luxor 122.2010 Cairo 3

Hotelli Pharaohs on todella paljon hiljaisempi kuin Swiss Inn, vaikka täältäkin on näkymä Niilille. Sattuu vaan olemaan muutama talo melusuojana kadun ja hotellin välissä. Aamu ei valjennut, sillä on sumua. Voiko todellakin olla niin, että ilma on kylmempi kuin joen vesi?

Päivän ohjelma on täysin auki, sillä opas lienee menossa sairaalahoitoon ja paluu on sovittu maanantaille. Saadin kautta jo ennen lähtöä tiesin, että että lennot ja jopa junat ovat täynnä opiskelijoiden lomien ja siihen liittyvän tenttikauden vuoksi. Maanantain pitäisi jo onnistua ja olla halvempaa lentojenkin kanssa. Paikallinen Egyptair siis hinnoittelee todellakin herkästi kysyntään reagoiden!

Nyt olisi ehdolla ainakin se Sitadel-kukkula ja nettikahvila, että saan tekstiä ulos. Netistä voin katsella lisää toimintaa, jos kerran joudun itse operoimaan. Heti tulee mieleen Cairo-tower, jonne voisi mennä lounaalle.

Kuskina on ilmeisesti sama Ahmed, sillä kuskin vaihtuessa vaikeutuvat asiat, kun osoitteita ei ole tiedossa. Kun kauhistelin hänelle liikennettä, hän totesi osaavansa, oltuaan 19 vuotta Cairossa kuskina. Mutta monta läheltä piti-juttua oli silti. Autot ovat usein klommoilla, oho! Pari moottoripyöpoikaa oli päästä ainakin sairaalaan, huonolla tuurilla hengestään meidän auton keulan edestä vauhdilla kiilatessaan. Se oli todella senteistä kiinni.

Aamiaisella oli paljonlaisesti porukkaa, kymmenkunta eurooppalaista, suuri osa englantilaisia, japanilainen nuoripari ym. Aamiainen selvästi vaatimattomampi kuin edellisessä, mutta ero ei ole sen 20 $ väärtti. Useat lukevat jotakin matkaopasta, jollainen tuleekin hankkia, jos lähtee omin nokkinensa liikkeelle. Täältä vaan ei suomenkielistä Lonely Planetia saa! Pitänee hankkia tulevia seikkailuja varten.

Kuski olikin vauhtunut ja Hala heitti vain minut Citadelin (kirjoitusasu vaihtelee, S/C) portille. Mieluummin aina kuljenkin yksin museoissa, messuilla ja vastaavissa paikoissa. Tämähän on vuosisatoja ollut puolustuslinna ja vuosisatoja sitten sinne on rakennettu 3 moskeijaa, palatseja, vartiotorneja, sotilastilaa, toritilaa. Siellä on useimmiten myös asuneet isot pomot, Cairon kuvernöörit ja sotapäälliköt, pashat ja sulttaanit.

Ostin heti sisäänmenosta paikan kartan ja sain samalla hyvän kirjan, jossa on tiivistetysti koko muslimivaltion historia, jonka olennainen ja tärkeä osa tämä linnoitus on ollut. Tänään tulikin oikein historiapläjäys, kun käytin iltapäivän armeijamuseossa, mutta siitä eri juttu.

Ensimmäisen kerran minulle missään on ollut iästä hyötyä. Moskeijan yksi ovi oli varattu vain ulostulijoille ja englantilainen opas kehotti kiertämään koko valtavan moskeijan toiselle puolelle. Mutta sitten peliin puuttui täkäläinen virkamies, kutsui mua takaisin ja sanoi, että kun on noin vanha, voidaan tehdä poikkeus. Opastakin nauratti tilanne, kun riisuin kenkiä siinä missä muut pukevat ne. Vasta sisällä tajusin, että olin ollut siellä ennen, sillä Sharmista tehdyllä retkellä pistäydyttiin täällä, kovalla vauhdilla kaupunkikierroksella.

Siitten tuli eteen poliisimuseo ja sitä kysyessäni minut ohjattiin sen kyljessä olevaan osaan, joka on ollut poliisivankila aika kauan. Pienet kopit, rivissä kymmeniä. Joihinkin oli lavastettu nukkien avulla esimerkkejä oloista, jotka on ollut todella ankeat. Siellä on ollut vankeudessa myös selvästi poliittisia uhreja, joiden nimiäkin oli lapuilla, vuosilukuineen. Oli hirttohuone, jonka katossa useita siansaparo-koukkuja. Kun poliisi arabiaa puhuen näytti kurkkuotetta ja mongersi hirtto-sanan, tulkitsin sen ensiksi nälkä-sanaksi. Vasta kun hän kehoitti kurkkimaan peremmälle ja näin koukut, tajusin että teloituspaikkahan se oli. Yritin kysellä milloin viimeksi on hirtetty, mutta ei poika tajunnut kysymystä, turitipoliisi! Mitenkähän se voisi turistia auttaa? Siitten vielä oli nukke piiskauspenkissä ja toinen ruoskan kanssa hakkaamassa. Raakaa on touhu ollut, ei kuitenkaan kovin kauan sitten, joitakin kymmeniä vuosia ehkä taaksepäin. Muissa arabimaissa ruoska viuhuu vieläkin.

