Kylpylämatkasta pari juttua

Retkipäivä

Pakko on kirjata tapahtumajärjestyksessä, vaikka luontojutut yritän keskittää. Näimme vanhan haaraisen männyn, jonka oksille vihkiparit sitovat silkkinauhan. Sen pitäisi symboloida liiton kestävyyttä ja mitä korkeammalle sulho nauhan vie, sitä pidempi liitto. Joku huimapää oli käynyt lähes 10m korkeudessa. Tännekin on levinnyt lukkojen sirottelu nähtävyyksille.

Tallinna-Narva tie on hyvä ja pinnoite siisti, mitä taas ei voi sanoa pienemmistä teistä.

Kuremäki on paikkakunta, jossa on Pyhitsan nunnaluostari. Siellä on iso kirkko, johon mahtuu seisomaan 1200 rukoilijaa, useita pikkukappeleita ja kymmeniä, hyvässä kunnossa ja maalissa olevia taloja, sairaala jne. 160 nunnaa hoitaa paikkoja ja toimintaa.

tähän olisin liNarva%20ym%20004-normal.jpgNarva%20ym%20011-normal.jpg

etualan klapipino on kuulemma tyypillistä täällä. Taustalla ruokala ja pääkirkko

Siinä isossa kirkossa oli menossa kullattujen esineiden kiillotusoperaatio, jonka vuoksi sinne oli pystytetty korkeita alumiinitelineitä.

Yksi kaveri heilui harjan kanssa seiniä pesten noin 13 m korkeudessa ja pari nunnaa putsasi ja kiillotti kattokruunua 5-6m korkeudessa. Ortodoksiluostarissa ei saanut sisällä kuvata.

Narva%20ym%20009-normal.jpg

Kaikki katot ovat vihreitä, talot hyvässä hoidossa, pihat kivettyjä.

Narva%20ym%20012-normal.jpg

Matkalla sinne poikkesimme Sillamäen pikkukaupungissa, joka neukkuvallan aikana oli suljettu ja siellä kehiteltiin atomijuttuja. Siksi siellä oli tarjolla kaikkea sitä hyvää arkeen, jota muualta puuttui. Jotta erikoismiehet, atomitutkijat saatiin pidetyksi tyytyväisinä.

Sekä luostarin että ympäröivän alueen vauraus perustuu palavaankiveen eli ruskohiileen. Joku kertoi nähneensä sen louhintaa ja siinä lohkareissa on näkyvissä paljon pieniä fossiileja. Ilmeisesti palavakivi on syntynyt eläinperäisesti, kun öljy on kasvijätettä vuosimiljoonien takaa. Ajoimme läpi yhden vauraan kylän, ehkä kunnan, jossa oli hyvät rakennukset, siisti ympäristö, koulu, lastentarha, työpajoja jne. Kuulemma lasten kouluilla on varaa lähettää muksuja välillä muualle maahan virkistymään, jota mahdollisuutta köyhillä kunnilla ei ole.

Maaseutu on aika synkkää aluetta, talonrähjät tuskin pystyssä pysyvät. Niitä paikataan niillä materiaaleilla mitä käsille sattuu. Mökit ovat hataria, josta kertoo joka puolella isot polttopuupinot. Talojen päätykolmiot ja ovet saattavat olla maalilla sudittu räikeillä väreillä, mutta yleisilme on harmaa heti Tallinnan ulkopuolella. Oma lukunsa on vielä neukkuajan harmaat, nyt rapistumaan jätetyt asuintalot ja kaikenlaiset varastot, verstaat ja kolhoositalot. Stalin kuulemma rakennutti sotavangeilla taloja täälläkin, osa ihan siistejä, mutta suurin osa aika ”soromnoo”. Kummallista on, että talorauniot saavat rumentaa maisemaa eikä niitä pureta.

Narvan liepeillä on paljon vanhoja pitsihuviloita, ennen vallankumousta rakennettuja. Osa niistä on siirretty muualle Viroon, mutta osa rapistuu ja lahoaa paikalleen. Yksi syy lienee se, että kukaan ei tiedä niiden omistajia, maanomistus on sotkuista.

