Hankintoja

Saatiin pari savikippoa, isompi 23cm ja pienempi 18cm, korkeutta n 5cm. Niitä pitää ensin käsitellä ”black honey” eli sokeriruokosiirapilla ja panna kuumaan, jolla ne saadaan vahvemmiksi. Pyysin Abdya hoitamaan sen asian, kun meillä ei siirappia ole vielä. Tuli sitten vihannespadan sijasta tehteäväksi soppa, johon oli astia valmiina.

Jossakin varastossa on mun viime talvena ostama pikku tyyny, jota näköjään kaipailen alvariinsa. Samoin jonnekin jäi iso huopa, ”plänketti”. Olen aloittanut etsinnän eilen soittamalla Monica/Caballan sukulaispojille, joiden piti puolestaan selittää asia Basimille, jonka englanti on niin heikkoa ettei jutut onnistu puhelimitse. Mutta hän ei vastannut eikä toinen mahdollisuus eli Ahmed Abu Naga, jonka tallessa oli musta kassini. Paluulähtö oli sen verran kaoottinen ettei vanhassa päässä ole tämä pikkuseikka pysynyt. Eiköhän ne roinat lopulta jostakin tule vastaan.

Kävin vanhoilla kulmilla Feyrusissa katselemassa mahdollisia tuoleja ruokapöydän ääreen. Löytyi valtion kaupasta perus klaffituoli hintaan 105LE. Toinen hauska kapine olisi tuoli, joka kääntyy keittiötikkaaksi. Sekin maksoi satasen. Kumpaakaan kauppaa en vielä tehnyt. KH:n peilikaappia ei vielä löytynyt, kun loppui etsijältä puhti. Joskus toiste sitten sekin.

Juteltiin iltapuhteella pihalla Abdyn kanssa kaikenlaista. Hänellä oli visio ja idea hankkia ikivanha väkipyörä, jonka avulla on nostettu kaivosta vettä viljelyksille ennen nykyajan pumppuja. Siinä on saanut juhtaparka kiertää ympyrää koko päivän ja pikkukakrut olleet piiskureina, raukat. Se koko hökötys muodostuu useammasta isosta puisesta pyörästä ja niihin liittyvistä hammasrattaista. Juhta pyöritti sitä noin 4-5 metristä ja se antoi vauhtia pystypyörään, joka nosti puisia vesikiuluja, jotka sitten kipattiin kouruun. Siitä vesi norui pikku ojia myöten pelloille. Ja sitä vettä tarvittiin paljon joten oli siinä hommaa kaikille, härkäparoillekin.

Näitä puisia pyöriä Abdy on joltakin tutulta kysellyt ostaa ja neuvotteluja jatketaan. Sellaiset saattavat joskus koristaa Sinuhetalon muuria ulkopuolella. Tarina jatkui sitten puheella lepakoista ja linnuista, joille molemmille ehkä asetellaan ruukkuja Hassan Fathin perinteen tapaan katolle. Niissä viihtyvät ainakin kyyhkyset. Veli Hassanilla oli idea rakentaa pihaan suuri kyyskystorni, joita olen joskus ihmetellyt ja täälläkin kuvaillut. Se olisi kuitenkin liian massiivinen pikku pihalle ja ruukut saavat riittää. Saadaan sitten silläkin kikalla linnunpaskaa pihalle!? Lepakoiden päiväpiilojen asettelu on järkevää koska ne syövät hyttysiä, mutta kyyhkyset syövät jyviä ja muita siemeniä. Kai niiden hyysääminen tuo vain silmäniloa?

Tänään odotan naapurin palmuruotipajalta kolmea roskista. Elämä ilman on ollut tuskaa ja kaikenlaisia virityksiä pahvilaatikoiden ja muovipussien kanssa on käytössä.Roskahuoltoa on hiukan jo järjestelty, sillä annoin 5 rahaa katuroskien siivoojalle, joka lupasi korjata pois roskat kunhan pannaan portin pieleen. Juttelin taas Abdyn kanssa tästä jätehuollon heikkouksistä ja hän myönteli puutteita olevan. Kertoi että kaikki jäte kerätään johonkin ja sitten tämä kierrätyksellä elävä kansanosa hoitaa erottelun. (toivottavasti Hannu kommentoi, kun hän lähes harrastaa sitä asiaa ja muistaa ryhmän nimen) *** tässä Hannun kommentti, joka ei suostunut tulemaan kommenttina:

Zappaliinit keräävät suurissa kaupungeissa roskia. Pääosin tai kaikki ovat kopteja, joita Egyptin väestöstä n. 10 prosenttia. Asuttavat Kairossa omaa kaupunginosaa, johon jäte viedään käsiteltäväksi uusiokäyttöön. Joutuvat nykyisin kilpailemaan ylikansallisten yhtiöiden kanssa, jotka vievät lastinsa sellaisenaan kaatopaikalle. Mutta heilläpä on nykyään nuorille koulu, jossa lukutaidon lisäksi innovoidaan. Nuoret levittävät kotitalouksiin sanaa valmiiksi lajittelusta, jolloin työ helpottuu ja tehostuu. Heille on myös oma rokotusohjelma, koska altistuvat helposti mm. jäykkikselle ym. Ohjelma ja koulu ovat tietysti koko ajan rahoitusvaikeuksissa. Jotkut nuoret pääsivät Brittilään katsomaan sikäläistä toimintaa ja ihmettelivät lajittelun huonoutta. Suomessahan paremmin. Luxorissa lajittelu ja hyödyntäminen tapahtuu kai kaatopaikalla, koska kanavissa on koko ajan valtava määrä muovijätettä, joka on yksi päähyödynnettävä. Ehkä alamme itse näyttää esimerkkiä ja ryhtyä tuottamaan tunkiomultaa. 

