luxor 56.2009 sekameteliä

Golfsäät loistavia

Eilen olimme kentällä vain harjoitusalueella. Puttiviheriön ruoho oli aivan liian pitkä ja harjoitus oli siten turhaa. Hein opetteli peruslyöntiä ja oppi nopeasti. Hänestä voisi tulla peluri jos jaksaa harjoitella.

Sää oli mitä parhain. Täkäläisittäin melko paksut pilvet peittivät ajoittain auringon, vaikka se loisti pilvien läpikin. Mutta aamu kahdeksalta tuntui selvästi viileältä ja arvaus lämpötilasta oli 18-19 astetta. Klo 11 kun tulimme takaisin stadiin, näytti ainoa mittari jonka näimme (toinen niistä) lämpöä 31 C.

Tätä kirjatessa aamulla ennen kymmentä on samantapainen pilviverho. Päiväys on 2.12.09. Yöllä oli lakana peitteenä ihan tarpeellinen. Eli nyt sitten tulee hyvät golf-säät. Terveisiä vaan sinne Kanarialle ja kotisuomeen. Ottakaa pyjama mukaan.

Aljazeeralla komeaa grafiikkaa

Vanhana graafikkona ei voi kuin ihailla kanavan ammattilaisia. Ovat ottaneet irti kaiken mitä saa grafiikkaohjelman metamorfoosi-ominaisuuksista. Se on ohjelma joka automaattisesti tekee grafiikan välivaiheet, kun siihen ohjelmoidaan alkutilanne ja loppu. Näin teoriassa. Uskon kuitenkin että näihin ALJAZEERAN logon pyörityksiin on tarvittu monta välikuvaakin ohjaamaan lopputulosta.

Katsokaa joskus kun olette tilaisuudessa näkemään kanavaa. Arabiankielinen logokuvio muodostetaan monella eri tavalla. Puolisen tusinaa lienen nähnyt, kaikki loistavia. Yksi merkki kasataan hopean värisistä tiilistä, hopeaharkoista. Toinen kuin öljystä, kullanvärisenä. Kolmas veden oloisena, sinertävän värisenä nesteenä. Yksi nousee tummasta taustasta kultaisena, edestä poistuvan vaatteen oloisen grafiikkakuvion takaa. Yksi koostuu kuin hiekasta, kullanvärisenä. Kaikki elementit tuovat heti mieleen arabian niemimaan olosuhteet, hiekan, veden, öljyn, rahan mutta myös arabian kirjoituksen ja koristegrafiikan. Todella taitavaa. Kukahan osaaja on? Nokkelat nettinäprääjät joilla on englanti hallussa, saavat senkin helposti selville, oletan. Sami, Jani ?

Atk-grafiikan muistelua

Kun takavuosina olin siinäkin bisneksessä mukana, tosin vain epäonnisena rahoittajana, palkkasin ja seurasin graafikoiden ja bittinikkarien työtä, opin paljon. Mutta se oppi meni hukkaan ja rahat myös. Olimme liian aikaisin liikkeellä. Ammattilaisia ei ollut, piti itse perehdyttää ja kouluttaa. Kallista ja kannattamatontahan se oli tietysti. Muistan, kun YLE teetti ensimmäisen uutislähetyksen tunnarin Lontoossa. Se maksoi aivan poskettomasti, muistaakseni 6 miljoonaa markkaa. Me oltaisiin sama osattu tehdä, jos vain joku olisi kertonut mitä haluavat. Se tunnari oli maapallosta laajenevat säderenkaat ja 5 piippausta. Sama ääni, mutta vain kolme kertaa on Aljazeeran uutistunnarissa nyt. Onkohan samoja nikkareita vielä mukana?

Ehkä vuoden päästä sitten saimme keikan tv2:lta. Teimme sen tunnarin, ilmassa leijuvan numeron 2, joka pyöri ja johon kohdistui kirkas valo yläviistosta ja loi varjon alas "lattialle". Se pyöri tv2:ssa ainakin pari vuotta. Mutta sen hinta oli muutama kymppitonni. Miljoonat oli mennyt Englantiin. Ylellä oli millä mällätä, uutuuksiin voitiin tuhlata, mutta kun grafiikkaa osattiin tuottaa kotimaassa, ei rahaa enää ollutkaan.

Edelläkävijyys sattuu kukkaroon

Mulle sitä sattui jatkuvasti, olin aina edellä aikaani ja toiset, perässäkulkijat korjasivat potin. Kukahan nyt? Graafinen koulutukseni ja kyky lukea kuvaa, nopeastikin, kuten multivisoissa tapahtuu, on auttanut. Mutta maailma on muuttunut paljon näiden 45 vuoden aikana. Silloin -70 luvun alussa, kun teimme mullistusta av-alalla, oli pakko ottaa vain rohkeita askelia. Hankittiin laitteita, joita piti opiskella. Roni K oli ensimmäinen uskalias insinööri, josta sitten sukeutui käytännön työn kautta alan virtuoosi.

Siinäkin sitten kävi mulle tyypillisesti, minä maksoin kulut kun toinen opetteli alaa 5-6 vuotta. Sitten osaaja ostettiin pois. Onneksi meidän firman avoin politiikka oli kuin huomaamatta kasvattanut rinnalle toisen nuoren ja innokkaan, Samin, josta aika pian saatiin korvaaja.

Rotuennakkoluuloja en tunne, vaikka siltä saattaa kuulostaa. En myönnä!

Sami ja Roni ovat molemmat juutalaisia, joiden kanssa oli tosi kiva tehdä töitä. Mulla ei ole koskaan ollut ennakkoluuloja ihmisten taustoja kohtaan. Työkavereina ja alaisina on ollut mustalaisia, jutskuja, kaikenvärisiä himmeitä, venäläisiä, you name it. Kerran Moskovassa olin hesteessä, kun Lontoosta lähettivät insinöörin, joka oli expertti av-tekniikassa. Hän tuli korjaamaan tehtaan piikkiin jotakin multivisio-ongelmaa. Kaveri puhui niin vaiketa cogney-murretta, että sitä oli lähes mahdotonta ymmärtää kenenkään. Sain joka kerta pyytää häntä sanomaan saman englanniksi. Olemme olleet monta vuotta isäntäperheenä japanilaisille, joiden (esim englanninkielen opettajien) ujoutta ja halua puhua oikein ja täsmällistä kieltä voi vain ihmetellä. Egyptissä kaikki yrittävät solkata vaikkeivät osaisikaan ja niin on hyvä. Japanilaisten ja joidenkin hassujen suomalaisten pyrkimys täydellisyyteen on ihan tarpeetonta.

Venäläisten kanssa tulin hyvin juttuun ja mulla on vieläkin hyviä venäläisiä kavereita, vuosien takaa. Jopa toisen polven siirtolaisia kuuluu mutkan kautta tuttavapiiriin, kuten huippugraafikko R:n poika, joka on jäsenenä "sähköautot nyt" verkostossa.