luxor 137.2010 Bisnismiehiä?

Menen kohta tapaamaan alumiinitehtaan edustajaa, tarkoituksena selvittää profiilien hintataso, kaman laatu, lisäosat joilla rakenteet kootaan, mallit. Tarjolla lienee myös maalattua alumiinia, sillä sitä näkee apteekeissa ja koruliikkeissä.

Arvaan, että katkottuna profiilien tuominen olisi edullista, työ kotona vähenisi olennaisesti. Pitkä rahtiaika huolettaa ja toinen ongelma tulee rahdin hinnasta, sillä konttia ei kannattaisi kuljettaa vajaana. Täytynee sitten ruveta täytämään se tyhjä tila ruukuilla.

Tää kaikki on vaan hauskaa spekulointia, en usko siitä mitään kehittyvän, kunhan on ajankulua ja jotakin mietittävääkin.

Tapasin siis Asabin, joimme teetä ja söin kaksi tarjottua, valkoista pitkää sämpylää, toisessa falafelia, toisessa juustoa sisällä. Apupoika oli jo oppinut, että mulle teehen vain yksi sokeri. Tähän sopinee jatkoksi toteamus, että tällä reilun 10 viikon jaksolla on ollut 2 x ripulin alkua, mutta se on loppunut yhteen ilmenemiseen. Joten uskallan edelleen syödä näitä katukeittiön tuotteita. Oliskohan bakteerikanta jo hiukan muuttunut?

Kävi sitten niin, että myyntimiehelle oli tullut muita kiireitä (iso tilaus kiikarissa) ja toinen eli pomo oli lomalla, joten tällainen spekulantti jäi ilman katalogia toistaiseksi. Mutta A lupasi korjata asian.

Lähdin kävelylle ja ostelemaan pikku asioita. Poikkesin St Josephs-hotellin kattoterassille katsomaan maisemaa. Hieno näkymä Niilille. Altaalle pääsee maksamalla 25 LE päivä. Mutta voi kauhistus - ulkolaisille tulee vielä hätä käteen, sillä Nescafe 3in1 oli loppu - kahdesta kaupasta. Kolmannesta onneksi löytyi. Sitten ensi kertaa ostoksille sinne fixed price-hedelmäkauppaan muistilapun kanssa. Tässä hintoja, jotka siis ovat vähän korkeammat kuin tinkimällä voi löytää, mutta tavara on tasokasta, kauppa siisti. Kilohintoja:

Mandariinit 3,50 - omenat 10-12-18 - Del Monte banaanit 8,00, paikalliset 4 - hunajameloni 5 - pikkukurkku 3 - valkosipuli 1,50 - munakoiso 1,50 - peruna 2 - paprika 10. Taidanpa ostaa kilon-pari valkosipulia jaettavaksi tuliaisina. Tämän päivän ostos 2 banaania + 3 mandariinia 2,50.

*** korjaus:  Myriam arveli, että täytyy olla kappalehinta valkosipulissa. Edullista siltikin! ***

Piko, tuonko sinulle kilon valkosipulia?

Bisnistä tehtiin vaatekaupoissa, oli ale. Miinus 30% kertoi yksi, vastapäätä villapaidoissa oli alkuhinta 175 - nyt 120. Ensi kertaa nukeilla oli vaatekaupan ikkunassa hintalaput, siis vain alen aikana! Mutta toisessa kaupassa ne oli arabianumeroin, joten ne kannattaa opetella, vaikka viikoksi tulisi. Puserot ovat aika edullisia, itse en tarvitse uusia.

Pojat pelasivat neppistä kadulla, pikkuisilla lasikuulilla. Poikia oli kaksi ikäryhmää (perj ei ole koulua?), 7-8 v ja isot pojat, 13-14 v. Eri peli, mutta eivät osanneet e-kieltä, joten säännöt jäivät epäselviksi. Nuorempien pelin tajusi katsomalla, sillä siinä oli asfaltissa kolmio, ehkä 25 cm sivultaan. Kaikki panivat 10-12 mm lasipallonsa kolmioon ja näppäilivät omalla pelipallollaan kasaan, kuin birjardin aloitustilanne. Kun palloja sai ulos isketyksi, sai ne itselleen. Samaa jatkettiin loppuun asti pitkin katua ja taktikoidakin sai. Välillä katuroskia ja hiekkaa pyyhittiin paljaalla kädellä pallon radalta. Vanhempien peli saattoi olla loppuvaiheessa ja kun kysyin, pelaatteko rahasta, oli vastaus myöntävä nauru ja sitten joku heitti jotakin dollareista. Taisi vaan olla huuli turistille. Muistin siinä katsellessa, että silloin -40 luvulla meilläkin niitä kirjavia lasikuulia oli ja ne olivat suuria aarteita ja harvinaisiakin. Taitavat varsinaisesti kuulua fortunapeliin?

Siinä hedelmäkaupan vieressä on tyhjä tontti, noin 16x6 m, joka taitaa olla liian pieni täkäläisiin tottumuksiin. Takaseinällä oli tietysti seuraava talo, jossa kuitenkin taloille yhteinen tuuletuskuilu oli jätetty vajaaksi tänne auringon puolelle. Nauttivat valosta siihen asti, kunnes tyhjä tontti myydään ja uusi talo peittää valon.

Poiskävellessä tapasin Medinakadulla May:n ja Ismailin, jotka kai menivät kauppaan. Sovittiin alustavasti, että huomenna ip hän tulee opettamaan mulle kuvankäsittelyä. En ole jaksanut sopia tapaamista Khaledin kanssa, varsinkin kun mies on kiireinen 2:n ammattinsa kanssa ja minä olisin hänelle vain riesa, ystävän ystävä. Jotenkin on tuntunut, että kun 9-10 viikkoa on kirjoittanut ilman kuvia, niin luotan sanan voimaan jatkossakin. Tosin olen itselleni luvannut, että selvitän mistä kuvienkäsittely-siirto kiikasti.