Pirstaleita ja räpäyksiä

Katselin pieniä tyttöjä lautalla. Kaikilla oli kullanväriset killuttimet korvissa, ihan pienilläkin. Ja ne silmät! Kauniit ruskeat, isot ja mitkä ripset! Eteeni pelmahti äiti lapsineen, ja muksut liian rohkeina ryntäsivät lautan kaiteelle. Äiti piti helmasta kiinni mutta se ei n. 6 vuotiaalle kelvannut, vaan asiasta tuli kinaa. Kerran tyttö jo kurotti liian pitkälle jolloin tartuin hihaan ja lasten isoäiti katseella kiitti. Viereen istahti perhe, isä luokkaa 60, äiti 45 ja kaunis tytär 12. Oi mitkä kauniit piirteet sillä tytöllä ja upeat mantelisilmät. Näillä tytöillä olisi kaikki edellytykset pärjätä missä tahansa missikisoissa, mutta on ihan oikein että eivät mene niihin.

Taas mentiin mp:n kyydissä ostoksille. Yksi paja oli kiinni perjantaipäivän vuoksi, mutta maalia saatiin muutaman listan saamiseksi valkoiseksi. Lupasin tehdä sen ennen maanantaita, jolloin puuseppä tulee nikkaroimaan ne paikalleen. Ompelijamies oli työssään ja hänelle jäi yhdet shorsit napin puutetta poistamaan. Hän myös ompelee valkoiset pikku verhot mulle ja saan torjutuksi kovin kirkkaan valon aamupäivisin, jotta pystyn katsomaan läppärin näyttöä. Sitten edelleen punojan pakeille. Hän vääntää poikineen luonnonkuiduista mattoja, jotka tulee ulos oven eteen, keräämään osan roskasta ja pölystä, joka kulkee jalkineiden mukana. Siihen ulos oven pieleen vielä pikku hylly kengille, niin alkaa siisteys parantua.

Taas rikoin hyviä liikennetapoja kun roikotin toisessa kädessä tärpättikanisteria ja istuin siten, että takanani oli mattokäärö, tosin vain 70cm leveä. Maalikaupassa tenttasin Abdylta mihin joutuu käytetty tärpätti tai mikä lie maalinpesuaine. Hän selitti käyttävänsä sen uudelleen maalaushommissaan. Selvästi se oli yritys kiertää ongelmallinen kysymys ja tietoisuus siitä, että nämä aineet tuhoavat elinympäristöä. Pahoin pelkään että se puuverstaan maalaamo on kamala päästölähde ja kaikki jätteet menee luontoon lopuksi. (Tulinkohan jo kertoneeksi että vernissaus tarkoittaa lakkausta!) Tietoisuus ei vielä ole riittävällä tasolla jotta ratkaisuja haettaisiin.

Taas havahduin siihen asiaan, että betonista valettujen ”nukkuvien poliisien” eli hidasteiden johonkin kohtaan on ”joku” aina kovertanut pyörän levyisen aukon, jotta mp ei tarvitse jarruttaa niin kuin autojen. Tutuilla kulmilla kaikki tietävät kolot ja mp kiemurtelee sen mukaan. Jopa mikrobussi hakee kolon toisen pyörän alle ja usein se sileä paikka onkin ihan korotuksen reunassa. Toissa talvena kuulin väitteen että Muba olisi määrännyt (pressalla on kaikenlaisia hommia täällä!) kaikkiin hidasteisiin tärinäraidat, joita ei niin vaan voi poistaa ja toisaalta eivät riko autoja, mutta pakottavat kyllä hiljentämään jos sen ajoissa huomaa. Vierailla teillä kun ei ole kunnon valoja eikä autotkaan niitä tuhlaa, ei aina ehdi havaita töyssyä.

Samasta valottomuudesta johtuu että täällä ei ole suurtakaan apua heijastimista, kun autot ajavat pimeinä. Siksi pidän usein pimeällä mukana punaisena palavaa ledivaloa. Se on otsalamppu mutta useimmiten pidän sitä kädessä. Siitä on suurta apua kun pimeällä menee lautalle ja pois, sillä portaisiin ei ole valoja tuhlattu, ainakaan länsirannalla jossa asuu vain rupusakkia. Tosin enenevässä määrin alkaa tänne valua ”parempaa väkeä” Euroopasta, mutta sitä asiaa ei hallintokoneisto tunnista. Pitäisikö perustaa paikallinen kokoomusosasto pitämään huolta vauraiden eduista? Iskulauseena ”vaadimme valoja lautan portaisiin”.

Otin kuvan pihalla multakasoja hajottavasta Faradista, mutta täkäläisten tavan mukaan hän halusi naamansa näkyvän ja asettautui hyvin luonnottomaan asentoon kameraan katsoen. Siksi oli pakko näpätä kuva ikkunasta huomaamatta, jotta sain luontevan työasennon (nuorelle, vetreälle) ukolle. Sama halu näyttää hyvältä kuvissa vaikutti myös otokseen poraavasta putkimies-Ahmedista.