to 23.12.2010 aatonaattoa

Naiset lähtivät auringonottoon, tutun hotlan pihalle. Viimeksi kun kävimme siellä, otimme taas yhden kaljan, ison Stellan puoliksi. Ihmettelin kun hinta olikin nyt 40LE? Kiukuttelin tarjoiijalle ja hän kertoi että oli hinta juuri nostettu. Edelliskerran, kai 3 viikkoa sitten, kun juttelin blogituttujen kanssa maksoi olut 25. Hinnastossa ei muita hintoja ollut nostettu. Onko siis ajatus se, että kun matkailijoiden määrä on selvästi vähentynyt, nostatetaan ainakin kaljan hintaa, sillä suomalaiset eivät vietä lomaansa ilman kaljaa. Voivat tällä menolla siirtyä viinilinjalle.

Olimme yhteydessä Paavon kanssa ja sovin että tapaamme asemakadun kuppilassa. Saadaan tarkemmat koordinaatit sovitettua yhteen, varsinkin jos oleilemme pidempään tässä kylässä yhtäaikaa. Samaan kimppaan liittyy kahvilassa joku ruotsalainen kaveri. Tulee lisää kontaktipintaa ja mahdollista juttuseuraa.

Luontolehdessä oli juttu Egyptistä, Hurghadasta. Siellä ovat paikalliset veneilyä tarjoavat yrittäjät ja luonnonsuojelijat yhdessä panneet pystyyn kampanjan uutta, rakenteilla olevaa delfinaariota vastaan. Onhan se aivan älytöntä rakentaa allas ja vangita sinne delfiinejä, kun vapaana uivia voi katsella meressä helposti. Egyptin laki ei sallikaan näiden älykkäiden nisäkkäiden vangitsemista ja siksi delfiinit lennätettiin tänne Japanista. Siellä ilmeisesti siis saadaan vielä harjoittaa tällaista barbarismia. Japanihan on suurin myös valaiden tuhoojana. Pyytävät valaita muka tutkimukseen, mutta silti valtavasti valaanlihaa on kaupan. Pyöriäiset kuuluvat sitten samaan henkipattojen ryhmään.

Jouluun meillä täällä kuuluu nyt se kiva juttu, että pelataan golfia T-paidassa jouluaattona. Ja mahdollisesti myös Tapanina. Yksi välipäivä pitää olla, on liian rasittavaa pelata joka päivä. Ihmettelenkin Seniorigolfin tapaa järjestää niin tiiviitä pelimatkoja, ettei välipäiviä ole ja kaikki muu kiinnostava katsottava skipataan sivuun. Ei sovi mun kropalle ja siksi en lähde noille lyhyille piinaviikoille. Viimeksi koin saman ilmiön raskaana, kun Hillin porukka kävi ystävyysottelun monella eri pelitavalla Peuramaata vastaan Virossa. Eka päivä meni kohtalaisesti, mutta kun illalla oltiin syömässä ja juomassa porukalla, ei minun peli sujunut ollenkaan toisena päivänä ja katkesin fyysisesti taas 14 väylän paikkeilla. Tein siinä loppupään väylällä (15?) vielä komean birkun, vaikean väylän greenille veden yli saareen. Olin niin poikki, että en viitsinyt pirkun jälkeen mennä palloani hakemaan. Muut onnittelivat komeasta lyönnistä ja itse olin ihan puhki. Niinpä sitten pelit olivat hyvin tasaväkisiä ja vain minun katkeamisen vuoksi hävisimme yhden pisteen, ja kiertopalkinto matkasi takaisin Peuramaan kaappiin. Oli muuten peliurani toinen kerta kun pelasin reikäpeliä. Sen pistelasku tasoituksin oli mulle ihan hebreaa ja kun vastustaja laski pisteet, jäi se kyllä hampaankoloon ja kirvelemään se tappio. On jännä huomata että Hillissä ei reikäpeliä juuri harrasteta seniorien kesken. Vaikka se on ihan kiva pelimuoto. Seppo, korjataan tilanne!?!