Näillä Cociksilla ja muilla riistäjillä olisi siihen moraalinen velvollisuus, perkules. Täälläkin vesikauppa on muutaman yhtiön näpeissä, mutta eivät korvaansa lotkauta vaikka muovijätteen määrä on giganttimainen kaikkialla ja sen touhun seurauksena Euroopan kokoinen jättipyörre muoviroskaa velloo Tyynen meren pohjoisosassa tuhoten meren elämää.

* * *

Tänään 21.10 pitäisi tapahtua jotakin edistystä nettiyhteyden saamisessa. Serkukset tulivat aamulla asentelemaan mastoriukua, jolla saadaan boxi riittävän ylös. Touhusin paikalle ruuveja ja vääntimen, mutta niin vaan totesin että meikäläinen terassiruuvi ei pystynyt pureutumaan täkäpuuhun. On niin paljon kovempaa, että ruuvi pysähtyi 5mm matkan jälkeen. Mitä lieneekin puu laadultaan? Toinen pikku virhe tuli kun otin kotoa mukaan satakunta ruuvia, ja niissä pirulaisissa onkin pikkuisen eri kanta. Hannu jos voit asiaa tarkistaa ja katsoa, että voisit tuoda kuusinurkkaisen vääntimen pääkappaleen, sen 20mm nippulan. Niitä myydään nykyisin aina ruuvisatsin kylkiäisenä, mutta mulla on isompi versio joka ei sovi niihin kiiltäviin 45mm terassiruuveihin, joissa on kierre puoliväliin. Itse asiassa mukaan piti tulla sarja vääntimen päitä, mutta sinne se jäi ”kotiin”.

Itseltään sitä joutuu jo kysymään missä se hima oikein on, jos isomman ajan vuodesta on täällä talvimökillä kuin Suomessa kesämökillä. Täällä ainakin eletään hyvin pienin panoksin ja leppoista, vaatimatonta eloa. Ainoa nykyajan kotkotus on netti ja känny. Tietysti sitten on vedenkeitintä ja jääkaappia, mutta ei esim. tv:tä ja radiota. Kuten ei siellä pohjoisen kanakopillakaan telkkaria ja ihan hyvin pärjää eikä mistään jää paitsi, kun läppärillä katsoo ne todella tärkeät.

Wi-Fi mies sitten iltahämärissä tuli mp:llä paikalle joka on ihan tavallista täällä. Keskusteltiin ensin periaatteista ja tekniikasta, hinnosta myös. Sovittiin että me tilataan kaksi liittymää, joille asennetaan katolle vastaanotin, joka jää hänen firmansa omistukseen. Hän on ”piiriedustaja” TE-Datalle jonka kanssa sopimus tehdään. Sitä voidaan katkoa sen mukaan miten maassa ollaan ja nettiä tarvitaan. Pieni hauskuus on että kuukausittain yhteys maksetaan, joko me ohikulkiessa käydään hänen putiikissaan lauttarannassa tai hän tulee tänne rahastamaan. Tein asiasta pikku vitsin ja kerroin miten se meillä pelaa. Ymmärsivät nauraa tilanteelle, jossa tulee hyvänä esimerkkinä esiin infran erot maiden välillä.

Nyt asennusta on puuhattu jo pari tuntia ja jokin mättää. Ehkä ennen yötä yhteys pelaa? Kaveri on ihan nokkela läppäreiden kanssa ja käyttää omaansa yhteyden rakenteluun. Ottaa suvereenisti meidän koneesta esiin tarvittavat palikat kun on tämä Microsoftin maailma kaikkialla sama. On siitä ”monopolista” jotain hyötyäkin vaikka muutoin se harmittaa. No, ehkä nuo tietoliikennejutut on paremmin standardoitu kuin muut softat?

Muutamassa yhteydessä on käynyt ilmi, että täällä on tapana tarjota ateria duunarille jolta työtä ostaa. Samoin juotavaa, vettä tms. Usein pyytävätkin juotavaa ja tutummat ainakin sanovat kun on nälkä. Yksi jolla on aina nälkä on laiha Muhammed, joka on veljessarjan serkku ja ollut monessa jo mukana. Arvelen että nuorella miehellä voi olla lapamato. Siksi tämä netin asentaja ei yhtään ujostellut ottaa pöydältä banaania ja vasta jälkeenpäin harmiteltiin että olisi voinut edes kahvit tarjota, mutta homma oli niin hektistä ja sekavaa. Nyt sitten roikkuu valkoinen kaapeli talon ulkoseinällä rumana. Pojat vakuuttivat kiinnittävänsä sen ja keksivät että kierretään kaapelin ympärille ruskeaa pakkausteippiä, joka on ihan seinän väristä. Täällä sellainen pitää vaan kelvata, kai tähän tottuu.

Sirkat eli kaskaat soittelevat vahvaa sirinää joka ilta ja siihen sitä sitten nukahtaakin.