Kävelin rantakatua ja vilkaisin mainoskylttejä, jotka alunperin pystytettiin FOUR SEASON hotellin rakennustyömaan suojaksi ja sen mainokseksi. Nyt hanke on ihan seis ja mainostaulut otettu muuhun käyttöön. Jäin miettimään yhden taulun sanomaa. "the Legacy goes on" julisti taulu. Jos Lecacy on tuote, se on selvä mainos. Mutta jos siihen sisältyy poliitiinen sanoma, se voisi olla tuki vallankumoukselle. Kuka tietää?

Siihen sattui paikalle tuttu Mahrus taksillaan, halusi moikata, ei kinunnut kyytiä. Kaveri on käynyt Suomessa ja alkanut ymmärtää, että joskus turisti vaan haluaa kävellä. Heti perään jouduin taas vanhan huijausyrityksen uhriksi. Kun sen on kokenut monta kertaa, tällä reissulla kolmesti, ei tietenkäänm mene helppoon. Juha Vakkuri kertoo kirjassaan samasta, eli on kai mantereen kattava perushuijaus. Mopomies pysähtyy ja sanoo, ei moi, olen sinun hotellin respassa töissä ja lopetin juuri vuoroni. Jos myönnät, juttu etenee siten, että hän kertoo menevänsä katsomaan vaimoaan sairaalaan, johon tämä on yllättäen joutunut. Hänellä vaan on pikku ongelmana, että sairaala vaatii 200 paikallisrahaa (maan mukaan valuutta voi vaihtua) ja pyytää lainaa. Sen hän maksaa takaisin heti huomenna kun vuoronsa taas alkaa hoteliin aulassa. Kun sanoin  kaverille, etten asu hotellissa, hän näytteli hämmästystä, että olen ihan saman näköinen kun hänen hyvä tuttunsa. Emme edes edenneet rahan pyytämiseen, kun tuotin miekkoselle pettymyksen ja sanoin asuvani kämpässä, en missään hotellissa.

Huivikauppias Gornish-rantakadulla pyysi valkoisesta ohuesta kaulahuivista kymppiä. Ei paha hinta jos huivia kaipaa. Kaupunki oli muuten kovin hiljainen. Saattaa liittyä siihen, että on Muban häädön vuosipäivä ja porukoille on myönnetty vapaata ja koulut on kiinni.

Katua talsiessa havainnoin taas, että askeliaan pitää varoa, sillä katulaatoitus on hyvin epätasainen. Maisemia ym katselevalle turistille se on ansa. Laattoja puuttuu, on rikki tai sitten kovasti koholla. Jos ei katso mihin astuu, on nopsasti turvallaan. Se on täällä turistille kohtalokasta, sillä hoitoon pääsy on hiukan sattuman kauppaa. Parasta olisi kaatua niin, että saa vain pikkuruhjeita joita voi itse paikkailla. Rokotusten on syytä olla kunnossa.

Tilasin vanhoihin pokiin uudet lasit. Taisin jo kirjoittaa, että hinta-arviot heittivät poskettomasti. + Kysyin arviota TV-kadun LOOKista  ja se oli 100LE yksitehot ja 600LE kaksitehot. Tämä kauppa jossa tilasin, antoi aluksi hinnan 30LE jonka heti huomasin kommunoikointivirheeksi. tyttö ei ymmärtänyt mtä kysyin.

Nyt oli mukana suomalainen lääkärintodistus ja sen mukaan asia sovittiin. Kun tutkimus oli lähes vuoden vanha, lisäsin kaikkiin arvoihin 0,25. Kauppiaan kyky kommunikoida oli niin vajaa, että ehdotin hänelle että hankkii tulkin. Kadulta sitten löytyikin heppu, joka puhui maailman yleisintä kieltä, huonoa englantia, jota minäkin sönkkään. Saimme selviteltyä täsmällisesti, mitä haluan ja hintakin sovittiin. Tyylin mukaisesti hän esitti, että hinta olisi 200LE mutta kun nyt olemme näin hyviä kavereita ja satun asumaan ihan naapurissa, hän antaa alennusta, joten lopullinen, viimeinen ja tinkimätön hinta on 170LE. Hyväksyin tarjouksen iloisena. Saan päivitettyä "lasit" = muovit tosi edulliseen hintaan, johon ei edes Specsavers pysty.

Ensi lauantaiksi on tiedossa retki kylään nimeltä Nagada, jossa näemme liinojen kudontaa. Kerroin vastapuolelle, että olen sentään itsekin kutonut lapsena mattoja kangaspuilla, joten tiedän periaatteen. Käsityötä on syytä kunnioittaa. Kiinnostavaa on, että kutomisen kangaspuiden tapaan eri versioina on ikivanha keksintö. Monet kansat osaavat tekniikan ja taito lienee hyvin vanha. Tavallisesti kutoja toimii itse osana "kangaspuuta" ja toinen pää on sidottu puuhun, seinään tms. Kun Egyptin faaraot on puettu pellavaan jo 7000 vuotta sitten, ei muulla maailmalla ole sanan sijaa kutomisen historiaan. Jos ei sitten kiinalaisilla?