Olin luovuutta edellyttävässä tilanteessa joihin täällä usein törmää kun ei osaa arabiaa. Siispä on piirrettävä tai näyteltävä. Piirroksia ymmärretään yllättävän huonosti, karttoja ei ollenkaan. Olin vihanneskioskilla ja halusin munia, joita siellä ei näkynyt. Näytin sormilla munan kuvaa, ei ymmärrystä. Sitten näyttelin munivaa kanaa ja jo heräsi myyjä: näytti valkosipulia!!! Ainahan kanat valkosipuleja munivat? Lopulta paikalle sattui tyyppi, joka taisi kieltäni tai muutoin hoksasi, että käsiä räpistävä ja kot-kot hokeva ukko ehkä kaipaa munia ja ohjasi viereiseen kioskiin, joka näytti sipsi- ja karkkikaupalta. Sielläkin hinta nousi äkkiä 4->6 puntaan kun se opastaja heti neuvoi myyjää turistihinnoittelusta. No, punta munasta ei toki ole paljon.

Sain kimmokkeen tähän jorinaan alla olevasta jutusta, jonka nappasin kai YLEn sivuilta:

Suomessa yli 80 prosenttia rekrytointiammattilaisista pitää luovuutta tärkeänä tai erittäin tärkeänä työnhakijan ominaisuutena. Vain 4 prosenttia kokee, että työnhakijoiden enemmistöllä olisi merkittäviä luovia taitoja.

Työnantajat arvostavat luovia, digitaalisia ja visuaalisia taitoja. Myös korkeakouluopettajat toivovat opiskelijoilta luovuutta.

Suomalaiset työnantajat arvostavat työnhakijoissa erityisesti luovaa ajattelua ja ideoiden kehittämistä (63 % vastanneista), luovaa lähestymistapaa ongelmiin (61 %) ja taitoja luoda esimerkiksi video- ja grafiikkasisältöä verkkoon (52 %). Lisäksi puolet suomalaisista kyselyyn vastanneista piti digitaalista luovuutta tärkeänä luovana kykynä, mikä on selvästi enemmän kuin Ruotsissa (30 %), Tanskassa (30 %) ja Norjassa (23 %).

Joku jo täällä uskoo minulla olevan luovia kykyjä, kun on nyt jo pyydettu parin talon suunnitteluavuksi ja yhden talon sisustuksessa neuvojaksi. Myös uudelleen muotoiltu roskis on saanut hyväksyntää. Mutta näyttää siltä että sen ilosanomaa saan itse levittää. Vaikea uskoa, mutta maassa jossa jokainen on sielultaan kauppias, ei ole kuitenkaan omaksuttu käytännön toimenpiteitä markkinoiden laajentamiseksi. Ei siis tässäkään tapauksessa risupajan heppu aktiivisesti tarjoa uutta designia ohikulkijoille, vaikka hänellä on siinä katuvierellä tuoleja ym ikään kuin ulkomainoksena.

Klas eilen kertoi bisnesidean, joka varmaan toimisi täällä. Hänellä on vuosien kokemusta ja näkemystä, kierreltyään aikanaan ravintolahommissa Ranskassa, Tunisiassa, Espanjassa ja pidettyään ravintolaa Portugalissa. Hän on todennut että jäätelöbaarilla turstikadulla olisi mahdollista menestyä. Siinä pitäisi olla lasivitriini ja pitkät kaukalot eri värisiä jäätelöitä, joista kauhalla vedetään palloja. Mutta harmittavaa olisi, että jos sellaisen saisi pyörimään, niitä putkahtaisi heti kymmenittäin, eikä se enää kannattaisi yhdellekään niistä. Tämäkin on hyvä esimerkki mielikuvituksesta ja sen puutteesta. Olen aikaisemmin todennut että hevosten määrää pitäisi rajusti vähentää, jotta edes jollekein homma kannattaisi. Sama koskee felukoita ja muita veneitä, taxeja ja lähes kaikkea pikku bisnestä. Mutta minkäs teet, kun työtöntä väkeä pyörii kaikkialla, jotakin pitää keksiä ja lähes ainoa mahdollinen on myydä jotakin turisteille. Siinä sitten hinta on ainoa kilpailukeino ja kannattavuus kaikessa on surkea. Mahrusin erikoistuminen palvelemaan suomalaisia on hyvä liikeidea, jonka hän kai on kehittänyt sattumalta, onnenkauppaa ja Tiinojen tuella.