähtikin palmusta paljon ja nyt se töröttää ylöspäin tyhmän näköisenä, kun lehvät ei roiku melkein maassa, kuten ennen. Kertoivat ettei puuta ole karsittu viiteen vuoteen. Kun ei hoideta, on taatelituotto huonompi. Nyt jäi pihalle poltettavaa ja Annukka meinaa ehkä grillata jotakin tynnyrin puolikkaan sisällä tulta pitäen.

Puhelinnumerot

Hassanilla oli iso pino käyntikortteja lompakossaan, joka lienee yleinen tapa, koska kortteja tarjoavat kaikki, jotakin palvelua myyvät. Onko maassa ollenkaan puhelinluetteloita? Epäilen vaan, koska numerot vaihtuvat usein ja kännyköitä hukataan. Useat käyttävät prepaidia, ja siksikin puhelinluttelon ylläpito olisi vaikeaa, puhumattakaan siitä että samoja etunimirimpsuja on valtava määrä. Luettelo paisuisi tolkuttomaksi, jos pitäisi painaa monta etunimeä ja jokin ammatti. Mutta kun kovin moni on kauppias, ei sekään riittäisi tunnistukseen. Siksi vaan nimiä säilötään kännykässä ja lompakossa ja kännyyn on pakko panna jokin muu tunniste, lisuke. Ilmiö on mulle tuttu jo Moskovan kaudelta. Siellä syyt saattoivat osin olla erilaisia, kun myöskään nimiä ei käytetty postilaatikoissa ja ovissa, saati porrastauluissa, joita ei siis ollut olemassakaan. Oliskohan ollut KGB:n pelkoa? Täällä kun kadottaa puhelimensa on aika pihalla pitkään.

Lopultakin risu-Ahmed

on saanut aikaa suunnitella ja rakentaa meidän portin taakse näkösuojan. Se on mallikappale, uusi hänelle ja kai kaikille. Seinäkkeen pystyssä pysyminen yritetään varmistaa rakentamalle siihen istuin, jonka paino auttaa. Silti rakenne oli niin hontelo että sitä pitää vahvistaa taakse ruuvattavilla pystytuilla. Lainaan pojalle ruuvinväännintä, muuten olisi ranne kipeänä. Mutta sitten sovittiin että hän kuivaa rotiskon ja varmistaa että on suora myös kuivana. Nämä risukalut kun kuivuessaan tuppaavat vääntymään ja pystykaapit ovat kovin vinoja. Omaani hoksasin panna vetonarun vastaväännöksi ja nyt se jäi suoraan. Suunniteltiin vähän koristeita yläosaan ja siihen tuli kaksi pikku hyllyä kukkaruukuille. Tehdään aluksi yksi kokeeksi ja jos tulee hyvä, tehdään toinen. Tämä on jo toinen designhuonekalu, jonka olen suunnitellut ja luvannut Ahmedin kopioida vapaasti. Toinen on se muovipusseja hyvin käyttävä roskis.

Päivi oli pistäytnyt kun olin raksalla ja antanut joululahjaksi alabasterisen kynttiläsuojuksen meille talonväelle. Kiitos. Annukka sitä jo testasi ja ihasteli illalla.

Kävelyjä

Sovin juuri parturin ja jalkahoidon, joka sopii hyvin joulupäivän puuhaksi. Malakin parturissa on se kiva piirre, että halutessaan saa kympillä tölkin kaljaa siinä takana olevasta Gaddisin ravintolasta. Usein se sopii mulle ohjelmaan, kun ei ole auto mukana. Lähdin kävellen lauttarantaan. Matkalla taas katselin bensan tankkausjonoa ja sitä, että huoltiksen piha kiilsi märkänä. Oliko bensaa vai sen pesuvesiä, en pystynyt haistamaan, kun mun nokka ei toimi normaalisti. Tiedä häntä toimiiko edes koko pää? Muistin siinä kävellessä, että joskus takavuosina kirjoitin uudesta talosta, joka oli kallistunut pahasti purkukuntoon. Nyt se oli poissa ja joku arveli sen aikanaan olleen luvitta rakennettu. Turisteja liikkui aika paljon, europpalainen perhe fillaroi ja olivat uskaltaneet 12v. tytön itsekseen pyörälle. Sitten tuli aasialainen pari fillareilla ja toisella oli metrinen sokeruoko kädessä ja söi siitä säleitä. Saattoivat olla maasta jossa sokeri kasvaa, muutoin turisti tuskin sellaista keppiä raahaisi. Lauttarannassa oli talotyömaa käynnistynyt, sokkelit valettu ja paljon tiiliä kasoina. Tuli heti joku juttelemaan ja kysyin mitä ovat tiilistä tehdyt matalat muurinalut kehinä muutoin tyhjällä hiekkakentällä. Selitti että ”hallitus” merkkaa siten talojen paikat. Samaa selitystä olen kuullut sille, että teiden varsilla näkyy ikään kuin aloitetun talon nurkat muurattuina. Sillä jotenkin virallistetaan rakennushanke.

