Savea ja ruokoa

Jouduin puolivahingossa saviyhdistyksen hallituksen varajäseneksi ja viime viikolla olikin kokous, johon osallistuin. Hommat hoidetaan sivistyneesti skypessä, joka oli mulle uusi kokemus. Pelittää ihan hyvin, mutta vie enemmän aikaa kuin nokikkain-kokous, sillä puhis joutuu usein varmistelemaan että kaikki saavat sanoa sanottavansa ja ovat yhtä tai eri mieltä. No, näissä harrastusyhdistyksissä aika usein päästään nopeasti yksimielisyyteen. Vaikka kyllä tässäkin jotakin asiaa tarkasteltiin monelta kantilta. Menettelytavatkin oli puntarissa. Saviyhdistys menee eteenpäin ja levittää uskoa savirakentamiseen. Kesän aikana on ainakin kolme isompaa tapahtumaa, joista saa tietoa saviry.fi sivulta. Yhdistys julkaisee ”pääskynen” lehteä, jatkossa vain netissä. Minulta meni hetki ennen kuin tajusin yhteyden.

Minun ”panokseni” yhdistyksen hommiin jää vaatimattomaksi, sillä olen vain savirakentamisesta kiinnostunut harrastaja. Mutta siitähän se motiivi sitten syntyy ja voi johtaa joskus hyvinkin konkreettiseen hankkeeseen Minulla toteuttamista odottaa talon rakennushanke, jossa savella on pienehkö, mutta tärkeä osuus. Opin aikanaan J-P Riuttamäeltä ekologisen RAKentamisen ja ASumisen yhdistys RAKAS ry:ssä erään perusasian. Saven ilmankosteutta tasaavan ominaisuuden vuoksi polttamattomia savitiiliä kannattaa suosia talon sisällä. JP muurasi itse taloonsa parin kylpyhuoneen seinät savitiilistä. Koko KH:n runko oli eristetty muusta rakenteesta ja varustettu tiilen korkuisella kynnykselläkin. Siitä kynnyksestä sukeuti keskustelu, jossa pohdin esteettömyyden merkitystä. JP oli ratkonut asian jonkinlaisella luiskalla, mutta epäilen sen toimivuutta. Saviseinien tehtävä on imeä itseensä liika kosteus suihkun ottamisesta ja muusta kosteasta touhusta kylppärissä. Saunaa niissä ei ollut, mutta sama logiikka pätee siinäkin. Savi imee ja luovuttaa kosteutta tehokkaasti ja pitää asunnon ilmankosteuden miellyttävänä, noin 45% luokassa.

Minun talohankkeessa on asia ratkottu siten, että kylpyhuoneen sisäseinät rakennetaan kosteutta kestävästä levystä ja laatoitetaan normaalisti. Puurungon koolauksen väliin sitten muurataan raakasavitiilistä seinät, joita ei käsitellä ulkopinnoilta mitenkään. Tai jos osaamista ja intoa riittää, niihin seiniin voi sitten taiteilla savesta mitä tahansa.

Olen Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa vieraillut ekokylissä ja eräässä kohteessa oli upea ruokokattoinen iso talo, jonka seinät oli tehty savitiilistä. Sisältä seiniin oli luotu hienoja taideteoksia. Oli kuulemma olleet asukkaan taiteilijaystävät asialla. Talossa oli muitakin upeita, puisia yksityiskohtia ja kovin pelkistetty keittiö. Tiskipöytänä vanha puupöytä. Sisällä olleen kuivavessan ulkopönttökin savesta.

Saviyhdistykselle olen tarjonnut ideaa tehdä opintomatka Luxoriin, jossa pääsee todella lähelle savirakentamista ja savitaloja. Asuminen voisi olla savihotellissa ja sillä reissulla voi tutustua maailmankuulun arkkitehdin Hassan Fathyn töihin, joita on Luxorissa useita ja hyvin merkittävä nuoruuden kokeilutyö, kokonainen kaupunkikortteli eri toimintoineen. HF on suunnitellut useita savisia rakennuksia eri puolille maailmaa, useampia moskeijoitakin. Netistä löytyy paljon tarinaa, hiukan eri nimiversioin: Fathy, Fathi.

Ekotaloihin voi rakentaa katon useilla eri tavoilla ja materiaaleilla. Maria Nordin on suunnitellut Saloon savitalokylän, jossa on tavoitteena tehdä katot järviruokoisena. Itse tavoittelen katoksi vihersellaista. Äskettäin selvisi että ainakin maksaruohokatto on saanut palosertifioinnin, joka kelpuuttaa sen jopa kyljittäin rakennettujen talojen katoksi. Vihdissä on jo jouduttu rakennustarkastuksen kanssa hakaukseen, jonka vuoksi tämä asia pitää penkoa pohjia myöten. Joka tapauksessa maksaruohokaton pohjamaa on niin mineraalipitoista, että se ei syty millään. Lisäksi maksaruoho on ainavihreä, siis hyvin sitkeä ja kestää pitkiä kuivakausia. Siitä johtuen se on paloturvallinen, vihreä kasvipeite hiekkaisella maalla ei syty eikä pala.

Tämä järviruoko on ollut perinteinen kattomateriaali vuosisatoja kaikkialla Pohjois-Euroopassa. Vahvaa osaamista ja upeita esimerkkejä löytyy Englannista, Hollannista, Tanskasta, Virosta. Meillä homma on osattu aikanaan, mutta nyt osaaminen on kadonnut ja lähimmät osaajat ovat Virossa. Muutama katto on viime vuosina meille rakennettu, upeimpana esimerkkinä Biolanin pääkonttori, josta saa kuvia netistä. Vihdin Selkiin rakennettiin virolaisten toimesta Hujasen taloon upea ruokokatto viime kesänä.

Saviyhdistykseen kuuluu monia ruoko-osaajia ja heiltä saa opastusta, jos idea kiinnostaa. Ruokojuttuja edistää myös oma yhdistys ja alaa kehittää Turun AMK:n piirissä pyöritettävä ruokohanke, Googlaile. Hanke on laatimassa ruokokatoista RT-korttia, joka helpottaa kamppailua rakennustarkastajien kanssa. Sama ilmiö kuin viherkatoissa, tietämättömyys saa aikaan ylireaktioita ja palopelkoa. Ruoko ei syty helposti, sillä se sisältää paljon mineraaleja, jotka antavat sille myös vuosikymmenien keston. Koitappas vaan sytyttää järviruokoa palamaan, ei onnistu.