Lennot peruttu

Typerykset Cairon kentällä.

Odotushalli 2, info antoi jatkuvasti vääriä tietoja, kertoi ensin (tarkistuksen jälkeen) että aamuyön lento tulee, (mutta sitä ei näkynyt ruudussa). Sitten neuvottiin menemään halliin 1, joka on tulohalli, jossa muka olisi Air Berlinin toimisto. Epäilin heti paksua äijää, jolla oli otsassa todellinen rukousrupi, paksu kuin iso känsä. Hän oli porukan nokkamies muka, vaikka ei tiennyt mitään eikä osannut englantia. Molemmat tiedot pötyä, joka selvisi kun tilasivat paikalle "Air Servicen" fiksun Ahmedin. Poika puhuu hyvää eng ja oli muutenkin kiva ja palveleva. Kyllä kentällä neuvonnan pitäisi tietää että liikkumiskiellon aikana ei lennot nouse eikä laske.

Koko sotkuhan johtuu siitä, että vielä on voimassa ulkonaliikkumiskielto, nyt lyhennettynä välille 00-06, koskien Cairoa ja näitä kapinapaikkakuntia, ei turismikohteita. Eivät kenraalit tajua mitä vahinkoa tekevät tällä nyt turhalla kiellolla, joka sotkee loputkin turismin jäänteet. Tätä eivät nopeasti niele lentoyhtiöt ja matkatoimistot joille tulee tappioita.

Ahmed aikansa soitteli AB:lle, mutta kehnoin tuloksin. Oletimme että AB järjestää hotellin ja korvaa kulut, mutta sitten tajusin että tämä lienee heille force majourin piirissä eli ovat vapaat vastuista ja minä lähetän laskun kenraaleille. Ahmed hankki valkoisen taxin, joka siis käytää mittaria, jolloin hinnasta ei tarvitse riidellä. Hän ei kuitenkaan antanut kuskille ohjeita ja tämän eng oli heikkoa. Halusin kuitenkin keskustaan Dokkin alueelle, jossa olen ollut kolmessa hotellissa, viimeksi marraskuun alussa, koska lentokentän hotellit ovat sikakalliita. Alkumatkasta huomasin, että mittari ei ollutkaan päällä ja vaadin sen toimintaan. Kuski pani päälle mutta rupesi jankuttamaan hinnasta eli tarjosi pakettia. Selitti kaikenlaista, yöajosta, katujen sulkemisista, mittarilla ei ajeta yöllä ja kaikki tavanomaiset sönkötykset. Vaati 150LE, kun tarjosin aluksi 80. Kauan kesti kina ja suostuin viimein sillä ehdolla, että hän kuskaa niin kauan että yösija löytyy.

Kello oli noin 02, kadut ihan tyhjinä. Siten tuli stoppi, sotapoliisit oli katkaissut reitin keskustaan, mutta neuvoi sitten taxille kiertotien, koska oli asiakas menossa keskustaan. Monen kiertelyn kautta tultiin taas kaksi kertaa sululle, mutta päästiin jatkamaan. Lopulta oltiinkin kapinan keskuksessa, Tahrir-aukiolla ja siihen tyssäsi. Panssarivaunun vierellä oli tarkastuspiste, ja siinä sotapoliisi kohteliaana, mutta tiukkana. Vaati passin ja tarkasti laukut. Ajattelin että nyt tuli lähtö kuulusteluihin, jos löytävät sen puukkosalkun. Katselivat vain isompia rautoja ja laukut meni läpi ja pojat pahoittelivat että on pakko penkoa.

Siitä olikin matka sen tv-kuvista tutun sillan yli ja merkillistä kyllä, kello kahden maissa oli sillalla vielä porukkaa ja selvästi juhlimassa kumousta ryhmissä. (Ja selvinä!) Mutta itse aukio oli tyhjä ihmisistä ja teltoista. Vain kaikenmekkiset poliisit ja sotilaat kuljeskelivat joutilaina. Sheraton hotelli sillan "toispual"oli kiintopiste, jonka avulla löysin näkömuistin varassa sen tutun hotellin. Taxi yritti vielä isompia tippejä ja tarjosi omia hotellejaan, mutta sanoin että päätän itse. Meillähän oli kiukku päällä. Herätin päivystäjäukon ja kohta tuli yöportsari, joka tarjosi ensin hinnaksi 60$, mutta kun tingin ja kerroin edelliskerralla asuneeni hinnalla 24$, hän tiputti hinnan 50$, vaikka sanoikin että nettihinnat ovat aina halvempia. Taxikuski odotti taustalla ja sai lopuksi jonkinlaisen "voucherin" jolla lunastaa tippinsä jostakin myöhemmin. Tämä maa pyörii komissioilla.

Sänkyyn mennessä kello oli melkein kolme ja unohdin herätyksen, jonka olin pannut kenttätorkkuja varten. Niinpä se soi sitten vartin päästä. Toinen hölmöys oli, etten tarkistanut ikkunaa, vaikka mp-melu kuului kovana. Sitten parin tunnin päästä heräsin taas isompien autojen ääneen ja tajusin, että ikkuna oli raollaan. Sulkeminen auttoi meluun paljon!

Aamulla heräsin (känny taas sekoili) viime tingassa aamupalalle. Yllätyin että sali oli tyhjä eikä mitään valmista kattausta, kuten aiemmin. Toivat sitten ainoalle vieraalle palat pöytään. Huoneesta soitto Suomeen Travellinkille ja siitä alkoi toinen tarina.