Menin veneeseen paikallisten perässä. Turistit ottivat 5LE privaattiveneen ja kuulin kun venemies venäjäksi varoitti veneeseen astuvia ”astaroosna”. Ovat nokkelia oppimaan perusfraasit monella kielellä.

Veneisiin

on alkanut ilmestyä eri maiden lippuja koristeeksi ja turistien houkutukseksi. Useita saksan lippuja näkyy, muutama Union Jack ja joitakin punaisia, joista ei saanut selvää.

Kävelin taas itärannalla lautalta Gaddisiin sinne parturiin jonka perheen vuodenvaihteen taisin pelastaa. Hän ensin myi mulle aikaisemmin neuvotellun korvakarvojen koneellisen leikkurin, ”erikoishintaan vain mulle” 350LE jossa taisi jo olla hyvänmiehenlisää reilusti. Sitten hän ei saanut rikotuksi mun isoja rahoja, kun ei hotellissakaan juuri kassaa kerry turistipulassa. Sovittiin sitten, että maksan samalla seuraavankin parturin+ jalkahoidon, eli poika sai 600LE, jolla jo joulukin saattoi pelastua, vaikka se onkin vasta 7. tammikuuta. Parturista suuntasin tuttuun paikkaan kalalle ja kaljalle, Ritziin. Huomasin vasta nyt että kadulla nimi onkin muodossa Ritze, vaikka sisällä on RITZ. On taas näitä kikkoja millä vältetään oikeusriidat, vaikka nimi lukijalle näyttäytyy länsinimen kopiona. Samoja kikkoja hymyilin parturissa, jossa oli myynnissä parfyymi, jonka kotelossa oli nimi HOGO BOOS, joka äkkiä tuo mieleen tunnetun Hugo Bossin. Bensiksen nimi oli ELNEEL, joka kätevästi ääntyy El Niil. En toki tiedä onko alalla joku toinen ensin ominut nimen Nile.

Nimittelyä

Ritzin isäntä ja pojat muistavat minut hyvin ja heti kysyi tarjoilija, otanko taas kalaa. Samoin kadulla vossikkamies muisti että asun WB:llä, kun olin sen joskus hälle sanonut kyytiä torjuessani. Ovat hyviä muistamaan tällaisia, kun viime viikolla joku tarjosi kyytiä ”hei suomalainen, vien sinut halvalla Feirusiin” eli muisti puolen vuoden takaisen pokan. Sadannen kerran kuulin taas kadulla tyypillisen ”mustash-horse garriage?” Ottaisitko kyydin jos sulle huudetaan esim ”hei punapää / partanaama / kaljupää” tms? Ei ole oikein kauppias-psykologia kohdallaan siinä. Ritzin isäntä muisti että olen Suomesta, mutta pani sitten Oslon sinnepäin mukaan, hyvä yritys kumminkin.

Mahrusin uusin mälli

Kun olin paljon jo kävellyt soitin Mahrusin kyytimään, osittain kuullakseni kolarijutusta lisää. Aikamoinen tapahtuma, kun jätkä ajaa hurjaa ylinopeutta ja pamauttaa taxin keulaan, lentää 6-7m loukkaamatta itseään. Mahrus menee moittimaan heppua, joka alkaa uhkailla ja lyödä. Mahrus kertoo omistavansa ruskean vyön karatessa ja olleensa armeijassa erikoisjoukoissa, joten hän torjui helposti. Tällöin ketku otti ison machete-veitsen uhaten sillä. Mahrus otti sitten aseen pois ja sitoi kundin narulla, väkijoukon seuratessa vierestä. Sitten tuli paikalle kolme miestä mp:llä kertoen että roisto oli varastanut pyörän ja häntä oli ajettu takaa, siitä hurja nopeus. Ilmeisesti pyörät eivät aina ole rekisterissä tms kun sellainen kannattaa varastaa, eihän sitä muutoin voi ajatella myydä edelleen? Poliisikin ehti paikalle ja vei konnan laitokselle. Huumehörhö koko mies, tietysti p.a. joten korvauksia ei taaskaan saa mistään. Muistoksi jäi komea pikkumiekka, joka oli takakontissa. Totesin olevani kiinnostunut siitä ja hän lupasi antaa lahjaksi. Täytynee vähän kipurahaa silti maksaa siitä. Se olisi hyvä pujojen katkomiseen, niin ei tule selkä kipeäksi taas.

PS. Näitä tapahtumia on pakko kirjata heti ja panna esille, muutoin niistä tulee sellainen ruuhka, ettei siitä selviä. Tuntuu siltä että koko ajan tapahtuu mielenkintoisia asioita.