ma 22.11.2010 WB taas lounaalla muslimikodissa

Vakikuskimme Yasser on aika velho, taas hän tunsi isäntämme Khireyn, joka oli kutsunut kotiinsa syömään. Lautalla ihmettelin parin pojan käsimerkkejä, kunnes tajusin että pojat eivät puhu varsinaisesti, ovat kai kuuroja. Kaikkiaan siinä matkusti koulusta kotiin 4 lasta, pieni tyttö ja 3 poikaa. Kysyin käsimerkein ikiä ja hämmästyin, että kaikki olivat 7v, sillä pisin poika olisi voinut olla 12. Tyttö oli häntä lähes puolet pienempi. Harmitti, ettei ollut mukana kyniä tai muuta annettavaa.

Lauttarannasta otimme taxin, joka kiidätti siististi lähellä Memnonin kolosseja sijaitsevaan Qweens Papyrus - myymälään. Isäntä tuli ulos ja matkaa jatkettiin, mutta ei käännyttykään hänen kotiinsa päin, vaan ajettiin takaisin satamaan, josta hän teki hankintoja, leipää ja pullovettä, taisi ostaa puheaikaakin. Ihmettelin ääneen myymälää, jonka kyltissä sanottiin "Business Men Services" ja alateksti kertoi että on "Phone, fax and mobile" että miten se nykyisin voi tehdä bisnestä, kun fax on mennyttä aikaa ja kaikilla on kännykät. Puhelinkortteja myymällä, arveli PAK. Hän tuntee Kairin (äänneasu) suvun, kun on asunut siellä muutaman kuukauden takavuosina. Huvittavaa oli, että Khirey soitteli minulle kutsunsa, mutta selitys oli yksinkertainen, hän ei tiennyt että PAKilla on luxor-numero. Täällä kyllä voisi olettaa, että hän olettaa, että meillä on suhde, jonka vuoksi on korrektia pitää yhteyttä miehen kautta. Kovin turhia oletuksia.

Kairin talo sijaitsee jännästi savitiili-lähiön takana. Oli turistilla ihmettelemistä, että hän kehotti taxin ajamaan näitä todella ahtaita kujia perille asti. Kapeimmillaan jäi 10+10cm Nissan-auton ja seinän väliin ja jossakin kohtaa peili jo raapaisi seinää. Kun vastaan tuli aasi rattaineen, joutui kuski vähän peruuttamaan. Maksoin taxille jo papyruskaupan edessä sovitun10LE, koska luulin matkan päättyvän siihen. Täällä pihalla tarkkailin tilannetta, ja huomasin että kuski pois kääntyessään sanoi jotakin ja isäntä kaiveli rahaa, sillä reissusta oli tullut 2,5 kertainen hänen takiaan.

Talosta

Taloon oli ilmestynyt yksi kerros siitä, kun PAK on sen viimeksi nähnyt. Sen pylväiden päässäkin oli valmiina törröttämässä betoniraudat, ja isäntä kertoi suunnittelevansa vielä yhden kerroksen tekemistä, mutta vain osittaisena, rakentaen vähemmän huoneita. Loppu jää suureksi terassiksi. On kuulemma tarvetta ja (uskon sen) pienemmille kämpille. Nyt oli 2 kerrosta valmiina, kerrosalaa noin 130-140m2,. kolmas muurattuna seinät ja neljäs kerros tuo siihen katon, kun valu joskus tehdään. Ylpeänä hän esitteli vuokralle tarjottavaa toista kerrosta, joka oli pantu täkäläisittäin aika hienoksi. 40 neliön olohuone, kuten perheenkin tiloissa, 3 makkaria noin 15m2 kukin, iso kh ja reilu, keskeneräinen keittiö. Laattaa kaikkialla, joka makkariin liittyy parveke. Korskeat, joskin nukkavierut huonekalut, 6 istuinta ruokapöydän ympärilla ja nojatuoleissa, iso kaappi, tyhjät seinät.

