Peltokävely

Eka kerta kun oli sopiva hetki lähteä kävelylle. Lenkistä tuli pidempi kuin tarkoitin, sillä menin arviokaupalla pelloille ja jouduin kiertämään hiukan. Ensin kohti kolosseja ja muutama kuva käynnistyneestä rakennushankkeesta.

Aika isot on kuormat, ei heikkojen hommaa

Kolmella ketjulla kiinni ja ylös, mutta älä mene alle!

Polttomootorilla käyvä nosturi on käytössä kaikkialla. Näppärä ja edullinen käyttää.

Pojat nostivat punatiiliä toisen kerroksen tasalla käyttäen tavallista menetelmää. Tiilet ladotaan peltiseen kottikärryyn, joka vinssataan kuormana ylös. Alhaalla yksi kaveri latoo satsia, toinen kärrää vinssin alle, kolmas hoitaa nosturia, neljäs ja viides purkavat tiilet muurausta varten sopiviin paikkoihin.

Poikkesin ilman suunnitelmaa autotielle vainioiden halki pohjoiseen, pienen kanavan vartta.

 

Siinä päätien lähellä ukot täyttivät säiliöauton tankkia kasteluvedellä.

Näin kuumalla joutuvat kastelemaan pensasaitoja runsaasti, luultavasti joka toinen/kolmas päivä. Kovin moni ehti jo huikkailla tervehdyksen, joka usein on "wellcome" tai "helou". On ihan huvittavaa, että ”jokainen” osaa ja yrittää puhua vieraalle englantia. Peltoaan katseli ukko parin muksun kanssa ja niin vaan sai kysytyksi nimen, kansallisuuden, olenko turistina jne. Eipä onnistuis hämäläis-tai pohjalaisukolta, nuoremmiltakaan. Sama jatkui siellä peltotien varressa, jossa oli vilkasta mp-liikennettä. Yksikin kaksikko pysäytti vartavasten kätelläkseen turistia. Matkalla tulikin puristettua useampaa multaista, känsäistä kouraa. Onneksi ei nyt ole mitään epidemiavaaraa päällä, sillä kättely kuuluu hyviin tapoihin ja kieltäytyminen olisi loukkaavaa. Sitä ei ymmärretty silloin kun oli sikaflunssapelko ja kentälläkin oli vastaanottajia hengityssuojissaan ja valkotakeissaan. Kadun mies oli ihan tietämätön asiasta ja loukkaantui moukalle turistille.

Kuvailin joitakin asioita alkumatkasta.

Palmunlehvien haarukassa näkyy tuttu pyramidin sivun muotoinen kallio, joka on Kuninkaiden laakson päätynä. Oikeanpuoleinen kumpu peittää taakseen tämän kuuluisan laakson

Kanava kääntyi 1,5 km paikkeilla suorakulmaisesti itään, kohti Niiliä. Mutkassa oli silta josta katselin kun pieni lintu (kuningaskalastaja?) nokkasi pikkukalan vedestä, joka näyttää aika likaiselta, öljykalvokin pinnassa.

Tien varressa oli jonkinlainen varikko, sillä kaikenlaisia koneita lojui poskessa. Yksi melkein kaatumassa veteen. Taustalla oik. koneiden takana pystyssä pellavakuhilaita.

Tarpeettomaksi ? käynyt aura oli hylätyn näköinen. Huomaa kaatunut palmu jolla vettä riittää.

Tie kapeni aasipoluksi.  Ihmettelin että kapealla piennarpolulla oli jäljelle jätetty satojen metrien matkalle vanhan ja hylätyn radan kiskoja ja niiden alla teräspalkit.

Tyypillinen dieselpumppu, joiden jyskeen kuulee joka puolelta. Pihassa nukkui kissa (kuvassa) ja koiranpentu, jotka eivät korvaansa lotkauttaneet.

Metallilla on arvonsa nykyisin, miksi ei kelpaa edes varkaille? Tallustin mutkasta lähes 4 km itään ja saavuin lopuksi asvalttitielle jolla on vilkas liikenne pääkanavan suuntaan.

Kanaviin pumpataan vettä kaiken aikaa. Takana sininen "pato" jolla ohjataan vesi oikealle saralle.

Aaasi pelkäsi outoa äijää enkä saanut haluttua kuvakulmaa. Tätä peltolohkoa kylvettiin ja pari ukkoa oli hommissa, heilutellen "helloota". Kerralla kylvettävä lohko oli neljänneshehtaarin luokkaa.

Oikealle kääntyen

Matkan varrelle sattui pelastusasema, jossa moderni hälytysauto. Takana vesitorni josta oletan meidänkin veden liruvan.

tulin kilsan lampsimisen jälkeen tuttuun Qurnan 4-tienristeykseen. Oikaisin hiukan rataa pitkin ja säästyin 200m lisämatkalta, joka jo tässä vaiheessa tuntui tarpeelliselta, sillä arvioin koko retken pituudeksi lähes 9 km. Pari tuntia tässä kuumuudessa teki tehtävänsä ja limu maistui kioskilla. Otin matkalta mukaan nyrkinkokoisen kiven, johon luonto oli muovannut pyöreän kolon ja sen keskelle muhkuran. Parikin juttukaveria vitsaili sitä antiikiksi ja eräältä pyysin tonnia myydäkseni. Hän heti tarttui onkeen ja rupesi tarjoamaan mulle ”oikeaa” antiikkia, mutta sanoin ettei kiinnosta.

Lähistöllä on Qurnaan päin kolmaskin risukalujen tekijä. Hänellä oli valmiina iso pino lintuhäkkejä tms ja juuri kun olin tähtäämässä niistä kuvaa, tuli rouvansa ulos leipiä kantaen ja heti kutsui teelle.

Naapurin nuori rouva lähdössä leipien myyntiin. Huomaa lintukorit-sopis myös kissoille?

Selitin että asun ihan lähellä ja siellä tee jo odottaa. Ei odottanut tee, mutta uutinen, että siementen testilähetys on tullut perille. Soittivat ihmeissään, kun se oli osotettu Hassanille joka on Kairossa. Oliskohan kuoresta jäänyt mun nimi pois? Kohta selviää sekin tarina.