Ohitimme ihan landella sijaitsevan kartanon, jonka Kalle Palander nyt omistaa ja yrittää kunnostaa. Sijainti on huono, mutta B&B oli tarjolla, pari hummaa laitumella ja jotain merkkejä kunnostustöistäkin. Ehkä siitä vielä bisnes sukeaa, toivottavasti!

Menimme katsomaan koko Baltian korkeinta vesiputousta, korkeus 56m mutta vesimäärä vaatimaton. Jyrkännettä meri syö koko ajan ja maalaji oli aika kummallinen, Savi oli alempana veden vaikutuksesta ihan liukkaan näköistä ja yläpuolella kerrostunutta, lähes kiveksi kovettunutta, liuskaista. Samaa maalajia on nähtävissä Mustamäessä ja muualla matkan varrella. Narva taas on ihan hiekkamaata syvälle sisämaahan. Hiekka on tosin niin hienoa, että siitä ei ole betonin aineeksi. Tämän meren syömä rantapenger on jo vajonnut mereen useissa kohdin ja vanha tiekin on sortunut. Hauska juttu oli, että yksi talo oli jo osittain tyhjän päällä ja sitä kaupiteltiin ostettavaksi! Samalla kohtaa on useampi talo vaarassa muutaman kymmenen vuoden sisällä.

 

Luontohavaintoja

Matkalla bussin ikkunasta näimme suuren hanhiparven, ehkä jopa 2000 lintua ja heti perään pari tosi isoa parvea pellolla ruokailemassa, ehkä tuhat lintua kummassakin. Kurkiauroja lensi useita. Töyhtöhyypät lentelivät pelloilla, joka lienee tavanomaista aikaisempaa. Mutta kevät on Virossa pitkällä nyt, 25.3. 2014.

Seuraavana aamuna kuulin pihalta mustarastaan laulua ja myöhemmin oli äänessä peippo. melko aikaista peipposen laululle? Puolikuuta kesään?

Myyrien multakasoja on todella paljon, hillittömästi. Hyvä myyrävuosi tietää runsasta petolintupesintää ja näimmekin pari haukkaa päivystämässä verraten matalalla myyriä kyttäämässä. Kettukin oli samalla asialla. En ole nähnyt arvioita Suomen myyräkannan kasvusta ja voikin olla että tämä asia vaihtelee alueellisesti paljon. Eräällä pellolla oleili kaurislauma. Opas Ulla kertoi, että perunanviljelijät ovat välillä hesteessä villisikojen kanssa, jotka tonkivat juures- ja pottumaat piloille. Ilmankos sikajahti on kannattava turismin aktiviteetti.

Kari B kertoi 8 miehen ampuneen yhtenä päivänä 15 villisikaa eteläisessä Virossa viime syksyn jahtikaudella!

Ilmaston lämmetessä meilläkin päästäneen kaupalliseen sikajahtiin jo ensi vuosikymmenellä,. Yrittäjät herätkää ajoissa!

* * *

Iltapäivällä kävimme Narvassa katsomassa kahta linnoitusta, jotka on rakennettu molemmin puolin jokea, alle 100m toisistaan!  Tarina väittää, että missään muualla ei ole vihapuolten linnoitus noin lähellä. Kuulimme, miten Narva on ollut eri käsissä historian saatossa ja välillä kaupunki on myytykin! Pomoina ovat olleet saksalaiset, danskit, ruotsit ja tietysti ruskit, nyt taas itse virolaiset.

Venäläisyys sekä näkyy että tuntuu arjessa.  Venäjä kielenä pelaa hienosti, (sitähän kaikki puhuvat), suomi tosi heikosti, englanti jotenkuten. 

Minulle oli järkytys havaita kaupallinen riisto, jolla meitä Suomessa sorretaan. Ostin Maximasta Fazerin mustaa leipää hintaan 59 senttiä! Kotona hinta lienee noin 2,5€!!!