Hotellini AZUR on kahden hionimisemmän välissä, on Metropol ja Centrum. Minuutin kävely alasuuntaan ja olet kalaravintola Balikistanbulin ovella. Saa paikassa lihaakin, mutta kalaruoka on pääasia. Tilasin aluksi kalakeiton ja päälle kalaruukun. Se tulikin pian ihan hehkuvana kiehuen. Kyytipojaksi alkuolut ja valkoviiniä. Paikka on kai enemmän kansankuppila, sillä laseilla ei hienosteltu vaan ne ovat reilua arkijuomalasityyppiä.

Kun yritin tilata kalan mausteeksi lisää sitruunaa, ei oikein kommunikaatio meinannut pelata. En muistanut kuin saksalaiskielialueen zitronin mutta aikamme pohdittuamme pääsimme tarjoilijan kanssa ymmärrykseen, että lemoniahan se sönkkäävä turisti kaipaa. Noin kolmekymppisen tarjoilija-sisäänheittäjän kielitaito oli aika ohkainen.

Yritin jutella ja pitkien selittelyjen jälkeen sain jotakin irti. Kurdi olikin isäntä ja hänen kielitaitoinen apulaisensa oli lähtenyt lätkimään. Epäselväksi ainakin minulle jäi oliko ero huomiseen vai ikuisempi. Toinenkin nuori mies nojaili tiskiin ja kuunteli jutustelua, sillä olin ainoa asiakas paikassa jossa tuoleja olisi ollut kai 40. Isäntä oli jo eilen kalastanut minut asiakkaaksi mutta tänään ei oikein onnistanut. Kylmääkin ulkona oli ja siksi sisäänheittäjän oli pakko tulla välillä lämmittelemään.  Kyselin minkälainen sää olisi huhtikuussa, jos vaikka lento olisi samaa reittiä. Mutta hän arveli ettei silloinkaan olisi lämpimämpi, joten asia pitää tarkistaa. Toinen paluun kauttakulkukaupunki voisi olla Ateena, jos siellä jo keväällä lakot olisivat ohi. Silloin voisin jäädä välilaskussa muutamaksi päiväksi taas turistiksi. Ateenassa ei ole tullut käytyä, ainoastaan Kreikan saarilla.

Kurdipojan nimi on Mesud ja kaverin Mamed. Ekan tyttöystävä asuu Berliinissä, on kurdi-isän ja saksataräidin jälkeläinen. Osaa turkinkieltä ja viettää kesät Istambulissa, koska viihtyy. Kehotin poikaa opiskelemaan saksaa tai englantia, jotta bisnes pyörisi paremmin. Hän selitti että ei laspena saanut käydä koulua ja nyt pää ei oikein toimi kielissä.

Sitten puhuttiin taas kansoista ja lukumääristä. Hänen mukaansa (näytti luvut laskimella) turkkilaisia on 78 miljoonaa ja heistä kurdeja 25. Heitä asuu 18 M Istanbulissa 5M. Kaikkiaan kurdeja arvellaan olevan yli 40M. Jakaantuvat ainakin 4 valtion alueelle, Iran-Irak-Turkki-Azerbaitshan. Se on ollut jo vuosikymmeniä yksi alueen kipupisteistä ja länsimaiden mestaroinnin ongelma. Kurdistania ei ole haluttu synnyttää sillä se lisäisi kaikenlaista jännitystä alueelle. 

Sitten tuli puhe minun huomisesta lennosta ja heille oli täysin epäselvää nimet Cairo ja Alexandria sekä Egypti. Kun lippusiimassa ei ollut E:n lippua, oli pakko ruveta piirtämään karttaa. Maat Israel ja Libya tajuttiin, mutta pitkään pojat pohtivat mikä maa on välissä. Lopulta sitten hän sanoi Misr ja minä tajusin olleeni hölmö, sehän on E tällä alueella ja monilla kielillä. Kun ei ole pojat koulunpenkkiä kuluttaneet ja vieraat kielet ei ole hallinnassa, on jokin Cairokin aika vaikea juttu. Kaikilla kaupungeilla on arabiaksi ja kai turkiksi myös ihan omat nimet. Ateena sentään jotenkin kilahti heilläkin, mutta kartta-asiat eivät ole hallussa ollenkaan. Ei muuten ollut helppo nakki englantia hyvin puhuvalle lentokentän infon tytöllekään, Istambulin kartasta etsiä jokin katu tai pikku hotelli - vaikeata.