Kairoon

4.4.2012 oli raskas päivä. Aamuherätys kuudelta, viimeiset pakkaamiset, vähän aamupalaa. Siiten tuli Basim ”tarkastamaan” ja vastaanottamaan 2 viikon vuokran. Poika oli saanut neuvon, että yritä saada 500LE, kun tarjosin 400. No suostuin pienellä kahden sekunnin harkinnalla ja sitten annoin vielä kantopalkkaa 20 laukkusouvista. En olisi yksin selvinnytkään. Klo 7 piti Ahmedin olla omalla pikkuautollaan ovella, mutta 7.30 hän soitti ettei tule itse vaan iso auto hakee. Olihan sälli sitten mukana ja sai haltuunsa 3 laukkua tavaraa. Ahmed ei ollut saanut autoonsa bensaa ja siitä viivytys johtui. Ajettiin sitten kuski-Hassanin kanssa WB:lle josta mukaan hyppäsi Hassan Sahara, jolla nimellä hän on kännykässä. Otettiin vielä uusi kumi tms yhteen renkaaseen ja siitä uuden Qurnan kautta taipaleelle, erämaareittiä länsipuolen uutta tietä.

Se tie muodostuu pääreitiksi maan läpi pohjoisesta etelään. Ennen puoliväliä (koko matka 720km) alkoi sitten 2-ratainen osuus eli vastaan ei tullut samalla asvaltilla ketään, paitsi yhdessä välissä. Aikamoista on täkäläinen tyyli ajaa moottoritiellä. 9 rekkaa kymmenestä ajoi ohituskaistaa, eikä selitys ollut pinnan kunnossa. Vähän väliä oli vielä liikennemerkki, joka kieltää rekkaa ohittamasta henkilöautoja. Tämä alkeellinen ajotapa sitten johtaa ihan nurinkuriseen tulokseen, sillä nyt on nopeampien autojen ohitettava rekkajono oikealta! Kun se 1 rekka ajaa sitten oikealla, on pakko hiukan pujotellakin välillä.

Hassan on tarkka ja hyvä kuski ja pelasti muutaman kerran tilanteen kyvyllään ennakoida. Yksi ”vähältä piti” tilanne nähtiin, kun nuori poika tuli vastaan, lähti ohittamaan rekkajonoa ja sieltä välistä yksi kääntyikin eteen pyrkiessään vasemmalla risteävälle tielle. Hiekka vaan pöllysi kun pakettiauto täynnä matkustajia ajoi ulos hiekalle ja kiersi rekan.

Kirjasin hajahuomioita takapenkiltä, turvavyössä jota muuta eivät täällä kaipaa. Kuskit vaan tarkastuspisteen vuoksi sen vetävät päälleen mutta heti kun tilanne on ohi, taas irti.

8.49 olimme taipaleella, hyvä tie, uusi asvaltti, kulku läpi hirmuisen hiekka-aavikon. Tie ohittaa kaikki asutuskeskukset ja on valmistuessaan ihan hyvä, mitä nyt asvaltti kukkii paikoin. Kuorma-autoista putoilee vähän väliä tiiliä, sementtisäkkejä ja muuta tarviketta tielle, samoin pinnoitteita irtoaa kovin usein tielle renkaista. Meille tuli ensimmäinen rengasrikko alle 100 km ajon aikana. Se oli juuri se huollettu, joka paukahti. NO renkaan vaihtoon vaan ja sitten parinsadan km kohdalla oli melkoinen paikka, jossa se risa saatiin paikattua. Pihalla oli epämääräistä rojua, öljyvuotoläikkiä jne. Hassan totesi että täällä myydään pimeetä bensaa. Valkotiilestä huonosti muurattuja rakennuksia, vinha kioski ja pitkiä roikkavetoja, joista tolpanvälissä aina roikkui energiansäästökiemura. Erikoinen viritys joita on muuallakin näkynyt, ei kelpaisi meillä. Pari ukkoa nukkui siinä huoltamossa, toinen verstaalla, toinen kahvilan penkillä. Tv oli viritetty 50cm lautasantennin varassa. Mökkien katot olivat sokeriruokoa, lattia punertavaa multaa, pöydät likaisia ja huojuvaisia, kärpäsiä. Seinällä iso naamajuliste, vanhaksi mennyt vaalimainos.

Tien päällä taas 11.20 ja taas kirjasin epätavallisia näkymiä. Pari lavallista kameleita, useita lasteja nautoja ja lampaita. Paljon elintarvikkeita Kairoon päin. Hedelmiä, tomaatteja, sipuleita. Erikoisen paljon oli pieniä lava-autoja kuskaamassa valkosipulia. Kuormassa lavan koosta riippuen 4-6m3 sipulia ja niitä oli kymmenkunta. Meneekö jalostukseen, koska kuorittuja valkosipuleita saa edullisesti lasipurkissa ja liemessä.Se sama rengas pamahti toistamiseen ennen puoltaväliä. Nyt se vaan vaihdettiin ja ilmeisesti illalla menee sekin paikkaukseen Kairossa, että on taas ehossa kunnossa huomiselle Fayyumin retkelle.

