Palsamisota jatkuu

 

Olin taas aamusta tunnin verran pusikossa. Nyt oli heti kimpussa kärpäset ja itikat, joten piti jo matkalla kääntyä takaisin hakemaan lippis päähän, sillä hikiseen nuppiin ne käyvät heti.

 

Muutamia käytännön kokemuksia on jo kertynyt. Tämä jyrkkä rinne on kampanjan kohteena hiukan hankala ja taas kasvin torjunnan kannalta tärkeä, sillä se saa riehaantuessaan koko rinteen valumaan järveen. Jättipalsami kun ensin nutistaa muut, perinteiset kasvit ja sitten kun niiden juuristo on kuollut, ei mikään sido rinnettä, vaan rankkasateella se lähtee valumaan. Palsamin oma juuri on todella heppoinen ja pieni, josta on se ilo että se on helppo nyppäistä irti.

IMG_0291-normal.jpg

Jätesäkkien päälle on kertynyt röykkiöittäin palasameita odottamaan poiskuljetusta

Opin myös, että kannattaa kurkkia palsamin juuriin, sillä aika usein se kasvaa tupsuina, jolloin kerralla saa ison määrän pois nopeasti. Myös kävi niin, että huomasin jo kerran nypitystä kohdasta helposti palsamin vaaleat varret, joiden lehtiä ei ollenkaan huomannut, kun varsi oli laonnut. Palsami on tosi sitkeä tekemään uuden juuren varren taitekohtaan. Samoin se nostaa päätään niistä kitketyistä kasoista, kai imien kosteutta kavereistaan. Niitäkin pitää välillä nutistaa sotkemalla.

 

Tyypillistä palsamille on hurja leviämisnopeus ja sikiäminen. Se paukauttaa siemenensä metrien päähän ja leviää näin vaikka jyrkkää ylämäkeä. Tapasin yksinäisen palsamin 150m päässä muusta kasvustosta, eli arvatenkin se oli saanut apua joltakin ohikulkijalta, ihmiseltä tai koiralta, jopa mahdollisesti lastenrattailta.

 

Oikein virallista tietoa voi lukea www.vieraslajit.fi jossa selostetaan laajasti myös muista haittalajeista, siruetanasta, minkistä, kaloista jne. Koko käsite vieraslajit on kiistelty, sillä jo heti jääkauden jälkeen maahan on levinnyt lajeja, jotka kaikki olivat tavallaan vieraita ja siksi rajanveto on vaikeaa. Nyt kai pääosin vieraslajeiksi luetaan ne, jotka ovat ilmestyneet tai runsastuneet viimeisinä vuosikymmeninä. Kysyä sopiikin, onko supi tai villisika enää vieraslaji.

IMG_0278-normal.jpg

Palsami ei ole muutoin vaarallinen ja sitä voi käsitellä paljain käsin. Meidän tapauksessa, kun ei saada heti kuljetusta suurille määrille, olemme keränneet niput polulle, juuriosat jätesäkkien päälle ja keksin polkea pyöreät varret rikki, jotta kasvin nesteet pääsevät ulos ja kuivuminen alkaa heti. Puolivälissä heinäkuuta ei siemen ole vielä yleensä kehittynyt ja kukkivakin kasvi voidaan kompostoida, jos komposti on suljettu ja tuottaa lämpöä.

 

Koska tämä pahalainen on yksivuotinen ruohokasvi, se voidaan voittaa muutaman vuoden sitkeällä kamppailulla, mutta kertaperkaus ei riitä, vaan samana kesänä kannattaa vielä useampaan kertaan käydä kasvusto läpi, sillä aina jää joku huomaamatta, ja tavallaan tehty työ menee hukkaan jos yksikin kasvi pääsee siementämään. Tämä maassa oleva siemenpankki sitten pakottaa jatkamaan kamppailua useita vuosia. Pahimmilla kasvupaikoilla voidaan tyytyä osavoittoon eli siihen, että pidetään kasvusto kurissa estämällä sen laajentuminen. Mutta puuhaa riittää siinäkin.

 

Tällä rantarinteellä kasvaa paljon nokkosia, joka sinänsä on hyvä suoja vahvan juuristonsa vuoksi. Ohdake, takiainen, vuohenputki ovat myös hyviä pitämään rinteen maat paikoillaan. Tietysti myös puut ja pensaat sitovat ja tukevat maamassoja. Jopa kohtuumäärä lupiinia voisi auttaa, mutta sillähän on sama taipumus tukahduttaa alkuperäiskasvit. Luonnon monimuotoisuuden vuoksi lupiini on yhtä paha, mutta sen vahvan juuriston vuoksi tielaitos on alunperin sitä suosinut tienpenkoilla.