to 23.12.2010 iltamemo

West Bankin retki onnistui kivasti. Taxilla lautalle 14.30, vastarannalla tuttu mies, hyvin eng puhuva Jalan, jonka kanssa ensin puhelimitse neuvottelin hinnan 3 tunnin retkestä, 75LE ja ajelua toistakymmentä kilsaa. Tehtiin paljolti samoja juttuja kuin aikaisemmin kirjoittajanaisten kanssa.

Lyhyt pysähdys ihmetellen Memnonin kolosseja ja katsellen taustan vuoria ikäänkuin illan valaistusta pohjustellen. Siitä Medinet Habuun ja heti asutuksen alussa Karavanserai-myymälään. Hieno tunnelma savitalossa, kiinteät hinnat, ei tyrkyttämistä. Osteltiin pikku lasiesineitä kotimaan A:n lasiaskartelua varten, ihailtiin koruja, keramiikkaa, vaatteita.

Siitä edelleen savitiilitalojen välisiä kujia jalkaisin Medinet Habun temppelin eteen, josta autolla eteenpäin. Kanavan vartta seuraten SINUHEN kirjan faaraon entiselle talolle , jonka ohi erämään koptiluostarille. Siellä oli jonkin ryhmän auto oven edessä ja sisään mennessä huomattiin, että olivat mustiin pukeutuneita kopteja jostakin kauempaa tutustumassa paikkaan. Melko nopea visiitti, kirjasto, eteisaulassa rahaa keräyslippaaseen, (vaatimaton 15LE kun muut setelit olivat turhan isoja), nukkavieru kirkkosali, jonne mentiin ilman kenkiä. Pihalla mustaan tai valkoiseen asuun puetut nunnat toivottivat hyvää jatkoa. Annoin kuskille vapaahetken ennen luostariin menoa ja siksi kävelimme kilsan verran kylälle päin. Pikkupojat pelasivat fudista sorakentällä ja kiinnostuivat ohikulkijoista tavan mukaan. Harmitti kun oli taas unohtunut kynälahjat kämpille. Vastaan tuli useita ranskalaisia kävellen. Auto tuli pienen odottelun jälkeen, mutta siinä seistessä seuraa piti hyvää eng puhuva, siistiin pukuun pukeutunut mopokaveri, joka kutsui kotiinsakin. Hän on työssä hotellissa respassa jossakin kauempana ja tarjoutui opastamaan. Mutta mehän ei opasta tarvittu, kun paikat oli mulle tuttuja ennestään. Kun taxi tuli jatkettiin aidan viertä MH temppelin suuntaan ja noin 800m ajon jälkeen oltiin savitiilihotellin edessä. Sisään ihmettelemään huoneita, rakennusta ja tyyliä. Kävin PAKin kanssa paikassa nelisen viikkoa sitten.

Taas aidan viertä temppelille ja siitä edelleen New Qurnaan jossa menimme katsomaan Carterin taloa. Kuski kertoi käynnin jälkeen kuulleensa paikan valvojilta, että kuukauden päästä sisäänpääsy jo maksaa, kuten olin arvellutkin. Siitä edelleen El Paradais-hotelliin. Isäntä Muhamed otti iloisena vastaan ja kerroin soittaneeni Ingridille, joka vastasi Norjassa. Hän kutsui tietenkin sisälle, jossa ihailimme puutarhaa, juttelun jälkeen kattoterassille. Siellä sitten naiset ihmettelivät näkymiä ja sitä uutta "paratiisia" joka katolle näkyy ja muuta josta olen jo kertonut. Teekupposten jälkeen taas autoon, jossa ajon aikana ihailimme hienoa auringonlaskua ja hiukan ihmettelimme pilviä, joita ei usein Luxorin taivaalla ole. Ilta alkoi hämärtyä kun kello lähenteli kuutta. Kuskin neuvosta menimme syömään melko uuteen "Moon Valley" ravintolaan siinä Memnonin kolossien tuntumassa. Paikasta, toisen kerroksen katolta, näkyi hyvin tummuvassa illassa kun valaistus kirkastui ylhäisöhaudoissa ja kukkuloiden rinteillä. Upea näky, kannattaa katsastaa.

