luxor 33.2009 pikkujuttuja

A

Tässä lähistöllä asuu niin paljon ulkolaisia, että lehdenmyyjäkin käy täällä tarjoamassa englanninkielisiä päivälehtiä. Mitenkähän kauan se kannattaa, kun nettiä käyttää jo ukotkin? Ja kun Aljazeeralla on hyvä tarjonta. Siellä oli uutisissa myös formulakuskien tallinvaihdot, urheilua muutenkin sekä kaikki yleistieto, ei vain politiikka-asioita.

B

Läheisen rakennutyömaan katolle on pystytetty pieni puominostin, joka pyörii kai bensakoneella.

Siinä on nostokori, joka on tarkkaa mitoitettu yhden kottikärryn mukaiseksi ja n. 40 cm vinolla reunalla. Siihen on helppo kipata kottarillinen hiekkaa ja vastaavasti kerroksissa hiekka nosturista kottariin. Nostokori on peltiä ja siinä on kätevä lukitusmekanismi. Ihmettelin mihin se hiekka tarvitaan ja ainoa selitys kai on, että siellä kerroksissa tehdään betoniseos, koska hiekka on seulottua ja kadulla oli sementtisäkkejä. Vain pohjavalu ilmeisesti tehdään katutasolta sillä metelöivällä betonimyllyllä. Betonin pumppuautoja meidän tyyliin en ole nähnyt.

C

Ajoitukset ei ole mennyt nappiin ja siksi jouduin erityisjärjestelyyn. Soitin kuski Husamille autoon ja pyysin hoitamaan votkapullon. Lähes tunnin kuluttua hänellä loppui edellinen keikka ja poika soitti että miten ison pullon haluan. Sovittiin, että ison. Kohta hän olikin ovella. Otin flindan ja vein sisään. Sitten oli saatava leipää, hunajaa ja muuta pientä Arkwrights-kaupasta. Sinne siis, mutta en ottanutkaan huomioon, että katu on yksisuuntainen ja se aiheutti pitkän kierroksen, vaikka matkaa oli vain 400 m kävellen. No leipää saatiin ja sitten pyysin heittämään Maxime-ravintolaan. Hyvä kana tandoori maistui ja siellä tajusin että porukat katsoo taas matsia. Tarjoilija selitti, että tämä matsi ratkaisee Algerian ja Egyptin välillä, kumpi on 2010 WC loppuotteluissa. Ottelun lopun näinkin kämpällä. Egypti hävisi 1-0 ja putosi Etelä-Afrikan kisoista.

D

Reissuun sisältyi suunnitelman mukaan myös parturikeikka. Asiakkaat siellä puhuivat englantia ja saksaa, joten selvittiin hyvin alkuun. Hinnaksi oli sovittu jo viikko sitten 15 LE. Pienikoinen tuttu parturipoika, jonka iäksi kuulin sitten 15 vuotta, aloitti homman. Skini vedettin veitsellä taitavasti. Joka kerta tulee mieleen kurkunleikkaaja-jutut kun täällä etelässä joutuu ojentamaan kurkkunsa partaveitsen eteen. Poika osaa hommansa ja kehuu itseään koko ajan. On ammattiylpeys ja itsetunto kohdallaan.

Poika ylitti itsensä ja veteli naamaani ja kaljuuni valkoisen kerroksen, kai ihonkuorintavoiteen. Sen vaikutusta sitten istuttiin odottamaan sohvaan, ehkä 7-8 minuuttia. Siinä otin uudelleen esiin sen pojan virheen, että hän sanoo hinnasta keskusteltaessa, "is up to you". Selitin asiakkan näkökulman ja muut käänsivät, koska pojan kielitaito ei riittänyt. Nyt luulen että hän tajusi, miten asiakasta pitäis mun mielestä kohdella. Hyvän hoidon vuoksi annoin pojalle 20, eli vitosen extraa. Mutta se ei tuntunutkaan riitävän taaskaan. Asiakkaat tavan mukaan sekaantuivat voimakkaasti meidän rahakeskusteluun. Suostuin lopulta antamaan 3 LE lisää ja pienelle apulaiselle, joka osallistui "hierontaan" annoin silppurahaa mitä oli piastereita. Loppu hyvin eikä edes paha mieli mulla, kun vastaava hoito maksaisi kotona luultavasti 30-40 euroa. Nyt maksoin siis 3 euroa. Riistäjä-kapitalistisika! Menen uudelleen vielä pari kertaa ja sanoin pojalle jo, että neuvottelemme kirjoittamalla hinta paperille, ettei taas tule esiin väite, että poika sanoi viisikymmentä ja mä väänsin siitä viisitoista. Asiakkaiden tulkinta tilanteesta, joka sinänsä oli ihan selvä. Nämä nauttivat kalabaliikista ja tinkimisestä. Alan tottua.