Taloa sisustamassa

Aamun ilo oli kuulla risuverstaalla että kalusteet on viety taloon. Siellä oli jo paikoillaan sängyt patjoineen ja yksi istuinryhmä. Niiden varassa voidaan jo illalla muuttaa. Mutta ensin täytyy saada viimeistelytyöt ja siivous hoidetuksi.

Abdyn pyörällä (japsi Hakawa-mp) huristeltiin rautakauppaan hakemaan tarvikkeita puusepille. Pari nuorta kaveria rupesivat väsäämään hyttysverkkoja ikkunoihin. Ehkä samat kaverit saavat niihin vielä lasitkin paikoilleen.

Rautakauppa toi mieleen muistot 1950-luvun meiningistä. Tuttavani O.Laaksonen piti vastaavasti kalustettua K-ruokakauppaa Otalammella vielä kymmenkunta vuotta sitten ja sitä käytettiin useissa filmeissä ja mainoksissa lavasteena, koska oli aito kauppa vanhoin kalustein jostakin niiltä mun nuoruusvuosiltani. Tässä kaupassa oli samaa nostalgiaa.

Mutta aika monipuolisesti löytyy tavaraa rakentajalle. Kirjasin vain listaa, jotta lukijakin tajuaa että ”kaikessa löytyy”. Vanhaa vaakaa tarvitaan värijauheiden, kalkin jne punnintaan. Löytyy maalia, ruuveja, pultteja, ketjuja, työkaluja, joista esimerkkinä kiinalaistekoinen sirppi, hinta 4LE. Oli metallihyllyä, spraymaalia, kahvoja ja saranoita oviin, hiekkapaperia, puulistoja, kalustepyöriä. Kaupan takaosassa on käsivarasto ja naapurissa jossakin toinen varasto, josta kauppias äkkiä käväisi hakemassa jatketta valikoimaan.

Kauppa sijaitsee melkein Uuden Qurnan kanava-risteyksessä, jossa Hannu asui ennen. Siitä sillalle päin puolisen kilsaa joen puolella kanavaa. Lähellä oli ”topparin” puoti eli verhoomo, jossa oli sohvapatjojen aihioita ja täkäläiseen makuun tehtyjä raskaita verhohökötyksiä tummista, kirjavista kankaista. Toinen oli jonkinlainen kierrätysromun kauppias, jonka autotallipuoti sisältää kaikenlaista metallista kamaa, samovaareja, astoita, lamppuja, silitysrautoja. Joku kierrätysexpertti voisi löytää paljon sopivaa vanhaa roinaa rihkamatorille ja saisi hyvän voiton kuten Paavo on vuosia tehnyt. Edellyttää vaan tuntumaa hinnoista meillä ja uskon että voi aina kertoa vähintään viidella, usein kummenellä.

Talolla juteltiin taas pihasta ja Abdy kertoi että niihin muuria kiertäviin lankoihin voidaan panna sähkövirta joka ei kuitenkaan tapa. Lankoja ei vielä ole mutta hän suosittelee niiden asentamista ja tilasin sen. Se on sähköpaimenen paikallinen versio, suoraan verkkovirrasta, mutta en ymmärrä miten se voi olla vaaraton. Täytyy vielä tarkentaa, ehkä se on sitten heikkovirtaa? Kyselin sähkön ja veden hinnasta. Systeemit on alkeellisemmat kaikessa mikä liittyy infraan. Taloon on rakennettu 3x3x3 eli 18 kuution jätevesisäiliö, jota ei tarvitse ihan joka kesä tyhjentää ellei ala haista. Aika näyttää eli haistattaa. Vesi oli yöllä kytketty ja A testasi veden tulon ja se oli kuumaa niin ettei sietäisi mennä suihkuun. Ehkä vesi kuumenee kun se on johdettu tien alitse ja putki on ihan pinnassa? Tarkoittaa sitten sitä, että ei saa edes halutessaan viileää vettä, joka saattaa olla ongelmakin.

Sähköt on lähes valmiina, joitakin pikku juttuja puuttuu. Otin taas puheeksi pahasti vinoon asennetun sulakekotelon. Abdy myöntelee asennusvirheen mutta käänsi sen vitsiksi, että kun me kaluissa ja ovissa arvostamme vanhaa niin tässä on myös vanhaan tapaan tehty asennus.

Mutta on luvannut korjata kotelon asennon. Sähkön hinnasta ei oikein saanut selvää. Hinta on jotenkin porrastettu ja mittarin koko liittyy siihen. Tavallisen asunnon sähkö maksaa 300LE/kk eli 45€. Vesikin mitataan mutta se on jotenkin kiintiöity johonkin haarukkaan. Yksi tariffi on 180LE/kk muistelee Abdy. Tämä kaikki epämääräisyys sitten varmaan mahdollistaa pienet vilpit ja sen että käteisellä rahastaja pystyy joustamaan ja vetämään välistä, arvaan. Ukko kulkee katuja kuittivihon kanssa ja kaupoissa näkee seinässä piikin, johon kuitti pistetään. Sitä ei kai sitten tarvita kirjanpitoon? Vai otetaan ehkä nippuna kun kirjanpito tehdään. Se taas riippuu ainakin apteekissa milloin tarkastus tulee. Siitä saa tiedon etukäteen kertoi apteekkari. Aika joustava systeemi yrittäjälle joka puolestaan tarkoittaa huonoa verokertymää.