Yläkerrasta oli hieno näkymä Niilille ja Winter Palace siellä vastapäätä toisella rannalla. Tontin jatkona on viljelystä ja naapurilla oli maissi hyvällä alulla ja kaalit isoja. Kairin viljelysalasta oli puolet maissilla, mutta paljon pienempi kasvu kuin naapurilla. Olisiko ollut eri kylvöaika, luultavasti. Toinen puoli oli hiljan kynnetty. Pisti oikein silmääni, että kynnöksellä oli litistyneitä muovipulloja ja muuta pakkausroinaa, jota ei ollut viitsitty kerätä pois. Ei taida emäntä olla multasormi. Ei muutenkaan kai jaksa kotihommia, kun oli kuudennella raskaana ja 2 mukulaa hyöri ympärillä. Pojan (3v) isä ylpeänä esitteli Ahmediksi, mutta tytön (2v) nimi piti kysyä. Se on Hadir. Keskustelussa tuli esiin, että he tyytyvät kolmeen muksuun, enempää ei aiota. Johtuneeko siitä, että emäntä (joka ei puhu eng) kuvasi synnytystä, joka on 3 kk päästä, vatsaan tehtävällä poikittaisviillolla. Keisarinleikkausta (nimi tulee täältä, tehtiin ainakin Cleopatralle) ei kai voi kovin montaa kertaa toistaa?

Asunto

Asunto oli jo hiukan nuhraantunut, seinät ja varsinkin sähkökalusteet, rasiat ja katkaisijat, aika likaiset. Lattian peitti kaislamatot, eikä kaakelia tms näkynyt. Seiniä kiersi 4 kpl kolmen istuttavia, korkeita, melko kovia sohvia. Pikku pöytä, jonka ympärillä sitten söimme. Isompi pöytä, sillä telkkari ja digiloota. Taas harmitti, etten muista ottaa kännykkäkameraa mukaan. Se jää kämpälle siksi, että sillä ei täällä soitella puheluita. Seinillä oli valokuvia, joista tunnistin Abu Naga-vainaan, sekä tavanomainen koraanin lause kehyksissä. Kuvat on kiinnitetty poskettoman korkealle, noin 220 cm lattiasta. Katsoja joutuu taivuttamaan niskaansa taaksepäin jos haluaa läheltä katsoa. Mitä järkee? sanoisi teini. Katossa 3 energiakierukka-lamppua paljaana, moderni kattokruunu ja 2 tuuletinta. Seinillä 4 tekokukka-kimppua, nekin kovin korkealla. Vain yksi ikkuna olohuoneessa, kun pohjakaava talossa on perinteinen.

Suku ja riita

Sukuselvitystä kävivät PAK ja Kairi ja kuulin että oli 4 veljeä, joista 2 on kuollut 8 kk aikana. Samoin 4 sisarta suurperheessä. Kairi itse on nyt 42v, vaikka näyttääkin vanhemmalta, pitäessään täyspartaa. Vaimo lienee noin 30, toinen Kairilla menossa, sillä ensimmäisestä tuli ero, kun hän ei saanut lapsia. Kysyttäessä erään veljenpojan vaimon nimeä, ei isäntä sitä tiennyt. Oli merkki siitä, että välit kaikkialle suvussa eivät ole kovinkaan lämpimät. Siitä saatiin esimakua, kun kuuntelimme nuoren polven miehiä, serkuksia, jotka halusivat jotenkin väistää tätä Kairia, vaikka fiksu Muhammed hänelle töitä tekeekin. Pakkohan on jotakin elantoa hankkia, tässä tapauksessa myydä papyruksia enon kaupassa, opashommia odotellessa. PAK haluaa käyttää Muhamedia jossakin opashommassa, mutta joutuu silloin ohittamaan tämän Kairin ja se saattaa herättää riitaa ja kateutta. Sillä isäntä jo ehti tarjota kaikenlaista retken järjestämistä ja opastusta. Tekisi kaupat ja teettäisi työt veljenpojillaan kurjalla korvauksella. Ei kuulosta kivalta.

Ruokailu

Ennen ruokailua isäntä vaihtoi housut nuhruiseen kalabeijaan, joka hänellä toimi myös pyyhkeenä käsien pesun jälkeen. Ennen ruokakattausta levitti emäntä pöytäliinan päälle sanomalehden sivun, joka tapa kuulemma on yleinen. Olemmehan maaseudulla, josta kertoi myös se, että isäntä kantoi viljasäkin naapuriin. Kertoi että naapurissa on uuni ja siellä vilja jauhetaan, leivotaan leiväksi ja jaetaan naapureiden kesken. Tätä maalaisleipää sain jo edellisvuonna Qurnassa. Kehuin leipää sanoen sen maistuvan paremmalta kuin kaupan makeat patongit. Isäntä myönteli. Ruoka kannettiin pöytään. isäntä auttoi. Kuumalla pannulla oli papuja kastikkeessa, toisessa riisiä lehtikääreessä (kuten saa Kreikassa), muistuttaa kaalikäärylettä, on vaan soukempi. Lautaselle oli pilkottu tomaattia, päälle vihreätä ja sipulia. Lihapala jaettiin meille ja isäntä otti itse isoimman. Mureaa nautaa. Hän söi käsin, leipäpalalla auttaen. Kopioin menettelyä, revin paloja leivästä ja kastoin papupataan. Meille oli annettu lusikat, mutta juotavat unohtui. Isäntä havahtui pyytämään vettä pöytään, kun kävin itselleni ottamassa repusta vesipullon. Vettä tuli mutta lasit vasta pyynnöstä. Ateria oli ihan kai tavanomainen, ei mikään juhlasellainen. Emäntä ei syönyt kanssamme, lapsille antoi isä joitakin pikkupaloja ja roikkuivat siinä pöydän ääressä. Olivat varmaan syöneet aikaisemmin äidin kanssa. Jälkiruuaksi tavan mukaan teetä ja kakkupaloja, joista söin pienimmän, mulle kun makea ei maistu.

