Taas tapauksia tajunnan virrasta:

Vein 12 muovipulloa pahvissa roskiksen viereen ja sopivasti paikalle tuli kerääjä, joka kiitti annista. Kyllä täälläkin kierrätys toimii, vaikka sitä ei ole järjestetty. Köyhyys pakottaa keksimään pieniäkin tulonlähteitä. Lavafillarilla tämäkin ukko hommaa hoiti.

Poikkesin moikkaamaan nuorta, fiksun oloista taiteilijaa, joka puhuu e-kieltä paremmin kuin minä. Menin varta vasten kertomaan lisää lepakoista. Siksi että hän pääsi vähän yllättämään viime kerralla kun kysyi mitä hyötyä niistä on. Miettien keksin pari: hedelmälepakot hedelmöittävät hedelmäpuita niissä pyöriessään. Vertasin sitä mehiläisiin ja kukkasiin ja selitys puri. Toinen ilo, jos ei hyöty, on ainakin Suomessa, että meikäläinen lepakko syö satoja, parhaimmillaan tuhansia hyttysiä yössä! Kaveri tarjosi teelasin tavan mukaan ja kerroin lisää mitä muistin. Rabieskin käsiteltiin eli hän tiesikin jotakin ja kertoi katsovansa NatGeon ohjelmia. Erotessamme kysyin että tekeekö hän nyt taidetta lepakoista ja vakuutti, että kun tulen syksyllä, niin näen jonkin jutun niistäkin.

Lähellä on autojen yöparkki ja siinä vartija. Huvitti äijän koppi, joka on pahveilla ympäröity laveri, tuulensuoja.

Kävelin pitkän lenkin, Feyrusista tv-kadun yli radan varteen, siellä vasemmalle radan vartta parisen kilsaa. Itselleni olikin yllätys, että kun rata kaartaa aseman suuntaan, katu päättyikin tutulle nurkalle, moskeijan eteen El Mansheya-kadulle jossa on leipää kaupan ja josta ostin laukkuja. Siitä aseman edesta vielä tutulle kioskille, reppu ntäyteen ja takaisin. Koko lenkki lähes 6 km.

Siellä alkupäässä näin microbussin, jonka kylkiin oli läiskitty kymmenittäin verikämmeniä. Jäin miettimään mitä oli siinä juhlittu. Näitä näkee jonkin teurastusjuhlan yhteydessä lääpityn portteihin ja seiniin. Myös joskus savinen kämmenen jälki toivottaa uuteen taloon onnea. Mutta autossa? Samassa ajoi noin 12v. pikkupoika moottoripyörällä kovaa ylinopeutta ja metelillä. Hetken päästä myös meluava mp ja päällä 4 nuorukaista, yhdellä 20L kanisteri. Thaimaassa olen nähnyt äidin ajavan kevarilla 4 lasta kyydissä, mutta 4 raavasta, laihaa poikaa!

Kadun vieressä oli pieni työmaa, jossa kaverit valoivat betonista porrasaskelmia muotteihin. Toinen sekoitti satsia kadulla, toinen sentään sörkki rappauskauhalla valua tiiviimmäksi. Portaisiin ei sovi jäädä kuplia tai kuoppia, niin kuin saa jäädä pilarivaluihin.

Taas tarjottiin kyytiä, nyt lavamopon lavalla, 5 rahaa minne tahansa! Näiden on vaikea käsittää, että turisti huvikseen vaan kävelee! Vossikkakuskit usein tivaa kulkijalta, miksi ei kyyti kelpaa, eikä ymmärrä kävelyä. Paikalliset ei juuri harrasta, totesi Johannakin joka on asunut täälläpäin.

Kadun poikki oli viritetty juhlateltta ja arvasin oikein, häitä vietetään, kuulemma kolme iltaa juhlitaan. Sain kutsun, mutten taida mennä. Vuokrattavan teltan mitat 5 x 30 m, tuoleja varattu satakunta, penkkejä 10 eli 40-50 istujaa mahtuu niihin. Runko puuta, seinät ja katto kankaasta, lamppuroikkia ja koristenauhoja ristiin-rastiin. Päivällä siitä ajoivat mp:t läpi mutta autot joutuivat etsimään kiertotien. Ei saisi lupaa ainakaan pohjoisissa maissa, täällä se on niin tavallista että lupia ei edes taideta kysellä. Nyt ei liene ketään jolta kysyisi. Poliisia ei mailla halmeilla, siksi ne pikkupojat uskaltaa ajella.

Kirjasin huvikseni kaikkea mitä oli tarjolla paikallisille eri kaupoissa. Katu on köyhää aluetta ja aika syrjässä. Moottoripyöriä korjataan. Autonmoottoreita käytettynä, samoin tuulettimia autoihin ja renkaita. Ruokaa eri muodoissaan, hedelmiä aasinrattailta, mausteita, parturointia, pesula, silityspalvelu, pari kemikaliota, (ei kylttiä Pharmacy) ompelimo, metalliverstas, keittiökamoja, kännykkäkauppakin. Lintuja, kelloja, pesuaineita, paperitavaraa, ”rautia”, ruokakioski, lastenvaatteita.

Lähdin vielä yrittämään, josko löytyisi reitti radan varresta suoraan asemalle päin, mutta ei löytynyt. Katselin ihmeissäni, että Mohamed Fared st, jossa on useampia pikku hotelleja, oli myös Luxor-hotelli. Jo kolmas saman niminen?! On iso uusi, vanha pienempi lähellä temppeliä ja tämä vielä. Kävin Sofrassa vessassa, eikä eteisväki yhtään pahastunut. Kadulla taas joku kaapumies sitkeästi yritti myydä jotakin palvelusta kahdelle tosi vanhalle brittitädille, jotka eivät tuntuneet pääsevän hepusta eroon. Menin apuun tädeille ja sanoin taikasanan ”HALAS!”, jolloin heppu uskoi.

Vielä paluulenkillä Vodafoneen, jossa tekevät palveluna numeromuutoksen. Muistin asian kun sain eilen aiheesta textarin Vodalta. Kaikkiin numeroihin tulee yksi lisää, mutta niitä mahdollisuuksia on monta, siis lisänumeroille. Myös opin, että se lisäaika, jolla prepaid-numeron saa pysymään hengissä syksyyn asti, pitää hoitaa juuri ennen kun poistuu maasta, sillä jos puhelinta käyttää muutoksen jälkeen, se pidennystaika katoaa. Pitää hoitaa Kairossa juuri ennen lähtöä.