Moottoritiellä sitten näkyi kaikkea kummaa: Aaseja rattaineen, traktoreita, mp, jopa loppupäivästä tuk-tuk. Oikeanpuoleisella kaistalla pestiin autoa, korjattiin autoja, vaihdettiin renkaita, oli palanut säiliöauto. Mutta ei siis rekkoja, vaan ne huristivat kaikki ohituskaistaa. Lähempänä Kairoa oli isoja puutarhaviljelmiä, joissa tuhansia puita, sitruunaa, oliivia. Aika uusia istutuksia, todella pitkiä taimirivejä. Yksi viinirypäletarhakin näkyi. Ensin oli istutettu suojapuustoa, tiheää katajan oloista parimetristä. Puuntaimet vasta puolimetrisiä. Mutta aikanaan tulee sitten mahtavia sitruunasatoja. Niitähän näkee katukauppiailla usein kottikärryssä.

Ainakin viisi moskeijaa on rakennettu autoilijoita varten. Yleensä bensiksen vireeen, mutta missää ei asutusta. Taikka ei siinä moskeijan vieressä, mutta muuten yllättäen keskellä ei mitään. Kummallisia pieniä koppeja siellä täällä muurattu valkoisesta tiilestä. Hassan selitti, että niitä tehdään kuin merkiksi aloitetusta hankkeestä. Vähän kuin meille tehdään sokkeli jotta hanke on virallisesti käynnissä.

Täältä erämaasta saa ostaa ihan pilahintaan maata, jos on jokin hankesuunnitelma. Yhteen aurioon maisemaan oli tekeillä kanala. Pitkä rakennus, jossa paljon ikkunoita. Tarina ei kerro ovatko häkki- vai lattiakanaloita, mutta niitä alkoi Kairon lähellä olla enemmänkin. Samoin siellä on tiheästi pitkiä tiilipiippuja, noin tunnin junamatkan päässä Kairosta Luxoriin. Ovat kuulemma tiilitehtaita ja lämmöllä tuotetaan punatiiltä. Siksi täällä, että maan laatu on sopivaa ja tarve pääkaupungin alueella suurinta. Näimme useita hiekanjalostusta tekeviä firmoja. Yleensä myllyn keskiosasta lähti kolme kuljetushihnaa, joten ilmeisesti seula tuottaa kolmea karkeutta. Ne oli myös aika lähekkäin eli sora on siellä sopivaa rakentamiseen.


Näin mustavariksen pari kertaa ja vasta myöhemmin tajusin, että olivat kokomustia. Meillä niitä asustaa muistaakseni Rauman suunnalla ja vain siellä. Onkohan osa muuttolintuja?

Tuntia ennen Kairoa alkaa näkyä pyramideja. Hassan matkatoimistomiehenä tietää ne ja osaa näyttää oikealla hetkellä. Näkyvät savusumun vuoksi huonosti ja on näkemäesteitä, että tavallinen autoilija ei niitä varmaan huomaa ollenkaan. Kartassa niitä on yhteensä kymmenkunta ja Hassan kertoi kahdesta jo unohtuneesta, joita eivät edes paikalliset oikein tiedä, vain alan ihmiset. Muotojakin on kokeiltu useita ja yksi erikoisuus näkyi aika lähellä ja selvänä. Siinä on alaosassa laakea ja loiva ”jalusta”, jossa on vielä joitakin pyöristettyjä muotoja. Yläosa kapenee tavan omaisesti mutta jyrkemmin ja huipulla on pari porrasta. On siinä faarao tai hänen rakentaja-arkkitehtinsä tavoitellut jotakin ihan omaa muotoa.

Kyyhkystorneja näkyi usein, mutta mistä syystä usein neljän ryhminä? Ne ovat meikäläisen heinäseipään muotoisia mutta paljon isompia. Savesta tehdyn tornin kupeissa on linnun laulupuita ja koloja, ikkunoita pulun lennellä. Hassan sanoo että niiden syönti on vähentynyt kovasti ja nyt ne ovat enemmän hupia ja harrastusta. Olen kerran tilannut täytettyä kyyhkysta, mutta ei se niin suuri erikoisuus ole että toista kaipaisin. Niitähän kesyjä syöttiläitä myydään toreilla ja olen aina ihmetellyt miten ne vaan pysyvät siinä pöydällä tai laatikossa, eivätkä lennä pois. Täytyypä kysyä jos H tietää syyt.