Monimuotoisuus on huipputärkeää

 

olen katsonut useita dokumenttifilmejä telkkarista, kun aikaa on ollut.

 

Saarilla oli tutkija keskellä mursuja ja tutki jääkarhuja ja hylkeitä. Mukana oli nyt ollut kuvausryhmä joka pystyi kuvaamaan myös meressä. Saatiin uutta tutkimustietoja mursujen vedenalaisesta elämästä, myös kuvaa sexistä joka on aina kiinnostavaa. Mursut tekevät sen vedessä, sillä puolitoista tonnia painava uros litistäisi naaraan alleen maalla tai jäällä.

 

Dokumentti ”myrkky tappaa ja parantaa” TV1 klo 16 näytti kiinnostavan jutun tutkijoista, jotka ottavat myrkkyjä useista eri eläinlajeista. Mukana oli useita tutkijoita ja heidän tutkimiaan lajeja, hämähäkkejä, käärmeitä, liskoja, meduusoja. Kaikilta lajeilta otetaan tosi hankalin menetelmin myrkkyjä tutkittavaksi. Niitä edelleen tutkimalla ja niiden molekyylitason ja dna:n tutkimuksella saadaan ideoita ja mahdollisuuksia, kehittää uusia lääkkeitä, joista on ollut apua mm. sydänkohtausten eli tukosten liuotukseen.

 

Näiden eri tutkijoiden suuri huoli oli, että heidän tutkimiensä eläinten elinympäristö on vaarassa ja sen takia nämä tutkijat pelkäävät että heidän mahdollisuutensa edelleen tutkia näitä kiehtovia myrkyllä saalistavia otuksia ei enää ole mahdollista, koska niiden ympäristö on tuhottu. Suurin osa (kaikki?) lääkkeet on kehitetty luonnon avulla ja lähtökohdista.

 

Minua on aina kiinnostanut se asia, että vampyyrilepakoiden veren hyytymistä estävä entsyymi, jota vampyyrilepakot käyttävät saadakseen litkiä uhrinsa verta ettei se kesken herkuttelun hyydy, on voitu käyttää kehittämään lääke infarktipotilaan suonitukoksen liuotushoitoon. Eli tätä lääkettä ei olisi voitu kehittää ja keksiä ilman lepakoita. Olisiko lepakot kopioineet sen jutun hyttysiltä, jotka käyttävät ”samaa” entsyymiä? Kumpi on ollut ensin, hyttynen vai lepakko?

 

Surullinen uutisjuttu oli että Equadorin yritys saada tärkeä ja monimuotoinen aarniometsä Amazonian laajalla ja tärkeällä ”maapallon keuhkojen” alueella, ei saanutkaan riittävää tukea vaikka sitä odotettiin ja valtio oli valmis rauhoittamaan alueen ”puoleen hintaan”. Kyse on tietysti öljystä jota on siis löydetty viidakosta ja Equador olisi ollut valmis säästämään alueen luonnontilassa, jos sen perustamaan rahastoon olisi saatu 3,6 miljardia taalaa. Ei saatu kuin murto-osa. Ja nyt sitten arvokas luontokohde tuhotaan öljyn takia. Ja kun se öljy on käytetty, mitään siitä luonnon monimuotoisuudesta ei voida saada takaisin.

 

Muualta mediasta olen oppinut tämän pölyttävien hyönteisten auttamisen. Se on oiva esimerkki siitä, miten kaikki luonnossa vaikuttaa kaikkeen. Ekosysteemit ovat kokonaisuuksia joista yhden osan poistaminen rikkoo systeemin, jonka korvautuminen saattaa viedä tuhansia tai miljoonia vuosia. Siis kun pölyttäjät voivat huonosti, ei saada joitakin viljakasveja, eikä hedelmiä. Siksi on nyt ryhdytty tekemään keinopesiä myös pölyttäjille.

 

Ihmisten pitäisi ymmärtää että jokin inhottava otus voikin olla jonkin hyödyllisemmän olion perusravintoa. Lepakko tulee paljon mukavammaksi kun ymmärtää että se syö hyttysiä. Siis hyttysmyrkyn kehittäminen vaikeuttaa vaikkapa pääskysten elämää.

 

Esimerkiksi susi kuuluu Suomen luontoon sen tasapainon ylläpidon vuoksi. Jos susi puuttuu, kasvaa hirvi- ja peurakanta liikaa ja siitä seuraa kolareita. Tätä ristiriitaa saaliin ja saalistajan välillä eivät kaikki metsästäjät ymmärrä. Susi on laumaeläin ja onnistuu kaatamaan porukassa hirven viikossa, jota lauma tarvitsee.

 

Ikivanha kilpailu hirvistä lienee tämän susivihan perimmäinen syy. Todella alkeellista, mutta ymmärrettävää. Susihan väistää ihmistä ja livahtaa karkuun, mutta kun lauman alfanaaras tai -uros ammutaan, lauma hajoaa eikä sen jälkeen pysty yhteistoimin saalistamaan luonnonmukaisesti, tulee ongelmia. Lauman hajottua nuoret sudet etsivät uutta reviiriä ja joutuvat kaappaamaan pihakoiria, koska eivät yksin pysty hirveä saalistamaan.