luxor 82.2009 Medinet Habu

Aamu yhdeksältä lähdettiin Heinin kanssa, aluksi taksilla lautalle ja yli JOEN, siis maailman pisimmän. Vastarannalla taas autoneuvottelu, sillä kun me ollaan mukana, Heinkin tulkitaan turistiksi, vaikka naama tiedetään. Hänenkin piti molemmille kuskeille ja komissiomiehille olla kovana, että saatiin asiallinen hinta. On hupaa huomata, että taksitolpilla häärii näitä valittäjiä, joilla on kova ääni, hiukan kielitaitoa ja sopiva kauppamiehen luonto. Kun hänen kanssaa ei päästä hinnasta sopuun, voikin takaa tulla kuski joka hyväksyy alemmankin hinnan.

Heinin ja Myriamin koti on uudehko talo, jonka rakentamiseen yhdessä entisen, egyptiläisen miehensä kanssa M on osallistunut ihan konkreettisesti tekemällä raksahommia. Suunnittelussa on noudatettu Feng Sui-ideoita, kun hän on sellainen henkinen ihminen. Sisustus oli aika erikoista, sopisi Jaanalle kodiksi. Pistäydyttiin katolla Heinin kanssa ja hän selitti naureskellen, että M on asetellut katolle ruokomattojen päälle noin A5 kokoisia peilipaloja. Ne muka suojaa taloa kuumuudelta, jota me kumpikaan ei uskottu. Asukkaat nukkuvat ulkona parvekkeella hyttysverkon alla suuren osan vuotta. Kuulemma vasta joulukuussa alkoivat yöpyä sisällä. M käy vuorilla saamassa energiaa kivistä. Hän tietää myös historiasta paljon, mikä ei Heiniä kiinnosta ollenkaan. H ei ole käynyt haudoissa, temppeleissä eikä museoissa, mitä minä kyllä ihmettelen.

Sitten naiset jäivän hierontaan ja me lähdimme katsomaan vuokrakämppiä. Kanavanvartta tallusteltiin ja onnistuin näkemään varaanin, joka loikkasi auringonottopaikastaan veteen turvaan heti kun tulin lähelle. Otus oli toista metriä pitkä ja todella nopea. Krotiilien sukua kai, kuin iso sisilisko. Siinä kohtaa kanavassa kasvoi tiheänä mattona jokin suurilehtinen kasvi, kuin lumppeen sukua. Muualla vesi on aika saastaisen näköistä, roskia täynnä. Mutta silti siinä onnistuu elelemään kaloja, näin tulitikun mittaisia poikasia parven. Ylitimme kanavan huojuvaa sillantekelettä pitkin ja katsoimme yhden vuokrattavan talon. Pihalla söpö, juuri kävelemään oppinut pikkulapsi heilutti meille. Täkäläinen tapa on jännä - ranteesta vatkataan sivuttain ylöspäin olevia kämmeniä sormet harallaan, kuin pitäisi sormissa palloa. Tämä vuokratalo maksaisi ehkä alle tonnin kuussa. Yksikerroksinen savitalo oli viehättävä, vaatimaton toki. Käytiin katolla, jonne johti pihalta portaat.

Kattokin oli savipeitteinen, mikä täällä onnistuu, kun juuri koskaan ei sada. Sateen jälkeen ei sillä voisi kävellä. Rakenne jousti, se notkui askeleen alla.

Lauttamatkalla juteltiin Heinin historiasta ja oloista, monesta asiasta. Katselin yhtä pikkutyttöä, ehkä 3 v, jolla oli kuusi pientä lettiä pienillä koristelenkeillä sidottuna, eri puolilla päätä, yksi keskellä suoraan ylös. Kehuin äidille kampausta, hän kiitti hymyillen. Tullessa erään hepun kassi putosi jokeen ja siitä tuli suuri hälinä. Joku sen sitten kahlaten haki. Siitä sai Hein aiheen kertoa, että muutamaa viikkoa aikaisemmin joku oli pudonnut laiturin ja laivan väliin. Oli taas kova hälinä, veneitä kiiruhti paikalle. Täällä porukka ei yleensä osaa uida, siksi viimeinenkin veneturma hukutti paljon porukkaa. Hein ei jäänyt katsomaan lopputulosta. Mikrobussilla sitten Karnakin suuntaan, monen mutkan tekee 11 hengelle mitoitettu Toyota, sivuovi aina auki. Bussi pysähtyy mihin tahansa, käden heilautuksella.

Matkalla vilkaisimme yhtä peltiovea, jonka yläpuolella luki parturi&kampaamo ja H selitti, että se on hänen ja kumppaninsa Musheran paikka. Siellä tämä koptinainen pitää kampaamoa ja siihen kuulemma voisi Jaana tulla hommiin, vuokratuolille tai vuorotellen hommia tehden. Oli nyt suljettuna, joten en nähnyt tasoa.

Hain selitti tutustuneensa tähän 35+ naiseen juristinsa kautta. Tarinasta eri juttu.

Ensimmäinen kohde Karnakin kaupunginosassa oli huti, sillä isäntä Josef vuokraa kämppiä tyhjinä, ilman mitään kalusteita edes keittiössä. Talossa oli 6 "flättiä", vain 1 tyhjänä, vuokra pitkällä sopimuksella 600 LE/kk, alle eurosatasen.

Seuraavaksi mentiinkin katsomaan vain huonetta, kohde www.rezeikycamp.com.eg ja tavattiin isäntä Elie Rezeiky, puh. 010 1112 990, jolle lupasin soittaa, jos otan kämpän. Siinä on se huono piirre, ettei voi itse tehdä munakkaita tms ja aamupalakin syödään pihan cafeteriassa. Pihalla on aurinkotuoleja, puutarhan tapainen, jossa tyhjä uima-allas. Muutamia vieraita paikassa, ja siksi hintaa saatiin alaspäin, alun 1800 muuttui 1500, kun Hein on hänelle tuttu. Paikassa on täydet tarjoiluoikeudet, tv ja netti. Reilu 5 euroa päivässä ei ole paljon.

Paikka on kentiltä tullessa sen maasillan kohdalla, joka ylittää seremoniakadun, lähellä on Luxor Heritage Center. Lyhyt kuja Niilille päin ja sen perillä peltiportti, teksti REZEIKY CAMP.