Ovela tilanne, mutta en ole löytänyt tyynyliinoja kaupoista. Täytynee teettää, onneksi se käy helposti. Kaupoissa on kyllä hienoja lakanasettejä ja niissä kauniita koruompeluita ja pitsejä. Mutta siis yksittäisiä, koristelemattomia tyynyliinoja ei löydy.

Piti mennä räätälille kun housuista paukahti vyötärönappi. Onneksi fiksu tekijä oli varautunut pikku korjaukseen eli lihomiseenkin ja parin sentin lisäys vyötärönmittaan kävi minuuteissa. Sitä vaan hänellekin ihmettelin, että shortsit istuu hyvin ja piti olla sama kaava ja koko. Lähettää muuten terkkuja Heikille ja Paavolle. Soukissa kävellessä kuulin vyökauppiaan törkeän hihkaisun, ”hei fatman, here long belts”! Katsoi varmaan ettei ukolla ole vyötä vaikka maha pullottaakin. Vähän arveluttava mainoslause?

Hannu kävi vaihtamassa kirjoja, on ahkera lukemaan ja kun kirjasto on lähes kokonaan hänen junailemansa, on nämä kymmenet kirjat äkkiä kahlattu. Hänellä on kämpässään pihakissa, joka oli tuonut sisään näytille ison rotan, jonka oli kuitenkin syönyt kokonaan. Oli siepannut pikkulinnunkin ja kävi kypsyttämässä sitä atriumpihan matolla ja sitten pöllytellyt höyhenet kattorapuille. Ne kun ei ole mitään puutikkaita vaan savitiilistä kasattu muuraten. Kisu on sen verran villi, ettei anna silitellä, mutta osaa kyllä kerjätä.

Hannu kertoili asumisestaan, joka on todella perheen keskellä olemista. Tuovat ruokaa joka päivä ja harmina on se, että sitä tulee niin paljon, että pikkuruokainen (ja laiha) mies ei jaksa kaikkea syödä. Kokkiharrastaja kun vielä tekee ankkapäivällisen perheelle joka tiistai ja pitää lettukestit perjantaisin, on toki ymmärrettävää että vastapalveluksi hänelle tarjotaan kasvisruokaa joka päivä. Nyt oli siivoushetki, joka tarkoittaa reilusti kosteutta käyttäen moppisiivousta betonilattioille, ja siksi Hannu karkasi pois alta. Hänelle kun sisältyy vuokraan viikkosiivouskin. Olisi meillekin tarjottu ruokaa useammin, mutta kun on hiukan itselläkin ruoanlaittoharrastusta, on se jäänyt yleensä vain perjantaille. Minä käyn noin kerran viikossa syömässä kalaa ja sen painikkeeksi pullo Stellaa kuuluu asiaan. Hannu sitävastoin kertoi ettei ole ravintolaan ehtinyt kuin bisselle harvakseltaan. Hannu kaipaa hanskoja, kun rupeaa maanviljelyshommiin. Ne ovat kuitenkin lähes tuntemattomia täälläpäin. Missään kaupassa en ole nähnyt eikä raksamiehillä liioin. Omia tarpeita varten täytynee ottaa mukaan muutamat kunnon hanskat ja ehkä nippu näppylähanskojakin.

Annunaki on mulle uusi iskusana, joita vilisee YouTubessa. Annunaki on kai aikakausi / ”kulttuuri”, josta nämä videontekijät ovat kehittäneet bisneksen. Ymmärtääkseni bisnes pyörii siten, että ilmaiskanavalla tarjotaan jotain kummallista, yliluonnollista ja sen lisäselvittelyksi myydään videoita. Kamalia (mutta hyviä teknisesti) sotkuja joissa kuvituksena on kaikenlaisia kuvia entisistä kulttuureista, joiden kuvien kummallisuuksia ei ole selvitetty tutkijoiden toimesta. Idea perustuu siis avaruudesta tulleeseen vieraaseen sivilisaatioon, joka on antanut osaamisensa maapallolle ja sitten kadonnut.

Kuvien voimaa.

Kun katselee niitä kummallisia isoon mittakaavaan tehtyjä kuvioita Perun ylängöllä Nazcassa ei voi kuin ihmetellä, onko Eric von Däniken sittenkin oikeassa. Lisätietoa näkee YOUTUBEN mielikuvitusvideoista.

Kun kuljin taas ohi Luxorin temppelin, kiinnitin huomioni yläfriisin kuvioihin, josta on hakattu pois jonkun hallitsijan nimi kartoush-laatoista. Muinaiset vandaalit olivat pahimmillaan itse faaraoita ja hakkauttivat pois edeltäjien nimiä pois historista. Ikivanhaa vandalismia – negatiivista graffitia historiaan. Nyt graffitit ovat taas ase vallanvaihdoissa, kuvilla on voimaa.