su 5.12.2010 vaalien uusintakierros

Kun tulin lounaalta, oli sähköpostissa ilahduttava kutsu. Suomen Suurlähettiläs kutsui minut itsenäisyysjuhlaa viettämään, siis Kairoon. Kutsu tosin tuli niin myöhään, ettei olisi ollut todellisia mahdollisuuksia sitä noudattaa. Mutta elo on hieno. Tein nimittäin oleskelustani pyydetyllä tavalla ilmoituksen lähetystöön. Johtuu kai jostakin yleisperiaatteesta, että maassa asuvat kansalaiset kutsutaan.  Ei kai suomalaisia kovin suurin joukoin täällä asustele? Saitko aina kutsun, Esko?

Tekstasin kotiin ja kerroin asiasta. Lapsenlapsi pahoitteli, etten päässyt mukaan, johon vastasin että oli jäänyt kraka ja kunniamerkit kotiin, etten siksi voinut lähteä. PAK tossa nauroi, että onhan täällä herrainvaatehtimoita.

Tästä tulikin mieleen eräs uusivuosi Madeiralla, kolmekymmentä vuotta sitten. Ovat kovin muodollista ja vanhakantaista väkeä siellä. Mekin olimme ostaneet liput juhlaillallisille erääseen näköalahotelliin. Kun pukeutumiskoodi selvisi ja totesin, ettei mukana ollut edes kauluspaitaa, oli pakko lähteä ostoksille. Silloin jo olin luopunut pikkutakki/pukulinjasta ja vedin enemmän jumpperi-puserolinjaa. Silti erotuin joukosta valkoisessa paidassani mustapukuisten herrojen joukosta.

Toinen, hiukan vastaava tapaus oli, kun nuorena yrittäjänä hoidin Etelä-Afrikan valtiolle näyttelyosaston pystytyksen joillekin kansainvälisille matkailualan messuille. Suurlähettiläs lähetti sitten kutsun coctail-tilaisuuteen lähetystöön, Etelärantaan. Se oli diplomaateille ihan rutiinijuttu, mutta ei minulle. Silloin omistin vielä kunnon pukuja. No minä soitin ovikelloa jokseenkin tasan kutsussa sanottuna kellonlyömänä. Olin yllätys kutsujalle, sillä sali oli aivan tyhjä ja lähettiläs kai vielä pukeutumassa tms. Hän tuli toivottamaan tervetulleeksi ja joutui hiukan juttelemaan small-talkia kanssani ja oli vaivautunut, minä vielä enemmän. Varsinkin kun se "talkki" oli aika yksipuolista sillä silloin en vielä ollut edennyt television katsomisella kehittyneellä englannintaidollani tasolle, jota diplomaattikutsuilla tarvitaan. Kielitaitoni on kokonaan tv:n katsomisen ja matkoilla käytännössä opitun varassa. Puolen tunnin kuluttua sitten jokunen muukin saapui paikalle ja isännän tilanne helpottui. Itse livahdin paikalta aika äkkiä, kunhan hetki tuntui sopivalta.

Äsken kävin apteekissa ostamassa särkylääkettä ja strepsilsiä. Tohtori kertoi että kadut on nyt jo suljettu ja poliisi on enemmän varuillaan kuin viikko sitten. Kävelin sitten lähikatujen risteykseen, joka on arkipäivinä ihan tyhjä, vain moottoripyörät pöllyttävät ja pärisevät pienen liikenteenjakajan ohi. Nyt tässä risteyksessä, lähellä ääntenlaskupaikkaa eli stadionia, oli lähemmäs sata hiljaista miestä istumassa. Poliisiauto oli parkkeerattu poikittain risteykseen ja rautaiset mellakkaesteet sulkivat kulun rannan suuntaan. Tunnelma oli odottava, ehkä hiukan levoton. Aikaisemmin kuulin jonkinlaista hurraamista risteyksestä ja tohtori kertoi, että joku kandidaateista oli käynyt risteyksessä ja huuto oli kannattajien karjuntaa.

Totesin kämpälle palatessani että autoliikkeen uudet autot olivat poissa katuvierestä. Viimeistä pakua siirrettiin kovan pulinan säestämänä. Tohtorin arvio oli, että laskennan tulos saadaan aikaisintaan aamulla. Ehkä se menee nyt joutuisammin, kun on kyse vain kahden eniten ääniä ensi kierroksella saaneen äänistä. Kaksi nippua on nopeasti laskettu. Päättelin asetelmasta, että ehdokkaat itse ovat stadionilla seuraamassa laskentaa. Veikkaan, että nyt ei tule sähkökatkoa.

Tähän voi järjestelyjä kommentoida, sillä en ole mistään voinut arvelujani tarkistaa.