Lihaa eri muodoissa

BBC world näytti pari kiinnostavaa uutista. Ensimmäinen koski aasinlihaa, jota on myyty Keniassa lehmänlihana. Minua on ihmetyttänyt hevonlihakohu, sillä olenhan itsekin sitä syönyt jonkinlaisella halulla, ei pakotettuna. En tajua mitä vikaa siinä olisi muuta kuin tietysti ihmisen halu tietää mitä syö. Mitä välii – jos jokin resepti kebabiin sisältää heppaa? Jos ahmii niinkin epäterveellistä sapuskaa kuin hampurilaista, on ihan sama onko sisällä vähän hevostakin.

Toisaalta voi hyvin kysyä, mitä kummaa siellä syvällä Afrikassa kohistaan aasinlihasta, kun samoilla seuduilla tapetaan salaa norsuja ja gorilloja ja niitä syödään. Aasi vai seepra, mitä eroo?

Toinen uutinen koski sekin lihaa, ihmisen lihaa. Nimittäin Brasialiassa on jo 7 vuoden ajan pidetty muotinäytöksiä, joissa mallit ovat tosi läskejä. Ideasta sinänsä ei ole pahaa sanottavaa, sillä onhan jo vuosia katseltu sairaan laihoja malleja kuvissa. Mutta tässä mennään kyllä outoon suuntaan, kun kansa lihoo. Alhaistenkin tulotasojen maissa porukat lihoo, johtuen ainakin osaksi jenkkien (ainakin aluksi) maailmaan työntämistä huonoista tuotteista ja tavoista, burgereista ja cociksista. Sen sijaan että kehotetaan paksukaisia laihtumaan, joka toki on todella vaikeaa, sanoo kaikkea itsekin kokeillut, annetaan periksi ja tehdään muotia myös paksuille. Mutta nämä brassimallit olivat ihan kauheita, muodottomia pullukoita. Persusta oli varmaan parimetrinen yhdelläkin, vaikka toisaalta yksi punkero oli notkea ja teki läskeistään huolimatta spagatin! Olivat ihan eri kaliberia kuin meillä kuvissa nähdyt ”isot tytöt”.

Saasteita

Kävin automaalaamossa tarkistamassa valaisimen värin. Ja se oli tarpeen sillä automaalari oli ruiskinut niihin reilusti oranssin värin, kun tavoite oli persikka. Siinä sitten taas sekoiteltiin ja saatiinkin sopiva. Nuori mies, kai verstaan omistaja, sitten ruiski varjostimet saman tien. Kaameaa oli, että hän tekee kaiken ilman mitään hengityssuojaimia ja maalaustyön ohut värisumu kulkeutuu vapaasti autotallin kokoisen verstaan ovesta kadulle ja luontoon. Vesseli myös putsasi kätensä ruiskuttaen samaa ainetta jolla putsasi ruiskun, suoraan vaan käsille. On rajun luokan kemikaalikäsittely iholle. Sanoinkin että kaveri ei ehdi täyttää 40 ennen kuin kuolee myrkkyihin. Hän sitten ovella norkoilevan työttömän vesipiipun polttajan kanssa ääneen nauroi turistin hassuja puheita.

Pistäydyttiin vieressä toimivaan pieneen metallipajaan. Siellä oli meneillään pihagrillin teko, muunnellen jotakin vanhaa lootaa. Annoin siihen hiukan mielipiteitäni, jotka kivasti otettiin huomioon. Se täällä on kivaa että vanhankin mielipiteitä kuunnellaan ja otetaan todesta. Siinä vieressä nuori oppipoika hajotti jotakin rakennette rälläkällä metallinmurut suihkuten. Meteli on aina kova siinä hommassa, mutta minkäänlaisia kuulosuojaimia ei käytetä. Kyllä meikäläinen työsuojeluvaltuutettu itkisi täällä, kun näin luontohmisenäkin raivostuttaa saastutus, sekä kemikaali- että äänisaaste. Äänellä tehdään silti suurinta vahinkoa vain itselle ja työkavereille, mutta nämä maalien ja liuottimien vapaa kulku luontoon vaikuttaa kaikkeen elolliseen, joka muutoinkin on rajun rasituksen alla. Sellaisilla jutuilla on sitten suuri vaikutus kansanterveyteen ja siten laajasti hyvinvointiin, josta muutoinkin on niukkuutta.

Tyttöjen silpomisesta luovuttu

Eilen tuli luonteva hetki kysyä Abdylta miten heillä ja yleisemminkin seudulla suhtaudutaan tyttöjen ympärileikkaukseen. Hän sanoi ettei sitä täälläpäin enää tehdä, vaikka pojilta esinahka viedäänkin edelleen. Totesi silpomisen olevan laitonta tytöille ja ettei hänen sisarilleen ole sitä tehty, eli vanhasta perinteisestä tyhmyydestä on sitten luovuttu jo 30v sitten ainakin. Voisi hyvin olla että niillä main on asiasta saatu laki.

Nähtyä

Saatoin olla todistamassa uuden muodin ensiaskeleita Luxorissa, kun näin kaksi teinipoikaa iltakokoontumisessa selässään pienet mainokoristeiset pussukat, joita naruisilla olkaimilla kannettiin. Samantapaisia on meillä näkynyt tyttöjen iltamenoissa aikaisemmin. Toinen muotiin liittyvä oli että DIORin muotihuoneen täkäläinen filiaali oli saanut myyntiin uusia huiveja. Kävin oikein kysymässä tulevatko Pariisista, vaan ei, tulevat Kairosta, hymyili tyttö. Logokin oli Kairossa tehty versio aidosta ja sen saattoi lukea kahdella tavalla, täkäversio siis DOR. Sitäkin ehdin ihmetellä, kun noin 12v. poika siivosi kempparia tehokkaan tottuneesti ja samaan aikaan kaverit parveili kadulla. On hyvä kasvatus täällä, sillä kotona ei sen ikäistä poikaa saisi illalla siivouspuuhiin millään.

Koska oli lämmin ilta, ensi kertaa tänä talvena illalla T-paitakeli, pyöri kempsun katossa hiljaa tuuletin heiluttaen katossa roikkuvia joulukoristeita, kun täällä krimpsut ja loistavat hörsöt sopivat tyyliin aina.