Cleopatra ja Julius Geasar

 

Nuo kirjoitusasut ovat hiukan hankalia. Arabian kirjoitus jättää usein vokaalit pois ja kielessä ei harrasteta kaksoiskonsonantteja eli viimeinen kuningatar sanotaan Kelopatra. Geasarin nimi kirjoitetaan vanhassa kirjassa ea yhdistelmäkirjaimella, jota ei enää läppäristä löydy. Cleopatroja oli sarjassa useita, mutta viimeinen on jäänyt mieliin.

 

Minun kouluaikoina historian kirjaan kuului myös vähän Kreikan, Rooman ja Egyptinkin historiaa, mutta silloin ei juurikaan kunnan kirjastossa ollut perusteellisempia kirjoja aiheista, ehkä niitä ei ollut paljon käännettykään 1940-50 luvuilla?

 

Muistan kuitenkin että Rooman politiikasta jotakin kerrottiin, triumfit ja trumfiraatit, kukistetut ja voittaneet kuninkaat, tasavallan ja diktatuurien vaihtelut ja kiistat. Silloin, reilut 2000v sitten olivat murhat normaalia politiikan touhua, suvuissa se oli julminta. Tikarit ja myrkyt olivat käytössä. Kyllä sama touhu oli ollut tuttua jo varhaisilla faaraoilla ja salamurhat olivat käytössä vielä keskiajalla. Jotain on onneksi muuttunut niistä ajoista.

 

Arthur Weigallin kirja Cleopatra on painettu 1927 ja Paavon kappale on aika irtopainos, paksuin itseleikatuin lehdin. Kirjaan tähän muutamia yksityiskohtia, jotka ovat monille vanhastaan tuttuja, mutta joissa on jotain liikuttavaa silti. v.46 e.e.a. Geasar muutti koko silloisen valtakunnan, ns ”sivistyneen maailman” alueella kalenterin ja sitä varten tarvittiin tasaus vanhasta uuteen, tähän tarkempaan Juliaaniseen kalenteriin. Sen laatijat kutsuttiin Egyptistä, ja tähtientutkija Sosigenes laski ja laati uudet ajat. Siksi tuo vuosi kesti 15 kk ja 445 päivää.

 

Käytän näitä vanhahtavia termejä joita silloin käytettiin. Otan suoran lainauksen sivulta 129: ”Tämmöinen (Geasarin) sairaalloisuus on voinut olla suurena syynä hänen kasvavaan suuruudenhulluuteensa, niin että hänen yhä lujittuva uskonsa omaan jumalallisuuteensa on siten selitettävissä. Lamroso (historioitsija) sanoo kaatuvataudin olevan oleellisen tekijän melkein kaikissa tapauksissa, joissa joku uskoo olevansa Jumalan poika tai jumalallinen sanansaattaja. Akhnaton, muinaisen Egyptin suuri uskonpuhdistaja, poti kaatuvatautia, profeetta Muhamdilla oli samanlaisia kohtauksia ja monella muulla uskonpuhdistajalla samoin.”

 

Tie Indiaan kulki kummaa kautta, alkaen Mustalta mereltä nykyisen Turkin kautta Kaspianmerelle, seuraten jokien rantoja. Sieltä matka vei Partian läpi Kashmiriin ja edelleen Indiaan, josta tuotiin jo silloin timantteja, jalokiviä, silkkiä, mausteita ja hajusteita. Kevyitä kuljettaa karavaaneissa, harvinaisia ja siksi arvokkaita. Kuitenkin niistä saatiin Roomassa satakertainen hinta eli kauppa oli kannattavaa, vaikka välikäsiäkin oli. Toinen mahdollinen reitti kulki Egyptin läpi rannikolle, josta purjehdittiin Indiaan. Geasarin suuri tavoite oli ottaa haltuun molemmat reitit, mutta se jäi aikeeksi, kun ukko alle 60vuotiaana murhattiin, tunnetun salaliiton toimesta.

 

Geasar valittiin niihin aikoihin yksin consuliksi ja diktaattoriksi, joka antoi hänelle täyden yksinvallan. Se oli kovan väännön takana ja siitä sikisi suuret ristiriidat kahden puolueen välille. Näissä kamppailuissa tehtiin kauheita veritekoja ja suuria verilöylyjä. Eräänkin taistelun jälkeen tapettiin 50 000 hävinneen puolen miestä ja jossakin kahakassa kuoli 30 000 häviöpuolen soturia. Ja näitä sotia oli jatkuvasti eri puolilla laajaa valtakuntaa.

 

Geasarin kirjeessä hän luonnehti kaverilleen yhtä voittoa tunnetuin sanoin: ”veni-vidi-vici” jossa hän nosti omaa profiiliaan entistä korkeammalle. Olihan kenraali silloisen aikansa paras strategia ja johtaja. Silti sulava, komea ja älykäs joka pärjäsi kaikkien kanssa jos halusi. Mutta ei aina halunnut, vaan otti sotaretkillään pikkukuninkaita kultaisissa kaularenkaissa näytteille paluujuhliensa Triumfikulkueeseen, jonka jälkeen näiltä pantiin kaula poikki.

 

Kun herrasväki lempi Alexandriassa 47 eea, kävi silloinen maan nuori kuningatar ensi kertaa katsomassa pyramideja ja Luxoria. Hänhän oli puhtaasti kreikkalaista sukua eikä ollut kiinnostunut tuntemaan maata jota hallitsi. Cleopatra osasi kuitenkin ainakin viittä kieltä, mutta hänen intressinsä suuntautuivat Välimerelle, kaupan, taiteen ja perinteiden vuoksi. Luxorista kuitenkin siirrettiin obeliski Alexandriaan ja sitten paljon myöhemmin sieltä Lontooseen, jossa sen nimi on ”Cleopatran neula”. Siis varsinaista kolonialismia vuosituhansien ajan.

 

Kun sitten Geasar puukotettiin kuoliaaksi Rooman senaatissa, nousi varsinainen hälinä joka jatkui useita vuosia, joiden aikana tehtiin kaikenlaista törkeää. Valtaan noussut kolmikko, Antonius, Octavianus ja Lepidus tapattivat mm sata senaattoria, tuhansia poliittisia vastustajia perheineen, jakoivat keskenään isoja omaisuuksia, nimittivät tukijoitaan maaherroiksi ja jakoivat Rooman uudelleen. Silloinen Syyria oli aina näiden aluesotien kauttakulkumaa ja sitä on aina sorrettu ja ryöstetty. (Eli nykyinen kriisi on vain pitkän jatkumon häntiä!)

 

Kirjan toinen puolikas käsittelee ”Kelopatran” ja Antoniuksen liittoa, josta ehkä raavin pikku jutun.