Lämpöä piisaa

Tarja ja useat muut tutut täällä ja kotona ovat kertoneet ihmeellisiä tarinoita lämmön merkityksestä monien sairausten parantajana tai helpottajana. Parikymmentä vuotta sitten norjatar Ingrid*) tuli juuri eläkkeelle jäätyään tänne lomalle. Parin viikon oleskelu poisti kaiken kivun ja hän tunsi itsensä uudeksi ihmiseksi. Meni sitten kotiin, myi kaiken ja palasi vauraana naisena. Täkäläisittäin ajatellen rikkaana. Nyt 80 vuotta täytettyään on halukas myymään täällä Luxorin puolella 4 kerroksisen asuintalon, jossa joka kerroksessa hyvin varusteltu asunto, myytäväksi tai vuokrattavaksi. Niiden mukavuutta korostaa, että vieressä on Ingerin pieni majatalo, jonka pihassa uima-allas ja ympärillä useita pikku studiokämppiä.

Kävimme rautarouvaa onnittelemassa silloin ja hän haaveili kirjoittavansa kirjan kokemastaan. Se tulisi sisältämään kaikenlaisia rosvotarinoita, joilla täkäläiset miehet ovat naisia törkeästi hyväkseen käyttäneet. Ensin on ollut lempeä mutta rahat saatuaan on sulhon meininki muutunut ja uhrina usein ollut pohjoiseurooppalainen nainen on joutunut liemeen: ”nou hani, nou mani”. Inger on aina nauranut näille innokkaille miehille, jotka ovat valmiina liehittelemään kaiken ikäisiä naisia. Kaikki käy, iästä tai ulkonäöstä riippumatta. Hän kertoikin usein sanoneensa näille sulhastarjokkaille, että ”kumpaa havittelet, autoani vai taloani ?” ja nauraneensa miehet pihalle. Kerroin jo aikaisemmin siitäkin, että talon naapurina on yksi Muban kauden rosvoista, joka oli Luxorin pormestari ja vaikutusvaltainen mies ennen vallankumousta. On hepulla suhteita vieläkin, ja niistäkin kerroin taannoin. Ettei vain olisi saanut Ingridin*) painostetuksi myymään hänelle halvalla. Täytyy tarkistaa.

*) Nimi korjattu oikeaan muotoon. Jostakin syystä sotken jatkuvasti pari norjatarta. 1.11

Toinen lämpöpakolainen on brittinainen Liz, jolla on jokin reuman versioista. Laiha, pieni, linnunluinen alle 50-kymppinen on ostanut kaksion aika läheltä Ingeriä, mutta tuskin toisiaan tuntevat, en tiedä. Liz käy usein Heinin (hollantilainen mies) kuppilassa kadulla, jossa on useita ulkolaisia ravitsemusliikkeitä. Tämä ravintolakatu lähtee joesta poispäin hotelli Lotuksen kohdalta. Heinin kuppila on minunkin tukikohtani itärannalla ja siellä liehuu sen merkiksi Suomen siniristi. Kuppila aukeaa yleensä marraskuun alussa, saa nähdä milloin bistronpitäjä saapuu?

Näin taas lentokentällä vilauksen matkaoppaasta, jolla oli kokoa ja näköä. Ymmärrän hyvin että naiset joiden menekki lemmen markkinoilla kotimaissa on alhainen, tulevat tänne jossa kysyntää riittää. Päinvastoin runsaus puserossa ja lantioille on vain haluttua! Tukevasti syönyt nainen kelpaa hyvin nuorille hoikillekin miehille ja vaaleus lisää pisteitä, jenkkakahvat ei haittaa. Palkalla elää mukavasti ja elättää sillä yhden pojankin helposti. Miesoppailla sitten on usein ihan omat kuvionsa...

Nyt on pilvisen iltapäivän lopulla 17 maissa lämpöä 35 astetta, kyllä tarkenee! Pitkä sääennuste lupaa laskua parin viikon jälkeen, aste päivässä pitäisi pudota viikossa. Mutta sinne se jää mittari 25-28 tienoille loppuvuodeksi.