luxor 116.2010 fiilistelyä

Fiilis on hyvä, odottava. Illalla myöhään on lento Cairoon ja yöllä siellä majoittuminen hotelli Gizaan. Eilen uusi tuttavani, avulias Aisha kertoi elämästään ja perheensä oloista täällä. Uskon hänen tapaansa, että kun on onnistunut pääsemään tähän elämäntyyliin sisään ja hyväksynyt sen piirteet, täällä viihtyy. Hän ei sanojensa mukaan enää voisi muuttaa Suomeen, siksi suuri ero on elämäntyylissa, ihmissuhteissa. Hyvin suuri merkitys on tietysti puolisolla, hänen tavassaan suhtautua ja toki suvulla on aina täällä vahva vaikutus ja tuki, mistä Suomessa ei aina ole mitään takuita. Tukiverkostot kotimaassa ovat onnenkauppaa, täällä "automaattisia". Meillä ne on korvattu yhteiskunnan, sossun kautta, mutta usein se on aika tylyä menoa, kulmää kyytiä. Täällä on hienoa juuri ihmisten avuliaisuus ja lämpö, heti kun ollaan vähän tutustuttu. Apua saa ja voi pyytää. Huijaaminen kuuluu vain kaupantekoon, muuten ollaan suoria ja rehellisiä. On suuri sääli, että nämä kauppiashuijarit saavat turistin luulemaan, että kaikkialla huijataan. Ei huijata vaan autetaan.

Tänne asumaan tulijan on oltava vahva itsetunnoltaan, avoin luonne ja valmis uuteen. Uteliaisuus, halu oppia ja omaksua auttaa. On uskallettava mennä mukaan, puhua vaikka ei osaakaan kieltä. Täällä se on helppoa, koska englanti on vastapelureillekin vieras kieli. Kaikki silti sitä yrittävät puhua ja kun itse vain menee mukaan, homma toimii.(Helpointa asuminen on englantia äidinkielenään puhuville ja siksi heitä täällä on paljon. Heille on myös jo olemassa verkostoja, joihin on helppo päästä sisään, kielen kautta. Suomalaisille on jo vaikeampaa.)

Aishan mukaan ottaa pari vuotta sopeutua, sitten alkaa sujua, jos on sujuakseen. Itse pitää elämäänsä tarttua, hyväksyä tilanne ja alkaa elää näillä säännöillä. Ainoa huolestuttava asia hänestä on terveydenhuolto, sairaalat. Keskusteluissa paikallisten kanssa olen havainnut, että kaikki vähänkään vaikeammat sairaudet hoidetaan Cairossa. Sinne on kasaantunut lääketieteen osaaminen. Kai se on luonnollistakin, mutta on jotenkin surkeata, että hermo- tai silmäsairauksia varten on matkustettava 9 tuntia junalla hoitoon.

Eilen tapasin kaksi englantilaista eläkeikäistä rouvaa, jotka ovat asuneet täällä 4 vuotta. Tosin toinen virkkoi, että totta kai kesäkuumaksi ajaksi mennään Englantiin tai yleensä viileämpiin oloihin. Tädit ihmettelivät, että Malakin hinnat ovat niin edulliset ja tämä selitti, että hän haluaa laajan asiakaskunnan. Tädit lupasivat tulla hiustenhoitoon, kun tarvetta on.

Pyysin Saadilta vertailuhintaa Cairon matkasta. Hän selitti taas, että hinta vaihtuu päivittäin, siis jopa lennon hinta, samoin hotellit. Siis ihan pitävää vertailua ei voi saada, mutta on kiinnostavaa silti kuulla ero eli säästö jonka saan tällä privaattikonstilla. Ja mieluummin vietän tuntejani siellä söpössä seurassa, kuin jonkun (ehkä) epämiellyttävän karjun kanssa!