Olisi pitänyt selvittää enemmän säitä täällä Istanbulissa jotta olisi ottanut oikeita vetimiä mukaan. Respan poika sanoo että tämä on ihan normaali säätila tähän aikaan. Ollaan sentään noin 2000 km etelämpänä kuin Suomi, mutta sää on yhtä kamala. Pistin enemmän päälle ja ostin katukauppiaalta lippiksen heti kun sopiva löytyi. Tinkiminen toimi ja sain nahkaisen vaalean baseball-tyyppisen hintaan 20 ja villapipo olisi ollut 10.

Olin etukäteen iloinen kun luin excursioita järjestävän esitteestä, että Topkapin palatsi ja museo on suljettu tiistaisin. Mutta se ei pitänyt paikkaansa vaan se olikin kiinni maanantaisin. Samoin viereinen Hagia Sofia moskeija. Nimi tosin on eri asussa täällä, mikä lie länsimainen väännös tuo meillä tutumpi. En siis noita näe kun lähtö on jo aamusta Alexandriaa kohti. Sain juuri textarin joka vahvisti että huone on ok siellä. Kiitos Annukka!

Täällä sitten koleudessa marssin aukiolle, joka on entinen Hippodrome alue, jonka roomalaiskeisarit rakensivat ”leipää ja sirkushuveja” periaatteensa toteuttamiseksi. Kilpa-ajokeskus oli kapea ovaali, 400m rataa ja 30000 istumapaikkaa. Oli silloin toiseksi suurin valtakunnassa Rooman Circus Maximuksen jälkeen 300 luvulla. Olivat raahanneet sinne Egyptistä obeliskin ja pystyttäneet sen 390AD. Nyt on istuimet poissa ja alue on puistoaukeana. Obeliskeja ovat valloittajat raahanneet muualle useita, Pariisiin, Lontooseen jne. On ollut kova suoritus vanhoilla tekniikoilla siirrellä näitä järkäleitä ja ne ovat vielä pystyssäkin, hurraa. Siinä sitten kamera meni jumiin, ei totellut mitään komentoja ja jäi optiikka törröttämään auki. Sattui sopivasti ukko kaupittelemaan turistiopasta ja kun tingin kovasti, sain 37TL arvoisen opuksen 20TL ja lisäksi kuvakorttinipun. Niin että jäi joitakin kuviakin muistoksi, niitä vain en blogiin millään konstilla saa. Kiinnostuneet löytävät kuvat netistä?

Katukioskeissa oli tarjolla pipoja ja sateensuojia, mikä kertoo kai siitä, että moni muukin turisti oli arvioinut säätilan väärin. Kaikkialla nuoret miehet myyvät paahdettuja kastanjoita ja maissitähkiä. Vanhalle Istanbulille on tyypillistä kivetyt, muhkuraiset, jyrkät ja kapeat kujat. Sateella ne ovat vielä liukkaana pudonneista lehdistä, ei herkkua niitä vaeltaa huonojalkaisemmalle turistille tai paikallisille liinamummoille. Pistäydyin Ilhami Atalayn taidenäyttelyssä. Mustapartainen taiteilija osasi ihan hyvin jutella suomeksi. Olisikohan ollut suomalaisia naistuttavia vuosien varrella? Ei ollut käynyt meilläpäin mutta jutteli laajalla sanavarastolla. Ollut joskus komea uros, nyt jo alkaa harmaantua. Tuottelias heppu, satoja töitä esillä ja siinä väänsi uusia koko ajan. Ihan kiva tyyli, hallitsee useampia piirros-, guassi- ja sekatekniikoita. Katuja talsiessa kysyin viinikioskista hintoja, oli viinipullo yleensä 17TL. Torilla syötetään puluja ja kuvataan isoja parvia. Se bisnes on täällä vielä sallittua, ei meillä enää. Katukuva on ihan maltillinen mitä tulee huiveihin ja pukeitumiseen yleensä. Vain moskeijassa näkyi enemmän huivipäitä. Vain yhden turbaanin näin ja sekin oli muukalaisen päässä lennolla. Muuten on kirjavaa sakkia ja montaa kieltä kuulee kadulla ja moskeijassa. Kuuntelin niitä 6 minareetin moskeijassa, jota turistit kutsuvat siniseksi ja kartassa lukee Sultan Ahmed Moscue. Sininen sisäväri heijastuu sisäpintojen kaakelikoristeista, kun valoa loistaa yläikkunoista ja kauniiden lasimaalaus-ikkunoiden kautta. Sisäänmenossa kainaloon pyrki mattokauppias, joka kutsui puotiinsa. Kun väistelin ja sanoin ensin, että olen pitkällä reissulla, oli hänellä heti ratkaisu: Toimitamme kaikkialle pakettina, ei hätää. Sitten oli pakko jo sanoa ettei todellakaan matot kiinnosta, jolloin hän vaihtoi tuotteet keramiikkaan. Opasti avuliaasti turistien sisäänkäynnille, jossa riisuttiin kengät. Niille oli fiksusti tarjolla muovipussit, joten turistit kulkivat kenkäpussit kainalossa ison salin matoilla. Paikallisilla työntekijöillä ja yhdellä turistillakin oli jonkinlaiset sandaalit, jotka siis täällä sallitaan = sisätossut. Enpä ole Luxorissa moista nähnyt.

