Soukissa seikkailua

Kävin taas raksalla, jossa tiilipönttöä oli jatkettu puolitoista metriä ja näkyvissä oli noin 2m. Savi oli kovin sitkeää lajia ja tarttuu työkaluihin kuin liima. Nyt oli taktiikkaa hiottu ja kuramies käytti lapiota, pudotti saven kottariin ja sitä kärräsi uusi heppu. Tämä uusi totesi nyökäten saviseen pohjamieheen, että rikas mies. Oli kai hiukan kateellinen toisen kovasta liksasta? Mutta on se työ sen väärti.

Huvitti kun Hassan kääri päätään huiviin estääkseen viimaa mp:n selässä ja valitti kylmyyttä. Asteita oli kai parikymmentä. Kaikilla on silti paljaat jalat eikä niihin kaivata sukkia? Mulle viima oli vain kesän raikas tuulahdus.

Basaarissa

Paavon kanssa aina tapahtuu kiinnostavia. Mutta kirjataan taas järjestyksessä, niin se on mulle helpompaa. WB puolella lautan porrasremppa jatkuu. Nyt on askelmat oikein mitattu ja kaiteille on tartunnat. Voisko olla niin, että tälle puolellekin saadaan graniittiset askelmat, kuten itärannalle on tehty. Olis kyllä aikakin, ne vanhat betoniväsäykset oli kaameat. Ennen lautan portille menoa kuulin huutoa joka todennäköisesti oli minulle, sillä lause alkoi Abdelrazk... joka voisi olla että Abdyn asukki, vuokralainen, kaveri tms. Huutaja huitoi veneille joita usein käytän ja vitosen tarjoajatkin tietävät että menen yhteiskuljetukseen ja huutavat jo punnalla ylitystä. Palatessa sitä taas käytinkin, kun lautta lähti nenän edestä. Nyt pääsin 50p kun ei ollut kenelläkään antaa kympistä pientä.

Istuimme Paavon kanssa teelasit edessä siinä Soukin kuppilassa ja katseltiin hikulkijoita. Silmiini sattui hauska riistiriitainen näkymä, kun kujalla oli rintaliivimainos, eurooppalaisittain ihan tavanomainen, mutta täällä ”rohkea” ja siitä editse kulki vanhempi nainen täyshunnussa, siis vain silmät näkyivät. Oli aika jännä havaita, miten eri tavalla siinä asiassa tavat ja asenteet kohtaavat. Länsi näyttää uhitellen melkein kaiken ja täällä huntu peittää melkein kaiken. Tästä erosta oli juuri jossakin FB:ssä vinkeä pilapiirros.

Silmäni sattuivat myös soikeaan mattoon, joka oli käsin ommeltu pienistä nahanpaloista, joissa on vielä karva mukana. Värit oli valittu kauniisti hyvin tummista lehmistä hyvin vaaleisiin nahkoihin. Paavo lähti tinkimestariksi ja hän pääsi oikein vauhtiin. Myyjäpoika oli ihan hesteessä hänen kanssaan ja kun mentiin hinnassa kipurajalle, meni poika kysymään omistajalta viimeistä hintaa. Sitten mentiin maton kanssa myymälän puolelle ja siinä vielä Paavo tiristi viimeiset kympit, niin että maksoin siitä 300LE. Myyjä todisteli että tämä hinta oli jo halvempi kuin paikalliselle myytäisiin ja turistilta aloitetaan hinta 1200:sta. Sain siis jaloille mukavan pohjan sängyn reunalle, mutta Pave ennakoi että vien sen Suomeen. Voin viedäkin, on se niin komea.

Sitten mentiin hakemaan liiviä räätälistä. Keksin haluta siihen samanlaisen pää-kaulaliinan ja sen ostamisessa olikin sitten monta vaihetta ja taas kova tinkaaminen. Liivi oli niin hyvä että maksoin suosiolla kympin yli sovitun, kun hän oli vääntänyt sisään 3 povitaskuakin.

