Meteliä
Heräsin tiistaina aamuyöstä neljän kieppeillä nuorison metelöintiin. Pikku puistikossa oli kymmenkunta nuorta miestä aamuyön tunnelmassa. Heillä oli tynnyri tai jokin muu iso astia, jota hakkaamalla saatiin aikaan muhkea melu, rummutusta. Pönttöjä oli useampia, sillä niistä lähti eri värähtelyt. Rummutus oli kuin kotona murrosikäisten opettelu pulpetin kanteen. Lisänä porukan mölinä, ei laulu ja kätten taputus rytmiä tavoitellen. Tämä kaikki tapahtuu ilmeisesti selvänä. Vaikka Hein kertoi olleensa yökerhossa ja yllättyneensä siitä, että nuoret muslimimiehet vetivät kaljaa ja viinaa sekä polttivat hassista. Naisia ei paikassa ollut, lukuun ottamatta ”napatanssijaa”.

Meteliä kesti reilut puoli tuntia, sitten porukka hajaantui. Ilmeisesti menivät nukkumaan. Sillä heti melun tauottua 5.06 alkoi kaiuttimista  muezzin valitus. Oli aika nuorison painua pehkuihin? Unta vedetään palloon jonnekin puolillepäivin, kun työt eivät ole esteenä.

Melu jatkui kuitenkin huuteluna, johon osallistui pari ääntä meidän tai naapuritalosta ja yksi kadulla. Kinastelua jatkui kymmenkunta minuuttia ja sitten sen peitti alleen kovaäänisesti ohi ajanut vaimentamaton moottoripyörä joka sai jatkoksi kaasukauppiaan kilkatuksen. Silloin katsoin kelloa joka näytti 5.24. Siis kaasua ostetaan ja myydään illalla puoleenyöhön ja aamulla anivarhain. Kaupungissa ei liene mitään sääntöä yörauhasta, vaan meluta saa ihan tolkuttomiin aikoihin.

Usein verhoilijat tekevät hommiaan paukutellen vasaroin ja nitojin aamuyön puolelle. Heti kun aamu valkenee, aloittavat kirvesmiehet talojen kimpussa. Aika kolina ja pauke kuuluu, kun rakentavat telineitä ja valumuotteja. Katukuilussa pauke saa lisäpuhtia kaiusta, sillä kaikki seinät ovat kiveä ja kaiku kuuluvaa.

Aikakäsitys on meikäläisittäin aika erikoinen. Varmaan selityksenä on kesän kuumuus, jolloin työt on pakko tehdä yöllä kun on viileämpää. Samasta johtuu iltapäivän monen tunnin nukkumiset. Kaupoissa ja verstaissa nukutaan ihan asiaa peittelemättä. Asiakas tietysti odottaa, jos ei tunne paikallista rytmiä.
Mitään ei kannata yrittää hoitaa alkuiltapäivästä. Puhelimiin ei vastata silloin virastoissakaan. Valtion kauppa on kiinni klo 13-18. Toisaalta palvelu pelaa iltamyöhään saakka ja puodit suljetaan lähellä puoltayötä. Eikä taaskaan yritetä toimia hissunkissun, vaan peltiset liukuovet rämäytetään rennosti ja kovalla metelillä kiinni ja lukitaan lattiatasossa isoilla lukoilla. Ja kauppiaat huutelevat toisilleen mitä lie toivotuksia.

Tutun asunnon yläkerrassa iskä tulee töistä hotellilta puolenyön aikaan ja siihen herätetään lapset mukaan. Kersat sitten juoksevat asunnossa muutaman tunnin, leikkien ja meluten. Pitäähän isällä ja lapsilla olla laatuaikaa?!

Herkkäuninen herää usein lintujen ääniin. Nyt kun kello on 5.59 alkoi varpusten sirkutus. Iso parvi saa aikaan melkoisen konsertin. Sitä avustaa soolona kukko lähikorttelissa ja koira jossakin. Minä herään usein puluihin, jotka lennähtävät ilmastointikojeen ulkoyksikölle ja rapisevat siinä kujertaen tosi kovaa.

Jotkut täällä asuvat länsimaiset hoitavat ongelmaa korvatulpin. Osa on antanut periksi ja muuttanut ”maalle” länsirannalle – West Bankille. Siellä on rauhallisempaa ja ihan hiljaista, jos ei asu pääkadun varrella. Täällä itärannalla melun lisukkeena kaikuu harvakseltaan aamuyöstä sumusireenin tapainen vahva matala hälytin. En ole saanut selville tuleeko se Niililtä laivoista vai rautatieltä. Molemmissa käytetään sireeneitä surutta.
Kansan luonteeseen kuuluu lapsellinen ”hei me hillutaan!”-asenne, joka puhkeaa kukkaansa uuden moottoripyörän sarvissa. Kun poliiseista ei ole kiusaa ja mitään määräyksiä melunlähteiden asentamiselle ei ole, on raivostuttavaa ja pelottavaa joutua kuulemaan posketonta torvensoittoa. Näillä nuorilla miehillä on meikäläisen varhaisteinin buberteettityyli kaikessa. Rehvakasta menoa ja mökää. Auton hallinnan tärkein osa on äänitorvi – ja sitä käytetään!
6.10 kuului taas useita voimakkaita, kaukaa kaikuvia torven törähdyksiä. Veikkaan jokilaivojen kipparien uhoksi, machomeiningiksi. Tosin eivät ujostele äänen käyttöä veturinkuljettajatkaan ja tasoristeyksiä riittää.

Kaikkeen tottuu. Asuin nuorena Pukinmäen tasoristeyksen vieressä ja siihen aikaan 60-luvulla tapana oli veturinpillin soitto aina siinä kohtaa. Kolmisen viikkoa meni tottumiseen, sitten siihen ei enää herännyt. Mutta eihän se terveellistä ole kenellekään.  
6.24 laivurit irrottelevat köysiä ja mielihalujaan, sumusireenit kuuluvat kuorona kauas.