Viime kirjoitusta naputellessa tyrin ja lappari putosi sohvalta kivilattialle.

Se ei suostunut kaynnistymaan ja nyt vasta sain sen vietya huoltoon, kun oli monenlaista puuhaa ja taalla oli vanha tuttu firma kiinni kummalliseen aikaan. Ja kun itsella olisi ollut sopiva aika, oli perjantai = lepopaiva.

Jos meni kone lopullisesti rikki, saan uuden vasta kun A-vaimo tulee 18.12.

Nyt tuntuu silta etten viitsi taalla nettikahvilassa, jossa siis ei saa kahviakaan, juttuja juuri naputella.

Sattui viela toinenkin harmittava takaisku. Lupasin olla mukana PAK:;n kirjoittajakurssin pilotoinnissa, jota tuli tanne kokeilumielella tastaamaan kaksi viehkeaa rouvaa Turun-Salon akselilta. Tulopaiva meni ok ja toinekin suunnitelman mukaan, mutta sitten PAK sairastui pahaan mahatautiin. Minun oli hypattava matkanjohtajan hommiin. Onneksi olimme paljon puhuneet tasta workshopin sisallosta ja tiesin minne oli tartkoitus menna. Paikatkin oli tuttuja ennenstaan, niin etta pari paivaa retkeilin mukavassa seurassa.

Mutta siina sitten menikin koko paiva ja kun muutakin seurustelun tarvetta ilmaantui, oli suomalaisia turisteja, jotka olivat blogituttuja, Heinin kuppilaan ilmestyi yllattaen brittituttuja viime talvelta, niin oli niin paljon ohjelmaa, etta tama kirjoittaminen oli pakko jattaa valiin. Nama nettipaikat kun avaavat vasta myohaan, puoliltapaivain, niin se ei sitten sopinut muuhun aikatauluuni.

Tiedan etta olen saanut muutaman kommentinkin, mutta en niihin nyt vastaa, jos yleensa pitaakaan vastata. Olivat ihan asiaa kaikki.