Edullinen kämppä tarjolla

Lopuksi kävimme vielä katsastamassa erään kämpän, josta ruokakiskan komissiomies ensin kertoi. Hän saattoi meidät omistajan puheille Soukin portilla olevaan pikku kioskiin. Omistaja lähti autolla viemään kun valitimme hidasta kulkuamme ja onhan se Paavon kulku hissuttelua. Kämppä on radan varressa Asemalta Karnakin suuntaan noin 900m. Samassa korttelissa on olut- ja viinikauppa, joka voi olla kätevä jollekin vuokralaiselle, mutta kerron siitä kuin tuntomerkkinä. Toinen tuntomerkki asunnon sijaintiin on, että samassa talossa on omistajan vaimolla morsiusasujen kauppa.

Kapeita portaita kolmanteen kerrokseen katsomaan studiota, jossa oli kuitenkin reilusti tilaa, makuutila erikseen, reilu kylppäri, iso keittiö, tavanomainen kalustus. Hyvä puoli kämpässä on sijainti, mutta silti paikka on hiljaisella sivukujalla. Vuokraa pikku keskustelun jälkeen oli 1000LE/kk hiukan pidemmällä sopimuksella. Kohtuusiisti, tavanomaisin kalustein, pesukone, tv on ja nettiyhteys luvattiin edullisesti. En huomannut kysyä maksaako sähkö ja vesi lisää, mutta kysy itse: Wagi Wilja (tms) 0122 4387 654.

Palasin yli virran EL LOTUS-veneellä, mutta ei ellottanut. Olennaista veneilyssä on että lastaus usein ja varsinkin ”lastin” purku tapahtuu monen veneen läpi. Siksi veneissä on kaikissa sama rakenne ja sisäänmeno sekä veneen poikki penkki, jota myöten astellaan läpi useamman rautaveneen. Katto on niin matalalla että usein turisti lyö päänsä ja siitä osataan varoittaa eri kielillä aina turistin mukaan.

Metallipaja kadulla

Hämärissä pistäydyttiin vielä metallipajalla tilaamassa jalat kahteen pöytään. Nyt on paremmat toiveet saada pöydät käyttöön, kun paja on Hassanin taloon tehnyt isot urakat ja tämä on sen siivellä. Ihmettelin sitä helppoutta, joka sallii metallipajan ulottamisen katualueelle. Tien toisella puolella oli pari kuppilaa pöytineen ja tuoleineen ja siinä välissä hitsattiin traktorin peräkärryä illan hämärässä. Siihen kirkkaaseen hitsivaloon kyllä osuu monen ohikulkijan tai teenlitkijän silmät ja saattavat aiheuttaa näölle ongelmia.

Pojat hitsailivat kai ikkunan suojakalteria pajan edessä, teoreettisella jalkakäytävällä, jossa molemmin puolin oli sitten putiikkeja, jokin ruokakioskikin. Hitsipilli rätisi ja kaasut haisivat keskellä kadun elämää, jossa lapset fillaroivat, koirat juoksivat, autot ja mp:t suhasivat. Katselin poikien touhua ja havaitsin, että putken asettelun mittaus tuotti pojille ongelmia, sillä yksi hitsisauma piti irrotella, kun mitta ei stemmannut. Arvelen että poikien ongelma oli laskutaidon puute, sillä siinä edettiin hiukan yrittämisen ja erehdyksen tietä.

Palatessa totesin että siihen pellolle, josta multaa kärrättiin pois pari viikkoa sitten, oli jo ilmestynyt kai talojen äärimittoja kuvaavat matalat muurit. Hätäisesti kevyttiilistä väsätyt eivät voi olla osana perustuksia, vaan vain markkeeraamassa taloa. Kai sitten joku tarkastaja käy hyväksymässä ”asemakaavan” näin konkreettisesti. Sama ilmiö oli siellä joen rannassa WB:llä ja näkyy olevan vieläkin.