Elikot

Kyselin kanoista, kun kuulin takapihalta kukkokiekuuta. Sain kehotuksen kurkistaa takapihalle, jossa noin 5x5 metrin alalla oli parikymmentä pientä kanaa, rimakorihäkkejä ja 2 lehtipuuta. Kanat ruokitaan maissilla, tähkiä oli iso kasa punahiesussa. Isäntä kertoi, että hänellä on 2 jokaista puuta, mango, sitruuna, guava, mandariini. Kanalan nurkassa oli savitiilikoppi 150x150cm ja korkeutta 120 cm ja kysyin sen käyttöä. Kerrottiin, että sinne kanat munivat ja oleskelevat kun on kylmä sää. Savitiili siis on lämmin kanoille yökylmillä. Kopin aukko vain oli pieni ja matala, joten on siinä raskaana olevalle vaimolle homma kontata munia hakemaan. Hän kertoi käsimerkein saavansa joka päivä 15 munaa. Pihalla loikki 2 kania ja vaappui musta ankka. Isäntä kertoi itse teurastavansa kanit ja kai kanat myöskin. Täällä vielä nämä hommat opitaan ja osataan. Olen itsekin kouluikäisenä ollut munia keräämässä ja kanojen kauloja katkomassa sekä sikalahdissa verta sekoittamassa.

Kun käytiin yläkerroksissa katsomassa vuokrahuoneistoa ja kesken olevaa kerrosta, lapset oli mukana. Sydäntä kylmäsi, kun poika nousi tuolille muuriin nojaten ja ennen kuin tajusin, pudotti poltetun tiilenpalan, lapsen nyrkin kokoisen alas kanatarhaan. Murikka hajosi muruiksi, mutta olisi tappanut kanan jos olisi kohdalle sattunut. Nyt meni puoli metriä sivuun. Isä pitää kovaakin kuria pojalleen. On kuulemma joskus potkaissutkin suomalaisnaisten nähden. Nyt poika sai kuritusta kun ei heti totellut yläkerrasta poistumiskäskyä ja tuli itkien sisälle porraskäytävästä äidin paijattavaksi. Ulkona isä uhkasi poikaa maissinvarrella, kun ei heti käskyä totellut. Menimme näet takapihalle noutamaan muutaman kaalinlehden luvalla naapurin pellosta. Lehtiä sitten illalla PAK kääri kipeän jalkansa hauteeksi.

Isäntä taloa esitellessään taisi pikkusen laskea luikuria, kehuen että on vuokralaisina ollut engelmanneja ja jenkkejä. Kuitenkin tuntui siltä, ettei kämpässä ole kukaan asunut. Gekkoja siellä oli monta ja niiden paskaa joka paikassa sekä paksu kerros hiekkapölyä kaikkialla. Talon sisällä on porraskäytävä, kuten yleensä. Se on avoin, ilman kattoa ja sitä kautta saa asuntoon hirveän määrän hiekkaa. Jos rapun kattaisi lasilla, ei tarvitsisi kuin poistaa katolta hiekka viikon välein ja pääsisi rapun siivouksessa paljon vähemmällä. (minusta olisi pitänyt tulla maailmanparantaja-arkkitehti. Nyt en ole arkkitehti).

Palasimme kävellen kujia pitkin. Jotenkin todella "pittoreskia" vai mitä ne helmikanat sanoisivat? (termin saat selville googlettamalla, tarkoittaa taidemaailman naisia.) Ennen lähtöä kaikui rukouskutsu ja isäntä halusi piipahtaa moskeijassa, joka onkin ihan nurkalla. Pikarukouksen jälkeen hän ilmestyi, vaihtoi taas housuasuun ja lähti saatille. Kujan päässä odottikin taxi, jonka minä tietty jouduin maksamaan. Olisin mieluummin ottanut palvelubussin, vain ollakseni enemmän paikallinen, en turisti.