Ajan lyhyt historia

Kunnioitettu ja hyvin tunnettu, vaikean sairauden murjoma Stephen Hawking kirjoitti huippusuositun kirjansa ensi version 1988 ja uudistetun tekstin 1996. Käsiini sattui 2005 Saksassa painettu kuvitettu laitos. Joku on väittänyt kirjan olevan eräs maailman jättiteos jota on käännetty yli 40 kielelle ja painettu hirmuisia määriä.

Kuvitus on tärkeä osa kirjan antia ja selventää muutoin kovin teoreettista aihepiiriä. Maailmankaikkeuden selityksen kehittelyssä on tarvittu monenlaista osaamista, kuten fysiikkaa ja matematiikkaa. Filosofiset pohdinnat pohjaavat lisäksi tähtitieteen havaintoihin, avaruus-, ydinvoima- ja säätieteeseen, ja pyörivät sellaisten käsitteiden varassa kuin suhteellisuusteoria.

Kiinnostavasti asioita kansantajuistava teksti johdattelee kovin mutkaisiin asioihin ja käsitteisiin, kuten alkuräjähdys, mustat aukot, madonreiät, aikamatkat, entropia ja ajan suhteellisuus ja valon taipuminen. Ajan suunta- osion eräs teksti toteaakin minun kapasiteettiini sopivasti:

”tämän kirjan lukeminen on lisännyt aivoissasi olevan tiedon järjestystä. Samaan aikaan elimistössäsi vapautunut lämpö on kasvattanut maailmankaikkeuden epäjärjestystä paljon enemmän kuin järjestys aivoissasi on kasvanut. On kai parasta lopettaa lukeminen tähän”

En kuitenkaan lopettanut vaan harpoin tekstin loppuun ja poimin matkaani erään filosofien pyörittämän probleeman ”osaako Jumala luoda niin painavan kiven, ettei Hän itsekään jaksa nostaa sitä?”

Kirjan henki kyllä kertoo että Jumalan ja luomisen ajatus ei ole kirjoittajan malli, vaan tekstissä vilahtelee vahvasti Darwinismi.