Hiidenvesi

Olin 5.6. kuuntelemassa järven kunnostuksen suunnitelmaa. Se tulee olemaan jo ainakin kolmas hanke järven kunnon kohentamiseksi. Noin 300 000€ vuodessa maksava hanke on taas kerran uuden startin edessä, sillä aikaisemmat hankkeet ovat osoittaneet, miten hankala asia on. Jokainen järvi on erilainen ja niiden ongelmiin pitää löytää siihen tapaukseen sopivat menetelmät.
 
Näitä järvien kunnostuksessa käytettäviä menetelmiä on useita ja niitä voidaan sopivasti yhdistellä. Hoitokalastus on yksi jo Hiidenvedelläkin kokeiltu juttu. Mutta sitten tutkimukset osoittivat, että se ei pure tässä järvessä. Järven ongelmista ovat eri tutkijat tehneet useita (5?) väitöskirjaa joista ainakin yksi selvitti erikoislaatuisen ilmiön, jota ei ennestään tunnettu. Hiidenveden laatuun vaikuttaa olennaisesti sulkasääsken toukat, joita järvessä on todella paljon. Tämä toukkapopulaatio käyttäytyy ovelasti ja sen käytös estää tehokalastuksen vaikutuksia. Ne penteleen ötökät kun vaeltavat syvänteessä niin, että pohjaa tonkivat särkikalat eivät niitä osu syömään.
 
Prosessi on kovin monimutkainen enkä ole varma osaanko sen selvittää.
Järvivesissä on pieniä eliöitä, jotka syövät toisia pieniä. Jotkut ahmivat kasviplanktonia ja taas näitä syövät ne toiset, jotka nauttivat eläinplanktonia. Niitä sitten syövät jotkin kalalajit, jos osuvat kohdalle. Nämä sulkasääsken toukat ovat sellaisia veijareita, että ne siirtyvät pystysuunnassa vesikerroksissa lämpötilan mukaan ja jotenkin se ei osu yksiin kalojen kerrostumisen kanssa. Kun siis tämä toisiaan syövien ketju ei toimikaan normaalisti, seurauksena on levien kasvu. Siksi viime vuosina on Hiidenvedessä esiintynyt paljon levää aina kun on riittävän lämmintä. Ja se kun on juuri uimakaudella! Sinilevälautat kiusaavat järveä ja pilaavat lasten ja aikuistenkin kesän.
 
Järven kiusana on aina ollut savinen ympäristö ja Hiidenvedellä on valtava, yli 1000km2 valuma-alue, joka syöttää jatkuvasti savihumusta järveen. Näitä valumia on yritetty nyt muutaman vuoden aikana hillitä saostusaltailla, joita on rakennettu viitisenkymmentä eri puolille Vihtiä. Tutkijat ovat arvioineet niitä altaita tarvittava lopultakin 500 kpl! Kun yhden laskeutusaltaan rakentaminen maksaa kymmeniä tuhansia euroja, ei mitkään hankerahat tunnu riittävän kaikkeen. 
 
Nyt onkin yksi taho, Hiidenveden suojeluyhdistyksen uusi hallitus, ruvennut vastustamaan allasrakentamista. Taustalla on uusi porukka kesäasukkaita, jotka valtasivat vanhan yhdistyksen ja valtauksellaan karkottivat vuosikymmeniä toiminnassa mukana olleita vesiensuojeluveteraaneja pois toiminnasta. Tämä äänekäs porukka vaatii että on palattava jo kokeiltuun hoitokalastukseen. Heille ei ole mennyt kaaliin tämä sulkasääskijuttu ja se, että vaikka hoitokalastus tepsii vaikkapa Lahden Vesijärveen, sama homma ei toimi täällä.
Porukan vetäjä on taitava manipuloimaan kesänaapureitaan ja syöttää lehdistön kautta julkisuuteen potaskaa, jota taas eivät hoksaa ne, jotka eivät ole järven parannushankkeisiin syvällisemmin perehtyneet. Lehdissä oli keväällä kyllä perusteellinen selostus miksi hoitokalastus ei pure ja laskeutusaltaita tarvitaan. Sen laativat asiaa ymmärtävät limnologit ja biologit, jotka tunnen ja joita arvostan.
 
Mutta tämä innokas porukka, jolle juuri se oma rantavesi on tärkeä ja kaiken syy, eivät halua ymmärtää asioita ja hannaavat vastaan tutkijoiden päätelmille. Maallikon on vaikea ymmärtää ja hyväksyä tosiasiaa, että järvet ja ympäristöt ovat aina omia tapauksiaan. Joku kysyikin, onko vastaavan kokoluokan kunnostustoimia tehty, mutta vastausta ei saatu. 
 
Joku oli kuullut Kanadasta jostakin isosta järvestä, johon hoitotoimet olivat tepsineet, mutta esimerkkiä ei voi soveltaa, jos maan laatu ja valumisvesien tulo järveen on erilaista kuin tässä. Eikä se tietous ole kantautunut tännepäin, sääli sinänsä. 
 
Uusimaa on vaikea alue järviensä osalta. Täällä kun on valtavasti savimaita ja siksi ”kaikki” isot järvet ovat savisameita, lukuun ottamatta esim Nuuksion karuja pikku lampia tai korkeilla kallioylängöillä olevia latvajärviä.
 
Yksi Hiidenveden tilaa pahentanut juttu oli Kirjavajärven kuivatus 1940-50 luvuilla, josta jo olen kirjoittanutkin. Toinen on joskus sodan jälkeen tehty Vanjärven tilaan tehty muutos. Silläkin pyrittiin kuivattamaan rantaniittyjä, jotta saataisiin karjalle rehua. Muutos tehtiin niin, että järveen vettä tuova Vanjoki siirrettiin kulkemaan järven ohi. Seurauksena oli veden pinnan liian alhainen taso, jonka vuoksi eräs eteläisen Suomen paras lintujärvi alkoi kasvaa umpeen. Näitä asiantuntijoita on virkamiehinä ympäristöhallinnossa  http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=3411&lan=fi 
 
Asiantuntijat ovat arvioineet, että Vanjärvi kasvaisi umpeen muutamassa vuosikymmenessä, jos asiaan ei puututa. Tämäkin esimerkki osoittaa, että usein kun ihminen puuttuu luonnon toimintaan isommin, jokin menee pieleen. Siksi nyt yritetään palata entiseen tilanteeseen. Uudenmaan ympäristökeskus tai nythän se on ELYkeskus, on myöntänyt Vanjärven kunnostukseen rahat ja homma käynnistyy, kunhan saadaan sopivat talvikelit, jotta ruoppaajat pääsevät sopiviin paikkoihin. Kunnostuksen jälkeen pikku järvi palautuu takaisin paremmaksi lintujärveksi ja toimii samalla Hiidenveden laskeutusaltaana. Sillä toivotaan olevan tämän Uudenmaan toiseksi suurimman järven tilaa suuresti parantava vaikutus. Mutta pitkän päälle sitten joudutaan Vanjärveä välillä ruoppaamaan, jotta sen lävitse taas pääsee virtaamaan joki.
 
Kaikki Suomen matalat järvet kasvavat hitaasti umpeen. Joissakin tapauksissa se vie aikaa vuosisatoja ja vain kaikkein karuimmat järvet voivat sinnitellä muutamia tuhansia vuosia. Inari ja Päijänne sinnittelevät pitkään, mutta sitä emme ole näkemässä. Vain sammakot ja linnut sen näkevät, jos kestävät niitä suuria muutoksia joita ilmaston muutos tuo tullessaan. (hirveää pessimismiä!,sori!)