Sierra Leonen vihreä mies

Törmäsin lentokenttäbussissa mustaan nuoreen mieheen, joka oli etsinyt bussin lähtöpaikkaa ja kuluttanut 2,5 tuntia päästäkseen Cyproksen (käytän tahallani eri kirjoitusmuotoja, jospa ne johtaisi jonkun haun vahingossa tähän blogiin?!) lähetystöstä bussille. Hän päivitteli Egyptin meininkejä ja sitä ettei taxit osaa kieliä eikä tiedä mitään. Juttelimme koko 2 tunnin matkan ja jo hyvin varhain kävi selville että hän tulee myöhästymään lennoltaan. Myöhemmin selvisi että mulle käy samoin. Lähdin opettelemaan bussilla kentälle menoa ihan tulevia matkoja varten, mutta kokemus oli niin karvas, että enpä taida toistaa. Säästämäni satasen taksimatkassa menetin tuplasti kun jouduin maksamaan lisämaksua lennon vaihtamisesta. Bussia kannattaa kokeilla vain kentältä kaupunkiin jos on aikaa. Lähtöpaikka löytyy maantiesiltojen alta Ramsis Hiltonin ja päämuseon välistä. Pysäkille näkyy hyvin se korkea, poltettu virastotalo Niilin rannassa, museon vieressä. Taksi ymmärsi sanat bus+airport. Mutta pysäkin paikka (kaarre lähinnä Niiliä) kannattaa selvittää sillä se on mahdotonta tietää eikä ole tietenkään merkitty mitenkään. Bussit 27 ja 356 menevät kentälle mutta tosi hitaana. Siellä päässä on sitten ilmainen shuttlebus kolmosterminaaliin.

Tämä uusi tuttavuus oli kiinnostava tyyppi ja osoittautui pitkässä jutustelussamme oikein fiksuksi. Hän on perustanut Freetowniin lapsia auttavan keskuksen, joka tekee monipuolista, etsivää nuorisotyötä, opettaa kakruja ja tukee heitä opiskeluun. Keskus myös yrittää kohentaa lasten terveysoloja ja siinä asiassa puhdas vesi on yksi avaintekijä. Tämä homman vetäjä, 30-vuotias poikamies Santigie B Dumbuya oli siis matkalla EU:n järjestämään kongressiin kehitysavusta, vedestä ja hyvästä hallinnosta. Kokousta järjesti Kyproksella päämajaansa pitävä kehitysasioita koordinoiva putiikki CYINDEP, joka oli maksanut tämänkin kaverin lennot. Mutta asiat oli hoidettu huonosti sillä hän sai kutsun 4 tuntia ennen lentoa! Myös aikataulu oli liiana kireä ja johti siihen että hän nyt missasi ekan kokouspäivän. Hänen tavoitteensa oli luoda uusia suhteita Eurooppaan ja saada sieltä tukea ja rahaa.

Hänen organisaationsa on jo yhteistyössä OXFAMIN JA WWF:n kanssa sekä tekee yhteistyötä jonkin jenkkiläisen terveyttä edistävän putiikin kanssa Sierra Leonessa. Maa on ollut ensin Portugalin ja sitten Brittien siirtomaasorrossa, tapellut pitkän sisällissodan siinä Liberian naapurina. Pontimena on tietysti ollut taustalla raha eli timantit, bauksiitti, kulta jne. Maassa on useita uskontoja, S on itse krititty, katolinen, mutta uskonto ei ole hänelle tärkeä. Siellä on myös muslimeita, mutta on tavallista että uskontorajojen yli naidaan puolisoita ja siksi ei ole riitoja uskonnosta. Tuntee myös Boko Haram-kiihkoislamistiliikkeen naapurimaassa ja on kuulemma pikku pelkoja että se voisi levitä heillekin.

Maassa on makea vettä sillä siellä on 4 jokea, mutta ongelman tuovat jokavuotiset tulvat, joiden säännöllisyyden vuoksi taloihin rakennetaan korkeita lattioita, sänkyjä jne. Hän on itse vieraillut niissä ongelmapaikoissa ymmärtääkseen asioiden taustoja ja korosti että hänen toimintanss on hyvin käytännöllistä ja ruohonjuuritasolla. Hän on aktiivi monessa asiassa, mutta ei halua sekaantua politiikkaan ollakseen hallituksen silmissä puolueeton. Hän on kyennyt saamaan länsimaiden tyttöjä eri maista harjoittelijoiksi ja oman hommansa tueksi ja kiitteli yhteistyötä. Yhteyksiä oli Portigaliin, britteihin ja jenkkilään.

