Valmisteluja

 

Kävin äsken ottamassa tuntumaa kävelyyn pihalla ja testasin kuinka paljon pitää varata aikaa matkaan bussipysäkille. On upea aurinkoinen ja tyyni keli. Matkaan valmistautujia oli liikkeellä muitakin. Toistakymmentä joutsenta on pyörinyt järvellä jo viikon verran ja taas lensivät jonossa, ei aurana ja kaakattivat lentäessään. Tankkaavat ja odottavat sopivaa myötätuulta, lähtö mielessä. Menevät jonnekin keskelle Eurooppaa. Sehän on jo tullut selväksi, että kurjet Suomesta lentävät Egyptiin ja sieltä jostakin kumman syystä Tunisiaan josta keväällä lentävät Espanjan kautta pohjoiseen. Lintumiehet ihmettelevät syytä moiseen kolmioreittiin joka on selvinnyt radiolähettimillä. Kurkia näkyy harvakseltaan myös Niilillä, mutta mitään isoja parvia en ole nähnyt, kuten Tunisiassa näin kerran.

 

Autovanhus on oikutellut ja pysähtyi kesken menon kun Satu kävi sillä Espoossa ja Hesassa. Nyt se on saatu siirrettyä taas kotipihaan, mutta ilmeisesti vikaa on laturissa ja se pitäisi uusia. Latureissa on jännä ja hyvä systeemi, niitä kierrätetään. Irrotat vehkeen, viet Motonettiin jossa se vaihdetaan kunnostettuun. Tietysti maksat välirahaa, mutta ei mitään törkeetä kun ne ovat uudelleen käytettäviä.

Siksi minä menen bussilla lauantaina Hesaan katsomaan Timon uutta kämppää ja Pandan vanhaa vuokrayksiötä. Hannulla on tarkoitus pistäytyä myös.

 

Ja viikonloppuna pitää ruveta miettimään kamoja kasaan. Paljoa en meinaa mukana raahata, mutta Päivillä on ylipainoa ja kun me punnitaan laukut yhdessä, saa hän eduksi mun laukun vajauksen. Nyt pitää vielä varmistaa se paikka koneessa sellaiseksi, että saan pitää koipea suorana ja toisaalta myös kuljetus kenttien pitkillä käytävillä. Istambulin kenttä on valtava ja käytävät pitkiä. Vaikka niillä onkin kuljetushihnoja paljon en jaksaisi tässä kunnossa ajoissa koneen vaihtoa.