Siitä jatkoksi varsinaisen poliisimuseon puolelle. Nämä kaikki museot olivat kummakseni ilmaisia. Aika raakaa ja vanhanaikaista oli rikosmuseo. Aseita, kuvia ja selostuksia, joista yhden luin. Alexsandriassa 1921 katosi nuoria naisia, joilla oli arvokkaita koruja. Seloste kertoi miten tutkinta eteni, porukka saatiin kiinni lopulta, kun jengi oli ehtinyt ryöstömurhata laskujeni mukaan 24 naista. Päätekijöinä oli 2 avioparia ja juttu oli silloin naisten mukaan nimetty, koska he viettelivät uhrit tappopaikkoihin, joita oli useita. Jengistä hirtettiin 6 rosvoa, naiset mukana.

Museossa oli myös historiakuvia ja tekstejä, mm kuvia jostakin poliisijoukkojen taistelusta Ismailissa. Ei selvinnyt ketä vastaan tappelivat. Siitä oli pienoismallikin, jokin komea kartano oli keskipiste. Toinen selostus oli sellainen, että RAMSES II aikana oli ensimmäinen tunnettu rikostapaus, josta on säilynyt pöytäkirjat. Kyse oli haudanryöstöistä ja juttu oli monipolvinen ja mulle sekava. Tapahtunut oli Thebassa (nyt Luxor, musliminimi) jossa itä- ja länsipuolen poliisipäälliköt olivat vastapuolina ja isot kalleudet pelissä. ABOT PAPYRUS pöytäkirjoja säilytetaan jossakin ja saattaa löytyä netistä.

Palokuntamuseo oli vaatimaton, 2 paloautoa, 2 hevosvetoista sammutusvaunua. Kiinnostavaa oli, että hevoset vetivät hihnoilla, ei aisoilla. Ilmeisesti ei palopaikoilla tarvinnut peruutella!

Ennen museoon menoa, suoraan pääovelle menon esti virallisen oloinen mustapukuinen siviili, joka ohjasi kiertämään puiston sivua. Syykin selvisi, sillä siellä olivat rihkamakioskit ja kahvila. Olivat palkanneet sisäänheittäjän itselleen.

Se armeijamuseo on iso ja kiinnostava. Jännä asia on, että siinä ovat olleet mukana Pohjoiskorealaiset. Olin juuri ottamassa kuvaa taulusta, joka kertoi että Hosni Mubarak ja Kim Il Sung ovat tehneet sopimuksen asiasta, muistaakseni 1990, kun tökkäsin taas sormeni väärään paikkaan kamerassa ja se teki tenän. Aikani sitä kiroilin ja kokeilin kaikenlaista. Sitten menin museon ovesta ja yritin selittää, että tarvitsin apua kameran kanssa. Eteispojat eivät ymmärtäneet, mutta sisältä löytyi kahden tähden upseeri, joka puhui hyvää e-kieltä. Hän lupasi yrittää ja siinä kun aikamme ihmettelimme, hän keksi painaa oikeaa namikaa ja kamera alkoi taas toimia. Maksoin punnan kuvausoikeudesta ja se kannatti, sain hyviä kuvia.

Iltapäivän lopuksi Ceasar-salaatti ja taksineuvottelu. Selvitin kartan kanssa porttivahdilta, missä olin ja minne menossa ja pojat arvelivat kyydin hinnaksi 20. Komissiomies huitoi jo kaukaa ja kyseli osoitetta. Emme päässeet sopuun, aloittivat 60 ja putosi 40. Lähdin kävelemään ja portin ulkopuolella sain kyydin 25. Osoitteena käytin lähintä isoa hotellia, Sheratonia. Kello oli yli 3 ja iltapäiväruuhka alkamassa. Kuski puhui vähän e-kieltä, mutta ei selvästikään ymmärtänyt kartasta mitään. Se on monelle liian vaikeaa. Pääsimme Sheratonin lähelle ja viittomalla sain kuskin ajamaan paikkaan, josta lähdin ruuhkaisen kadun yli viinakauppaan. Sen olin edellispäivänä oppinut siltä fiksulta mieheltä. Jätin kuskille pantiksi takkini ja vasta palatessani sen hemmetin ruuhkan läpi iski kauhu, että takin taskussa oli sekä hotellin että Luxorin asunnon avaimet. Pujottelin paikalle, autoa ei näy. Perskules, miten tästä selvitään. Ainakin kuski tiesi hotellini, jospa se älyäisi ajaa sinne. No, hetken päästä helpotti, kun joku huusi takaa "mushtaas, mushtaas" ja taksi oli löytänyt minut. Hänelle oli tärkeämpää saada kyydistä rahat kuin pitää liian pieni takki. Maksoinkin sitten, kun puolen tunnin ruuhka-ajon ja minun suunnistamis-ohjaukseni jälkeen pääsimme hotellille, reilusti sen 40 jota aluksi turistia juksaavat pyysivät.