Kaveri ymmärsi laajasti maailman menoa, ilmastonmuutoksen merkityksen, vesipulan, sotien syyt (raha, aseteollisuuden bisnekset) biodiversiteetin merkityksen. Kysyin hänen koulutustaan mutta en ymmärtänyt selitystä. Maan kansankieli on kuulemma lainannut valtavasti englannin sanoja ja siksi siellä on helppo oppia enkkua. Hän on itse viritellyt putiikkinsa kotisivut, esitteet, kirjeenvaihdon, hoitaa twitterin ja muut uudet kotkotuksetkin jolle nostan hattua. Hän on muodostanut oman vihreän verkoston maahansa, jossa on 80 tyyppiä ja on osallisena vesivarojen oikeaa käyttöä suunnittelevassa ja tukevassa ryhmässä. On myös osallinen koko Afrikan kattavaan verkostoon joka tekee työtä rauhan, luonnosuojelun ja biodiversiteetin puolesta.

Vein kaverin kahville ja ostin syötävää, sillä hän oli liikkeellä olemattomalla budjetilla ja nyt sitten tökki tämä lento. Pyysimme heti Airport Servicen paikalla jotta saimme kunnon apua lentojen vaihtoon. Hänen yhteytensa oli mahdollinen vasta sama lento huomenna ja lisämaksua 360LE, jota hänellä ei sitten ollut. No onnekseen oli ”varakas” kehitysapu lähellä ja maksoin sen. Oma nuukuuteni taxin osalta kääntyi näin lisäkuluiksi, sillä oma myöhästymiseni maksoi 200LE eli tuplasti ”säästyneen” taxin verran. Avustin vielä tätä nuorta maailmanparantajaa 100LE jotta hän saattoi jotenkin pärjätä yön yli kentällä, eli 22 h odotuksen. Kenttien ruokahinnat kun tunnetusti ovat sikamaiset. Jos hänellä olisi ollut enemmän kokemusta maailmanmatkoilta, olisi hänen kannattanut mennä takaisin Kairoon syömään halvalla ja torkkumaan jossakin nurkassa. Mutta hän oli ensi kertaa ulkomailla ja arvattavasti myös lentämässä ja oli siksi epävarma ja halusi vaan jäädä kentälle. Kerroin hänelle kaikenlaista kentistä ja kehotin ottamaan Egyptairin matkalehden, jossa on hyviä karttoja. Annoin myös omasta kalenteristani pikku kartan, josta katselimme maita ja Suomeakin. On pojalla jotakin kerrottavaa ja opetettavaa siellä kotona. Hän ei oikein hyvin muistanut mitä kautta oli Kairoon päätynyt, mutta oli pakko tulla tätä kautta saadakseen viisumin. Kyllä sitä on ollut ensikertalaisella kaameasti opittavaa ja mietittävää. Onneksi kieli sujui hyvin, sillä ummikolle olisi ollut lähes mahdoton keikka täällä. Neuvoin hänta aina kysymään apua suurten hotellien auloista, joissa on karttoja ja tietoa ja osataan kieliä. Toinen neuvo oli Kairossa kysyä neuvoa puku-solmio-miehiltä, jota itse sovellan.

Onneksi mulla oli mukana pikku ruokakassi, jossa 1 leipä, 2 aplaria ja mehua, jotka annoin Santigialle. Tulee silti pojalle rankka vuorokausi. Siksi hellyin vielä antamaan 50€ jotta saisi jotain suuhunsa Nikosiassakin. Käytännöllinen kehitysapu.

Olinhan nähnyt hänen dokumenttinsa, viisuminsa jne ja lähetin vielä aamulla kotoa meilin sille Kerstin Wittigille joka hommaa organisoi, jotta tietää hommata kyydin pojalle kentältä pois ja nopeasti mukaan pohtimaan hyviä käytäntöjä kehitysasioihin. (Tosin hänelle meni jo illalla textari mun kännykästä, jotta kai tämä norski jotakin keksii.) Siihen pojalla on kyllä potentiaalia.