Muuttolinnut ja muut muuttajat

 

Tein itse viimeisen ponnistuksen ja hain vaatteita ja kirjoja myydystä mutsin kämpästä. Verhot vielä jäi roikkumaan ja joitakin pikku kamoja varastokoppiin odottamaan kierrätykseen viemistä. Heitin tylysti hylkyyn meneviä kirjoja roskikseen, tietoisena siitä, että nyt ne viedään polttoon tuottamaan edes lämpöä ja/tai sähköä. Kirjoissa oli useita kirjaston hylkyjä ja itse tuomitsin kasan Valittujen Palojen roskaa. Onneksi sattui naapurin kierrätyshenkinen pikkurouva vastaan ja hän otti ainoan niistä, minunkin hyllyssä edelleen olleen ”kodin vanhat aineet ja uudet konstit” tms kirjan.

 

On se vaan aina kamalaa heittää pois äidille joskus tärkeitä tavaroita, joulukoristeita, ovikransseja, kynttilänjalkoja, astioita. Isoin osa meni kierrätykseen ja kirpparille, tosi iso setti Viroon Otepäähän, mutta paljon myös roskikseen. Jossakin vaiheessa tuli joku sotku ja menetin joitakin keittiökapineita, joita olisin tarvinnut. Ei hätää, niitä oli vähän ja vastaavia saa tosi edullisesti. Mutta on tyhmää ostaa uusia Ikeasta, kun vanha olisi toiminut.

 

Sain vihdoin itsestäni irti tyhjentää viimeisen muovisen muuttolaatikon hyllyihin. Se oli sitten ihan pikku juttu, mutta olipas kova kynnys tarttua siihen. Nyt alkaa 25 neliön yksiö saada hahmonsa ja esineet löytää paikkansa. Vielä kun Panda löytäisi kierrätyskeskuksesta sen korkean keittiöpallin mulle.

 

Ranskalaisen parvekkeen ovessa on ollut joskus aikojen alussa hyttysverkko, mutta se on kadotettu. Mietin, että voisiko se muoviliuskajuttu toimia riittävän hyvin, jolloin voisin aina välillä nojata kaiteeseen ja katsella maiseman muuttumista, nauttia auringosta ja kuvata puustoa ja näkymiä. Ensimmäiset helteet hiostivat paidat ja oli kätevää panna ne kuivumaan kaiteelle. Eli päätös on liuskamuovit.

Nyt jo olen joutunut taistelemaan pari kärpästä hengiltä. Lätkä tehosi, mutta sähköinen ”tennismaila” ei riitä kärpäsille, vaikka toimii hyvin hyttysille. Se tulee olemaan pääväline kunhan hyttyssesonki alkaa. Myrkkyjä haluan välttää, vaikka minuun ei ne enää luultavasti saa aikaan uusia sairauksia vanhojen päälle. Periaatteessa vaan pitää varoa ja vastustaa kemikalisaatiota, myös kaikenlaisia ”hajunpoistajia” ja ilmanraikastajia.

kev%C3%A4t%20kuortissa%20030-normal.jpg

Hiukan tuli surullinen fiilis, kun olin luontopolun kohennusta suunnittelemassa. Linnut lauloivat kovasti ja totesin, että pojankloppina tunnistin laulajan, mutta se on unohtunut. Liian pitkä jakso kaupunki-työelämää ja poissa luonnosta, landelta. Veikko, joka oli kanssani, on menossa koulutuksensa lopuksi lintutenttiin, jossa pitää tunnistaa 140 lajia, äänestä tai kuvasta. Tosi kova testi, sillä tornien taistossa on yleensä tulos voittajalla noin sata siipiveikkoa. Itse olen lintukirjasta todennut, että tunnistan noin 40 lajia. Nuorena sata olisi voinut onnistua. Todelliset bongarit tunnistaa noin reilut 200, kun Suomessa pesii kai luokkaa 240 lajia. (en jaksanut tarkistaa, saa kommentoida)

 

Siksi ukolle sopii paremmin lepakoiden harrastaminen, kun pitää tunnistaa korkeintaan 13 lajia. Detektorin avulla pystyn nyt melkoisella varmuudella tunnistamaan puolet määrästä.

 

Muuttumisesta suurin on ilmaston muutos. Siitä varoittaa myös maailman suurin ja vanhin vakuutusyhtiö.

http://www.co2-raportti.fi/index.php?page=ilmastouutisia&news_id=4209