Kun tein memoa, oli ainoa valoisa paikka jossa voi lisäksi istua ikkunalaudalla jonkinlainen aitio takaseinällä. Vasta kun istuin, kirjoittelin ja ihmettelin, tajusin että olin naisten puolella. Mummot siinä kyykistyivät rukoukseen eikä minua paheksuttu avoimesti. Mummot saattoivat miettiä itsekseen ”voi noita turistien tapoja!” Yksikin liinapää oikoi kivuliasta selkäänsä rukouksen jälkeen. Ympärillä porukka pulisi venäjää, japania, italiaa, saksaa, englantia iloisena porinana. Ei siis kovin harrasta menoa ja kuvia otettiin paljon. Aitauksen sisäpuoli, noin puolet lattian alasta, oli varattu vain muslimeille, ja kymmenkunta miestä suorittikin rituaaliaan ja useampi istui porukoissa vain juttelemassa. Kello näytti vajaa 13. Takaseinällä oli verkkopunoksella erotettu karsina pienten lasten ja äitien käyttöön. Lapset melskasivat ja äidit kyykkyilivät. Ulostulon portaat ovat 20 cm askelkorkeutta ja totesin sen jo liiaksi näille polville.

Kadulla sattui silmään ovela peli, kolmipyöräinen, seisaaltaan ajettava sähkömopo.   Sen käyttäjältä kyselin laitteesta, mutta hän puhui vain turkkia. Selvisi että hän oli pysäköintiä valvova liikenteenohjaus-poliisi, vaikka takissa ei sanaa ollut vaan jokin muu termi. Laite on kuulemma jenkkiläinen ja maksaa 3000TL. En ole vastaavia missään vielä nähnyt, täytyy selvitellä. Jos hinta oli oikein laite kiinnostaa meilläkin. Kaksi irrotettavaa eli vaihdettavaa akkua näkyi olevan.

Paljon oli poliiseja liikkeellä. Ajelevat pienillä koppiautoilla, joiden merkki oli Ford TORNEO. Katselin harvoja (molemmilla tavoilla harvoja) lautarakenteisia taloja. Olisikohan niin, että vähäpuisessa maassa puutalo onkin arvokkaampi kuin kivitalo, joita valtaosa on perinteisesti. Hauska huomiokikka oli parissa ravintolassa: Nuoret naiset näyteikkunan ääressä valmistelemassa ohutta leipää paistoa varten. Toisen ravintolan tekstissä oli sana pelmeni, mutta leivän alkuvaihetta tytöt väänsivät.