Edfun temppelin cafen edessä katselin varpusia, jotka jahtasivat nopeita, maassa vilistäviäotuksia. Näyttivät mustilta hämähäkeiltä Joku arveli että olivat faaraomurkkuja. Ne olivat vartaloltaan muutaman millin, jalkoineen ehkä sentin paketti. Otus oli niin nopea että varpunen sai yrittää monta kertaa, ennen kuin sai herkun kiinni.

Katseltiin jokilaivasta haikaroita, jotka lensivät virran poikki. Valkoinen, melko iso lintu, luokkaa 50cm plus jalat. Niitä lienee useaakin lajia, opas tiesi lehmä- ja silkkihaikaran. Ero on jalkojen värissä. Lehmähaikara lienee se jonka näin kerran nokkivan loisia naudan päästä ja iso otus nautti toimituksesta.

Jokiristeilyllä ollut tamperelais-lintubongari opasti ja osasi kertoa, että hanhiksi olettamani isot linnut ovat merimetsoja. Olen usealla matkalla seurannut, kun linnut Luxorissa lentävät iltahämärässä pohjoista kohti parinkymmenen linnun auroina, matalalla joen pintaa hipoen. Aamulla linnut palaavat kohti etelää. Selosti asiaa paremmin tunteva, että etsivät yöksi turvallisen paikan ja aamulla palaavat ruokapaikkaan. Ihan loogista, niin itsekin päättelin. Hänen mukaansa suunnalla ei ole merkitystä, ruoka ja turva sanelee suunnat.

Varpusparvet kokoontuvat iltaisin samoihin puihin, eikä yöpuuta vaihdeta, sillä viime talvena parvi oli Medinalla samassa puussa hämärän tultua. Sirkutus on voimallista ja lintuja kymmeniä, ellei yli sata. Linnut liikkuvat ahkerasti, pyrähtelevät muutaman metrin ulos latvuksesta mutta palaten heti turvaan ja sirkutus jatkuu ainakin tunnin. Yöllä tiput torkkuvat hiljaa ja aamulla tirskunta alkaa heti auringon noustua ennen seitsemää ja kahdeksan tienoilla parvi johonkin katoaa.

ISIS-hotellin pihalla keskipäivällä katselimme porukalla, kun varpusia oli asettunut pieneen, puutarhurin muotoilemaan puuhun isohko parvi, noin 50 tipua. Puun latvus oli leikattu noin 50 cm korkuiseksi, tasattu ylä- ja alapuolelta, halkaisija noin 2 m. Parvi laskeutui ensin maahan, pikku kukkapuskaan, mutta pyrähti taas suojaan koko parvi ja äkkiä, kun joku häiritsi. Siis kaikki varpuset eivät pihasta katoa päiväksikään.

Tänään oli taas teurastuspäivä, kun eilen oli pyhiinvaelluksen huippu. Sen Mekan TAPAUKSEN näkee TV:n kaikilta kanavilta. Viime vuodesta oli erona se, että määräykset on muutettu ja yksityistalojen edessä tai autotalleissa ei enää saa teurastaa. Ainakin se on yksi askel parempaan hygieniaan, kun kadut eivät enää lainehdi verestä. Nyt illalla ajeli lava-auto mainoen jotakin kaiuttimistaan kovaäänisesti. Kohdalle tullessa näin, että lampaitahan siellä lavalla, kurkut auki.

Aishan ikkunasta katselin lepakoita. Ilmestyivät heti, kun hämärä laskeutui eikä ollut vielä ihan pimeää. Olivat eri lajia kuin Feirusissa näkemäni. Nämä olivat ehkä pohjanlepakon kokoa. Kun talonrungon Feirusissa vallanneet taas olivat paljon isompia, noin 35-40 cm siipiväliltään ja isoja vartaloltaan.

Edelliskerralla talon kellarissa oli jokin lepakkopopulaatio ja veikkaan että sekin oli eri laji, koska oli noin 100m tästä talon rungossa yläkerroksissa pesivästä populaatiosta ja pesi ihan erilaisissa oloissa. Täytyypä kulkea kellarin ohi, ääntelevät aina iltaisin vikisten kuin tappelevat rotat. Pyysin vaimoa tuomaan detektorin ja yritän ottaa äänien tasot muistiin. Netistä löysin todella hyvän selostuksen Egyptin lepakoista.

http://www.fledermaus-dietz.de/publications/Dietz%202005%20Identification%20key%20to%20the%20bats%20of%20Egypt.pdf

Kadulla katselin taas tuttua lammaslaumaa, jota ukko kuljettelee pitkin katuja. Hän asunee jossakin aika lähellä ja kuljettaa laumaansa eri paikkoihin syömään. Pahveja ne matkallaan maistelevat, mutta muovia on enimmät roskat täällä kaduilla ja niitä on paljon. Hassuinta on että laumassa on useita kaksivärisiä lampaita. Joku on musta etupäästään, mutta harmaa takapäästä, ihan selvä raja keskellä mahaa. Toinen saattoi olla ruskea/harmaa, joku musta/valkoinen, mutta kaikissa tarkat rajat.

Saman tapainen värien erikoisuus näkyy hevosissa. Täällä on yli 400 vossikkaa, joten hevosia riittää katsottavaksi. Näin yhden, jolla osa jaloista oli valkoista, mahan alus samoin, mutta kyljet ja selkä keskiruskeaa. Peppi Pitkätossun harmaalaikullisia näkee myös, mustia, valkoisia, kaikkia ruskean eri sävyjä. Vossikkakuskit usein leikkauttavat "hevosparturilla" kauniita kuvioita hepojen takalapoihin. Myös itse kiesit on metalliheloin koristeltu ja kauniisti maalattu eri sävyin, yleensä mustaa ja liilaa.

Joku kyseli kalastuksen mahdollisuuksista. Pojat ja ukot onkivat Niilin rannoilla, yleensä laihoin tuloksin. Pikkusinttejä nousee harvakseltaan. Ammattilaiset heittelevät pyöreää, vanhaa perinnemallia olevaa verkkoa, johon kalojen toivotaan takertuvan. Saaliit ovat aika heikkoja. Sitten näkee myös jonkinlaista nuottausta, sillä vain kaukana olevan kalastajan liikkeistä näkee, että hän iskee veteen seivästä, jolla pelottaa kalat nuotan sisäosaan. En oikein osaa kuvitella miten yksi venekunta sen nuotan levittää ja vetää, kun virta on voimakas. Vesi on niin saastunutta, että kalakanta kärsii varmasti. Turisteille ei kalastusretkiä ole tarjolla Niilin varsilla, meren rannoilla kyllä.

WB katselin, kun varis ajoi pois pienen haukan reviiriltään. Pääskyjä oli paljon Carterin talolla.

Eräällä retkellä katselin, kun valkoiset "ibikset" kerääntyivät illaksi kanavan rannan puihin parveksi.

Golfkentän lammella oli pääskyparvi koko päivän lentäen hyvin matalalla. Punaruskea rinta, uroksilla?