Klaanit ja heimot Afrikassa ja muualla

Niille rakentuu koko yhteiskunta ja se puolestaan vaikeuttaa politiikkaa monissa, ehkä ihan kaikissa Afrikan maissa. Yksipuoluejärjestelmä on käytössä monessa maassa, jopa niissä joiden virallisessa nimessä on DEMOKRATIA. Täällä kun sillä on ihan omat määritelmänsä, niinkuin oli Neukuissa aikanaan. Jotkut vaan yksinkertaisesti saavat nauttia demokratiasta enemmän kuin toiset, se on perinne ja vahva kuin luonnonlaki. Entisaikojen siirtomaaherrat kantavat vastuun siitä, että maita rajattiin viivottimille eikä järjellä.

Toki voi sanoa että paimentolaisia ei voinutkaan rajata yhdelle alueelle ja siinä asiassa ei rajoja tunnistettu, tuskin vieläkään noteerataan käytännössä. Yksi kiistojen aihe näissä rajoin merkatuissa valtioissa on karjanomistajien eli paimentolaisten ja maata viljelevien toimeentulon ristiriita. Sisäiset kahinat ja heimosodat johtuvat paljolti tästä synkästä siirtomaa-riistäjien perinteestä ja lisää sytykettä saadaan uskonnoista. Joillekin alueille ovat lähetyssaarnaajat toistasatavuotisilla ponnistuksilla saaneet istutettua kristinuskon. Esimerkkinä Ambomaan alue ja Namibia. Se on kovasti ja sitkeästi uurasten onnistunut siellä, missa perinteenä on ollut kansanuskonnot, mutta ei taas onnistu ollenkaan alueilla, joille islam on levinnyt. Paha esimerkki on nykyinen Nigeria, jossa Boko Haram-uskonlahko, jokin islamin sotaisa suuntaus, tappaa attentaateissa kristittyjä. Autopommit ovat paukkuneet aika usein ja uhreja on satoja.

Sama uskontojen vaikutus oli suuri tekijä Etelä-Sudanin muodostumisessa. Toinen tekijä oli roturaja, sillä uuden valtion asukkaat ovat mustia kristittyjä kun taas vanhan valtion pohjoisosaa eli Sudania pitivät hallussaan muslimit, taustaltaan pääasiassa arabeja. Vaikka maata pesidenttinä hallitseva YK:n tuomioistuimessa syytteessä oleva, silti tuolillaan istuva roisto (nimi ei nyt tule mieleen ja netti on poikki) on minusta enemmän musta kuin arabi. Kuitenkin heimojen kiistat Etelä-Sudanin öljyvaroista on aiheuttanut jo aseellisia yhteenottoja uuden maan sisällä.

Ainahan öljy tuo harmia ja riitaa, mutta kun siihen sopivasti sattuu klaanien valta, on sotku käsillä. Minulla ja ehkä muillekin on vaikea hahmottaa näitä käsitteitä kansa-heimo-klaani ja niiden rajoja. Vanhastaan on puhuttu hottentoteista ja busmanneista, tutseista, hutuista, masaista ja muista kansoista, mutta nykytutkijat kumoavat osan niistä rasistisina jäänteinä.

Toki masait ja kikujut tunnetaan nykyisinkin selkeinä heimoina ja samalla kielinä. On aika kiinnostavaa että monissa maissa ainoa yhteinen kieli on huono englanti, kun maassa puhutaan kymmeniä heimokieliä. Englantia opetetaan kouluissa kehnoin menetelmin ja kansa oppii sitä puhumalla, mutta ei sitten osaa kirjoittaa, kuten en minäkään. Eipä silti, tuskin monikaan britti tai jenkki osaa puhtaasti tuota ”älytöntä” kieltä kirjoittaa.

Egyptissä ei kai varsinaisia klaaneja tunnisteta, en tiedä. Mutta käytännön elämässä se perinne tuntuu, näin kun asioita pääsee näkemään uudesta vinkkelistä. West Bankilla korostetaan joka käänteessä tuttua porukkaa ja ystäviä ympärillä. Maanomistusolot tukevat sukujen pysymistä tiiviinä ja lähekkäin. Kaikki bisnes pyritään ohjaamaan omalle ”klaanille”, kavereille. Klaani antaa tukea ja turvaa, myös meille yhden suvun siipien suojissa.

Haluan ostaa risukaapin, palmunruodista kyhätyn säilytyskalusteen. Piirsin sen muodon ja mitat ja annoin Abdylle tilauksena. Ehdottelin että tämä voitaisiin tilata toiselta verstaalta, kun tällä tutulla Ahmedilla on niin paljon duunia, että hommat on laahanneet aikataulustaan pahasti. Toinen verstas on yhtä lähellä, mutta ei kuulu ”meihin”. Juttu kävi ilmi Abdyn heikosta selittelystä, että tilataan vaan Ahmedilta, kyllä hän patistaa aikataulua. Ja ”häneen voidaan luottaa koska hänet tunnetaan”. Abdy itse on arvostettu ammattimies ja hyvin tunnettu, jota kaikki moikkaavat ja hän vastaavasti muistaa nimet hämmästyttävästi.

