Syyria

Katsoin eilen toisen osan dokkarista Islam ja länsi ja nyt alkaa minunkin kaltaisella taviksella raksuttaa se asia, jota joku sitkeä aikaisemmissa kommenteissaan yritti selittää. Vaikka Assad onkin raaka tempuissaan ja murhaa omaa kansaansa isäänsä kopioiden, ovat hänen vaihtoehtonsa todella olemattomat. Alla ote US:n nettilehdestä:

 

Presidentti Bashar al-Assadin hallintoa vastaan taisteleva kapinallisarmeija käsittää nyt noin 100 000 taistelijaa, lehti kertoo. He jakautuvat jopa noin tuhanteen ryhmittymään.

IHS Jane’sin raportin mukaan taistelijoista noin 10 000 kuuluu suoranaisesti al-Qaidaan tai muihin jihadistiterroristiryhmiin. Lisäksi noin 30 000–35 000 edustaa äärilinjan islamisteja, jotka jakavat ison osan jihadistien näkemyksistä mutta keskittyvän maailmanlaajuisen taistelun sijaan Syyrian konfliktiin.

Raportti nostattaa kysymyksiä siitä, onko länsivaltojen kannattavaa tukea kapinallisia aseilla, Telegraph kirjoittaa.

 

Siis näyttää olevan niin, kuin HS tämänpäivän jutussa eräs haastateltu sanoi, että edessä on kaksi sotaa. Kun Assadista on päästy (ei vie kauaa, arvelen) on edessä taistelu ääri-islamisteja vastaan. Samassa jutussa kerrottiin miten erään kapinallisarmeijan ryhmittymän johtajankin oli ollut pakko paeta islamisteja Turkkiin, mikä asiana kuulostaa hölmöltä. Mutta kun nuo muslimit ovat perinteisesti harrastaneet salamurhaamista, ei komentajakaan ole turvassa. Salamurhan tunnettu käännöshän on assassination joka tulee juuri siellä nykysyyrian alueella asuneista assassiineista.

 

Nyt vaan länsi näyttää tekevän samaa virhettä kuin Afganistanissa. Siellä USA tuki sissejä Venäjää eli silloista Neukkulaa vastaan antamalla aseita. Sitten kun itse menivät sinne vuosikymmenen päästä, saivat omia raketteja vastaansa. Aseapu tässä tilanteessa, vaikkakin tarkoitettuna Assadin kaatoon, menee melkoisella varmuudella sellaisille porukoille, joiden tavoitteista ei kukaan tiedä. Kun maassa riehuu nyt jopa 1000 eri porukkaa, kaikista muslimimaista pieninä ryhminä, ei siitä ota selvää Ekikään.

 

Jos nyt laivataan ohjuksia, joilla voitaisiin ampua alas hallituksen koneita, niin seuraavassa kahinassa, joka on siis mitä todennäköisin, ne ovatkin väärissä käsissä länsivaltojen kannalta. Se välienselvittely tulee väistämättä, mutta tällä tiedolla siinä ovat lirissä maltilliset porukat ja länsityylistä, demokraattista valtiota tavoittelevat. Kun vielä hekin jakaantuvat kymmeniin kuppikuntiin, ei sopivia tuettavia ole helppo löytää. Ja nykysotkussa ne ohjukset menevät aina väärille ja pahiksille.

 

Muslimin ajatusmalliin kun ei vaan ollenkaan kuulu idea demokratiasta. Sekin kävi selväksi siitä Islam ja länsi-dokkarista, jossa sen sanoi julki Muslimiveljeskunnan perustajan Al Bannan veli, joka oli alusta asti ollut eri mieltä kehityksen suunnasta veljensä kanssa. Sinänsä hyvin kiinnostava asia, että veljekset olivat niin eri kannoilla, mutta se sama kummallinen kahtiajako on toistunut shiiojen ja sunnien kesken. Onhan aika käsittämätöntä että saman uskon haarat ovat valmiita pommittamaan toisen suunnan porukat helvettiin. Kannustimena on nuorilla pojannulikoilla se typerä lupaus 70 neitsyeen palkinnosta kun kuolee sankarina JIHADISSA.

Onhan se suuri houkutin kun nyt ei ole mitään tsansseja kuin omin käsin onneen ja sekin on synti.

 

Kai ainoa mahdollinen apu tässä olisi sitten se, että YK hakee jostakin 75000 sotilasta rauhaa turvaamaan, hävittää Assadin myrkyt ja siihen nyt varmaa pyydetään suomipoikia mukaan. Mutta jos Osama olisi aloittanut sodan, siihenkin olisi pian tarvittu 100 000 jenkkisotilasta. Kalliiksi tulee rauha mutta sota olisi vielä kalliimpaa.

 

Panee vaan miettimään että kun kaamean syvät kansanryhmien erot ja vanhat vihat entisen Titon maassa on vieläkin kiusana kun asioita yritetään Kosovossa ja niillä nurkilla hoitaa asipohjille, niin miten vaikeaa se tuleekaan olemaan musulmaanien (rankankielen termi) kanssa. IRAK on siitä hyvä huono esimerkki, tappaminen jatkuu aina vaan.

 

Demokratiaa kun ei voi saada menestymään kuin hitaan kasvatuksen kautta, aloittaen koulusta. Mutta kun muslimi tekee aina niin kuin on ennen tehty ja suvunvanhin sanoo, niin miten sen ajattelun muutoksen käy? Jospa demokratian voisi saada kasvuun perheistä ja suvuista aloittaen, se voisi toimia. Mutta itse olen nähnyt läheltä miten perheen vanhin tai vallan perinyt päämies sanelee kaiken ja muut tyytyvät siihen. Vahvan johtajan vallasta kun tulee usein diktatuuri.

Tämä visuaalinen sekavuus johtuu jostakin Vuodatuksen jutusta, enkä jaksa tapella jonkin tyypin vaihtumisesta kesken kaiken, kunhan voi lukea.