Huomenna mennään Jaballe kylään syömään hyvästelyateria. Tarkoitus hänellä oli saada niihin kokkauksiin jotakin raaka-aineita uudisviljelyksiltä, mutta se symboliikka ei taida toteutua kovin hyvin.

Tehtiin pikku koe siten, että vihreän putken ympärillä oli PET-pullot ja vertailuna oli musta kumimaisempi letku ilman niitä. Pullopötkö voitti sen testin ja nyt ollaan kasailemassa uutta versiota katolla. Siihen ei saada enää ehjiä pulloja kun se ”harava” on suljettu ja siksi halkaisimme pullot ja otimme korkkisuun pois eli katkoimme kaulat. En usko sen paljoa laskevan tehoa, mutta ilmeisesti katolla on aina sen verran tuulenhenkeä, että se tehokkaasti huitaisee pois lämmön ja tämä pullopötkö ehkäisee sitä ilmiötä. Katsotaan huomenna tehoja.

Pihalla pistäytyi nuori mies Sayed tuomassa yhden kirjasen. Olin jo aikaisemmin kuullut, että pari viikkoa sitten täällä olleen brittiryhmän yksi tyttö oli ns. isketty ja juuri tämä sankari oli onnistunut. Nyt hänellä oli oikein söpö, tietysti vaalea, hoikka ja nuori tyttö mukanaan. Mutta ei ollut sovelias hetki alkaa juttusille. Syksyllä varmaan saadaan siihen satuun jatkoa. On se vaan aika raju päätös tytöltä, palata viikon reissun jälkeen takaisin lomaromanssia jatkamaan! Toisaalta noin nuorella ei ole niin paljon siteitä kotimaahan, jos ei ole vielä saanut työtä ja opiskelut on juuri ohi.

Tässä on häiden ja muiden juttujen yhteydessä tutustuttu erikoiseen heppuun, joka on kääntynyt muslimiksi ja innostunut sen haarasta, sufilaisuudesta. Kaveri, noin 60+ on myös taiteilija ja lähti juuri Italiaan pitämään näyttelyä. Pistäytyy samalla reissulla briteissä äitiään tapaamassa. Hän on myös tehnyt videoita ja ihan tyylikkäitä nekin. Hän on ottanut musliminimen Muhammed, entinen nimensä on Brian Flynn ja kertomansa mukaan hänellä on kasteessa annettu nimi, joka oli jenkeissä kääntynyt Brianiksi. Hän on suvun miesten ystävä ja isänkin kaveri kun ovat samaa ikäluokkaa ja mua nuorempia, koltiaiset.

Melkein joka aamu käy muutama kärpänen kimppuihin ja olen tyytyväinen hyttysverkkoon, jonka saan naamalle. Toinen apu on ikkunakolo, jossa on verhot edessä. Usein saan kiusanhengen houkuteltua sinne, kun on ensin verhossa reilu rako, verhot kiinni ja lyhyt ruiskaus raidia perään. Mutta se silloin edellyttää aamureippautta, kun tämä kärpäskiusa alkaa heti auringon noustessa. Ne pirulaiset ovat niin nopeita, ettei useinkaan ehdi lätkällä niitä nitistää.

Hiukan outoa ja huvittavaa on, että kun veli asuu jossakin Euroopassa, ei ole niin väliä oliko se Suomi vai Saksa. Kaukana joka tapauksessa, siellä jossakin. Muuten, luulen että kenenkään sisko ei asu sielläpäin. Ne on miehet kun muuttaa...

Aloitin juuri pakkaamisen sen testaamisella, saanko pienen laukun ison sisään ja kotiin vietävät kamat sinne väleihin. Aika paljon aion jättää tänne, että saan syksyllä tuotua kirjoja ja sen hiton altaan. Tässä muuttamisessa kesästä kesään on se hyvä puoli ettei talvikamppeita tarvitse kuskata ollenkaan. Kun kirjoitin ”kotiin” tuli mieleen että missä se koti on jos puolet ajasta on toisaalla. Kai se määrittyy sen mukaan missä on kirjoilla. Tämä välitila on hankala vain sairauksissa ja tapaturmissa. Vakuutukset pelaa huonosti.

Selkävaivaa helpottamaan saisin lainata Päivin tukivyötä, mutta olen sen verran paksu ettei se kunnolla yllä ympäri. Ajattelen mennä huomenna ostamaan vastaavan ”ison pojan” mallin. Toinen hyvä apu olisi saada lentoyhtiö kuskaamaan pyörätuolilla, sillä jos selkä pettää niin ettei edes saa laukkua nostettua, niin siinä on lirissä. Paavon se homma jelppasi kotiin.