Iltapimeällä lähdettiin mikrobussilla ostamaan keittiön koneita. Mentiin muutama kilsa pohjoiseen Qurnan risreyksestä melko hyvin varusteltuun kauppaan, jossa oli Zanussin logo ja muita tuntemattomia merkkejä. Kauppias oli suoratukkainen, jakaus keskellä päätä josta päättelin että sukujuurensa ovat ehkä Intian-Pakistanin suunnalla, vaikka veikkonen puhuukin arabiaa ja on Abdyn mukaan täkäläisiä. Kenelläkään egyptiläisellä en ole nähnyt muuta kuin käkkärää päässä. Kamat oli aina nopeasti valittu kun tiesin mitä tarvittiin eli jenkkijääkaappi, kaasuhella, 50L boileri, 3 kattotuuletinta ja 2 seinäsellaista. Siitten alkoi paikallinen huvi, tinkiminen. Kirjurina toimi kaupan apumies kirjoittaen kuitin joka on myös takuulappu. Summaksi tuli kovan pulinan jälkeen 3200LE. Olin aikaisemmin käynyt nostamassa rahaa seinästä, kun tällä puolen Niiliä ei ole automaattia. Se on aika kummallista, kun täällä on hotelleja ja asuu paljonkin ulkomaista väkeä. Luxorin puolella kun noita ATM-kojeita on kymmenittäin.

Muksuja on aina mukana ja oppimassa työntekoakin. Ovat aika käteviä nämä kaverit tekemään kaikenlaisia hommia, sähkötöitäkin vaikka ei liene lupia mutta osaamista on kertynyt.

Menimme porukalle varastolle hakemaan laitteita, joita sitten oli kolmessa eri varastossa kujalla. Kesken kaiken sammuivat valot koko seudulla jota pimeyttä kesti kymmenisen minuuttia. Mulla on aina mukana otsalamppu ja heput käyttivät kännyköitään valoina. Löytyi sentää apulaisellekin fikkari jostakin.

Auto piti vaihtaa lavapakuun, joka kävi kätevästi, siitä pihalta löytyi kuski. Pikkubussi lähti hakemaan laukut ja nyssykät hotellilta jossa Annukka sai pikaohjeen pakata minunkin kamat. Niin oli muutto Sinuhetaloon hoidettu, mutta sekasotku on aikamoinen, kun ei ole kalusteita mihin tavaroita sijoittaisi. Illan päätteeksi käytiin vielä ostamassa pikku purtavaa ja ruokatarvikkeita Qurnan risteyksen melko hyvässä kaupassa. ENSIMMÄINEN YÖ ei ollut kovin juhlava, sillä aulahuoneen ikkunoissa ei ole laseja ja samoin mun huoneen ovi on ilman, joten kärpäset ja muut siivekkäät kulkee vapaasti. Aamulla olin sitten ihan kirjavana mutta se näytti ihottumalta, ei hyönteisten puremilta, Koko ukko ihan kukervana. Ehkä pesemättömien, uusien liinavaatteiden tai sitten stressin syytä.

Asunnon sijainnin huonoja puolia paljastuu, joista ensimmäinen on liikennemelu ja toinen kahvilan ämyrit. Niiden sijoittelusta täytynee neuvotella. Jossakin vaiheessa yötä melu vaimenee, alkaakseen taas melko aikaisin. Kylpyhuoneen ja keittiön tuuletusluukut ovat juuri bilispöydän kohdalla ja poikien iloinen pulina kuuluu sisään. Ei onneksi makuuhuoneisiin. Liikennemelukin heikkenee kunhan saadaan lasit. Mutta voipi olla toiveajattelua katolla nukkuminen. Kyllä täytynee vieraat ohjata hotelliin.

Aamulla sitten yhdeksän aikoihin alkoi taas touhu. Putkimies asensi boilerin ja paikkaili vanhoja hommiaan ja asensi pihalle vesipisteen kastelua ja allasta varten. Muoviset liitokset kuumennettiin kojeella sulaksi ja puristettiin yhteen. Suvun nuorukainen väsäsi kattoon ne tuuletuspropellit.

Tikkaiden virkaa toimitti iso tynnyri ja katsoin ihaillen kun kaveri nousi siihen suoraan ilman apupallia. Niin ne nuoret, sillä minä en pysty enää nousemaan helposti edes vossikan vaunuihin, niin korkeita ja hankalia ovat stepit ja kankeita jalat.

Iltapäivän puollelle kääntyi aika, ennen kuin hommat oli siinä vaiheessa että ukot keräsivät kamansa ja veivät mennessään laatikoita, suojamuoveja ja muuta roskaa.

Nyt on enää pitkänenäinen heppu siivoamassa. Totesin että täälläkin putki- ja sähkömiehet toimivat yhtä siivottomasti kuin meillä Suomessa. Olen Saksassa nähnyt kun sähkömies veti mukanaan isoa roskista rullilla ja heitteli kaikki johdonpätkät ja ne ilkeät pikku kuparinpätkät siihen. Ei tarvita erikseen siivoojaa sähkärin perään. Saksalaista tarkkuuta ja kustannulaskentaa, joka liittyy myös työmoraaliin ja työehtosopimuksiin.