On meillä suomalaisilla hävettävää kun nimet ei jää mieleen, mutta täällä muistetaan kaikki ja lisäpiirteena on se että samoja nimiä on ihan kaikilla. Sen selitys on että ”mister Muhamed”kuten eräs kerran opasti turistia, omasi rimpsun nimiä, joita sitten on jaettu pojille kai tuomaan siunausta. Nimilitania kattaa jotensakin kaikki yleisimmät täällä. Minäkin muistan ainakin 4 Ahmedia ja lisää muistettavaa tulee koko ajan. Vastaavasti naisten nimet on kopioitu ”mr Muhamedin” vaimojen nimistä ja niitähän oli useita. Nimethän ovat vahvasti periytyvää ainesta kulttuurissa, josta kertoo että täkäläisiä naisten nimiä, joita sitten esiintyy myös raamatussa, on meilläkin laajasti käytössä. Taitaa löytyä kirjoja tai ainakin artikkeleita aiheesta, täytyy tutkia kun kiireet hellittää.

Nyt tämä SINUHETALO ja sen omistajaveljesten rakennusvauhti on ihan kiitettävää ja minultakin kysytään koko ajan kantaa moniin seikkoihin. On mukava havaita että myös näkemyksiäni kuunnellaan ja otetaan huomioon. Tämä veljessarja haluaa ottaa oppia eurooppalaisilta ja olla mukana kehityksessä. Siitä esimerkkinä on että he olisivat kovin halukkaita ottamaan käyttöön auringon voiman sekä veden lämmitykseen että sähkön tuottamiseen, vaikka se ei nyt vielä ole kannattavaa. Abdy ihan erikseen näytti minulle ensimmäisen, saksalaisen talon, jossa on panelit katolla. Hän korosti sitä, että on ensimmäinen ja hyvä esimerkki.

Mahmoud juuri äsken kertoi että useilla ensiapuasemilla, joita on sijoitettu erämaahan tien varteen, on käytössä aurinkopanelit. Sellaiset ovat myös valaslaakson turistipisteessä. Tässä asiassa tämän vahvan suvun esimerkki voi toimia hienosti, sillä toki kateudella on merkitystä. Onpa asiaa juuri tutkittu jenkkilässä ja tutkimus kertoi, että nopeasti a-panelit tulee naapureille, kunhan ensin joku hankkii malliksi. Siellä se saattaa olla jopa muotia tai ainakin sopiva aihe olla moderni ja osoittaa se. Palvelee samaa tarkoitusta kuin hienompi auto kuin naapurilla.

Nyt tämä klaanien merkkaaminen on saanut hullunkurisia piirteitä lännessä, esimerkkinä tatuoinnit. Nuoremmille lukijoille kerron, että ennen tatska oli merkki merillä tai vankilassa olosta, ainakin jostakin epämääräisestä. Sehän levisi englannissa ensin työväestöön ja oli hetken ryhmän tunnus, mutta sitten sen ottivat käyttöön julkkikset ja mallit. Aluksi ihan pieninä merkkeinä puoliksi piilossa. Nyt asia on mennyt ihan överiksi, kuten ennen tyynenmeren saarilla ja varsinkin Uuden Seelannin maoreilla. Afrikassa tatuointi on laajasti käytössä ja sen versiona arvet naamassa, klaanin ja heimon merkkeinä.

Näissä vanhemmissa korkeakulttuureissa, arabimaissa ja Aasiassa, ei näkyviä merkkejä ole kaivattu vaan ryhmään kuuluminen on näkyvissä hienostuneemmin. Kiinassa se ennen näytettiin vaatteilla, samoin Euroopan hoveissa. Jokin väri saatettiin varata yksin kuninkaalle ja jotkin olivat niin kalliita, että vain varakkailla oli varaa hankkia väri. Nyt sekin on käännetty bisneksen käyttöön muodissa, jossa matkimishalua käytetään markkinoinnissa. Se tosin jostakin syystä tehoaa vain naisiin. Onhan se kiinnostavaa, että eläinten maailmassa uroksen pitää koreilla ja olla värikäs, mutta ihmiset ovat kääntäneet asian päinvastoin.

Klaanimerkkejä ovat ottaneet käyttöön liivijengit ja Japanissa merkkinä kuulumisesta johonkin jengiin oli katkottu pikkurilli. Olenpa venäjällä nähnyt ihan järkevillä bisnesmiehillä vasemman käden nimettömässä ylipitkän kynnen! Joillakin jengeillä kerrotaan olevan jonkin hyvin pienen tatuoinnin käsissä, josta vastapuoli tietää lukea tilanteen.

Samoin opin Hesan seximessuilla kauan sitten asian, jota prätkähomot käyttävät oman harrastustyyppinsä tunnistukseen: eri värisiä liinoja takataskussa ja niiden värien yhdistelmiä. Väri kertoo oman sexi-identiteetin tyypin ja sen miten sitä haluaa harrastaa. Onko niissä piireissä jotenkin tärkeää tunnistaa nopeasti, yhdellä vilkaisulla harrastuneisuus? Eräänlainen klaanihan sekin on vaikka ei ole turvaamassa suvun etua.

Vapaa liivimies liina taskussa ratsastaa HD:llään pitkin mantuja ja kohtaa mahdollisen partnerin vain kylän bubissa tai bensiksellä. Ei mene aikaa hukkaan kun merkistä tietää toisen meiningin ja ehtii näin katsastamaan laajemman alueen. Homolehmipoikien ”perilliset” vauhdissa, jossa ei voi sitoutua ja jäädä paikalleen pikku kylään?