Tarjoilijalle, joka ilmeisesti oli paikan isäntä ja kokki, samassa persoonassa, sattui harmittava vahinko. Oli hepulla kai rasvaa sormissa, sillä mun lautanen lipesi kanapaloineen ja riiseineen suoraan syliini. Kovasti hän tietysti pahoitteli ja pyysi anteeksi. Onneksi ei vaatteille tullut suurempaa vahinkoa, pyykkäämistä ne jo alkoivat ollakin vaille, housut. Menu oli ihan ok, 50LE sisälsi keiton tai salaatin, pääruuan ja automaattisen vihersalaatin ja leivän. Tahine leivän ja salaatin päälle kruunasi hyvän aterian. Sovitusti soitin "killerin" eli täkäläisittäin Missed Call jotta taxi tiesi tulla paikalle. Hänellä oli eväsleipä mukana ja kertoi että siinä oli välissä perunaa! Rannassa sitten taas lautalle, venepoikien kovasta tarjonnasta piittaamatta.

Nyt oli mukana detektori ja yritin kuunnella lepakoiden ääniä, tuloksetta. Vaikka olin edelliskerralla nähnyt lepakon Luxorin temppelillä, ei nyt kuulunut mitään. Lepakkoretkestä eri juttu LUONTO otsikolla.

Siinä päätettiin hitaasti kävellä kämpän ja Isiksen suuntaan, mutta risteyksessä huusi taxi  "finland" ja Yasserhan siinä. Kyseli mihin suunnistamme ja tarjosi ilmaista kyytiä. Hän veikin meidät ISIKselle eikä ottanut A:n tarjoamaa kymppiä. Reilu heppu. Lepakkohaahuilun lomassa pistäydyimme May:n talolle, jossa hän otti iloisena vastaan, kun Musa ensin oli huhuillut Ismailin paikalle. Maylla oli pojat, noin 10 ja 8 v mukana. Musa ehti kertoa että omistaja on libanonilainen ja senhän olin jo jostakin tiedon murusta päätellyt, että hän on arabi. Pojilla ihan musta tukka, eihän äitikään vaalea ole, amerikatar alunperin. Ihailtiin siinä uutta, siistiä taloa ja käytiin heidän kämpässään, jota juuri olivat siivoamassa ja kalustamassa. Kun May on täällä tammikuun sovin käyväni vielä kylässä. Sitten soittikin Paavo ja oli syytä lähteä kävelemään takaisin päin, sillä tällit oli sovittu Heinin kuppilaan. Pienen sekoilun jälkeen sitten istuttiin mehuilla ja kahveilla ja turistiin tuttaviksi. Tarkan setvimisen jälkeen selvisi, että kämppämme ovat hyvin lähekkäin. Paavo ei ollut kuullut mitään vaalimekkalasta eikä ollut ymmärtänyt palaneen auton kuuluvan siihen juttuun. Kertoi vain ruokkineensa halvalla leivällä aasia, joka jo kaukaa tunnistaa hänet ja hirnuu. Aasi on usein parkissa kotikadulla, ennen Medinaa. Totesin taas, PAKin ja Velin kanssa esiin tulleen eron minun ja muiden tavassa katsella kaupunkia ja ottaa se haltuun. Minulle kaikki perustuu paikkatietoon, maamerkkeihin ja karttaan. Silti kuulemma Paavo osaa hyvin suunnistaa kaupungilla, vaikka ei osannut ottaa kiinni mun selityksestä asuinkadustani. Eikä tuntenut nimeltä "Jewell of the Nile" ravintolaa, joka kuitenkin näkyy hänen reitilleen. Ei ole ollut tarvis katsella kylttejä kun osaa arabiaa ja muutoin suunnistaa vaistolla?