Aamukävely reippaasti lämpenevässä puolipilvisäässä. Googlen kartta ei ihan toimi reitillä, mutta osaaminen oli helppoa. Asutus seuraa tien vartta ja peltoja on välissä. Kun lopulta tulin talolle, yllätyin sen ulospäin näyttävältä valmiudelta, sillä tiiliseinät on ulkoa verhottu laatoituksella ja portit ovat pakoillaan. Kadun puolelle on istutettu kolme pajunsukuista jotka ovat kasvaneet jo reippaan kokoisiksi, ehkä 4-5 metrisiksi. Piha on toki kesken niinkuin normaalia onkin ja sisäänkäynti on tilapäisesti parvekkeen kautta. Ainoa asumiskelpoinen huone on toisessa kerroksessa, mutta siitäkin kämpästä puuttuu ikkunoita, vain MH ei tuule sisään.

Mutta samanlaista leirielämää tämä on mullakin, yhdessä ikkunassa on vain verkko. Voipi olla että muutaman viikon päästä tulee vilu ellei laseja saada asennettua ennen. En oikein tiedä mikä mättää, mutta puunikkareilla tuntuu olevan hidas toimitus.

Päivi on siis pystyttänyt neljä kerrosta, pilari-laatta rakenne, seinät punatiiltä ja ulos karkea laatta, joka näyttää keltaiselta kahi-tiileltä. Ei sattunut kamera mukaan, vaan teen sitten joskus kuvituksen talosta. Yhden kämpän kaikki lattialaatat, keittiön ja kylppärin laatoitus oli maksanut 11000LE, joka ei suomalaisittain kuulosta paljolta.

Katsoimme talon läpi kuin armeijan tupatarkastuksessa. Hiukan vilkuilin myös sähkötöitä ja pääsin soittamaan suutani isäntäperheen pojalle, kun oli ainakin yksi täysi typeryys tai osaamattomuus asennuksissa. Ehdotin myös, että Päivi asennuttaisi makkariin reilun kokoisen teräslevyn sille kohtaa, jonka taakse on jo asennettu sähkökaappi. Kaappi kun aina synnyttää taakseen voimakkaan sähkmagneettisen kentän, joka sitten häiritsee unta ja elämää muutoinkin. Levy sinne siksi, että arvaan ettei täkäläistä sähkömiestä saa sitä asentamaan kaapin sisään, joka olisi oikea paikka. Nyt se sitten pitää jotenkin kätkeä, ehkä seinävaate toimii siinä?

Tästä voivat kiinnostuneet katsoa lisää tietoa googlesta ”sähköyliherkkyys”. Noiden voimakenttien aiheuttama sairaus on jo tunnistettu ja luokiteltu Ruotsissa, mutta ei meillä, vaikka sairastuneita on yhä enemmän. Monissa maissa jo estetään tietoliikenteen mastojen asennus lähelle kouluja, tarhoja ja sairaaloita. Meillä koko asiaa ei liene vielä noteerattu määräystasolla.

Päivin mies on valveutunut ja kaukokatseinen ja on esittänyt tavoitteeksi rakentaa aurinkoon perustuvan lämmityksen vedelle. Kun on iso kattoterassi ja vapaa näkymä etelään, se onnistuu helposti. Katolle voi myös asentaa ainakin kevyen altaan, joka riittää pulahtamiseen auringon palvonnan väleissä. Kaikilta parvekkeilta ja varsinkin katolta aukeaa huikeat näkymät joka suuntaan. Peltoja on melko pitkälle ja katolta näkyy hyvin Hotelli New Memnon ja uskon että Sinuhetalon muurikin näkyy. Talon molemmilla sivuilla on elikoita takapihoilla ja niidenkin seuraamisesta saa ajankulua. Iltaisin voi ihailla valaistuja kukkuloita ja Medinet Habun temppeliä. Kolossit jäävät palmujen taa piiloon.

Pitkä keskustelu käytiin siitä, miten alimman kerroksen lattiat tehdään. Aika kumma ratkaisu on tarjolla, rutiini kuulemma täällä. Hiekkatäytön päälle vaan lasketaan betonilaatta ilman raudoitusta! Se raudoitus kun on kallista eikä sitä tarvita?! Se tarkoittaa sitten myös kai ettei sitä kakkua mitenkään eristetä maasta (?) arvaan, vaikka asiaa ei tämä ”työn vetäjä A” ei selostanutkaan tarkemmin. Hän väitti tietävänsä ja ymmärtävänsä tämän pohjaveden nousun vaarat, mutta väitti hymyillen ettei siitä tarvitse välittää. Olin vastaan, mutta hän sanoi kysyneensä asiaa insinööriltä. Pelkään pahoin että se insinööri on ”vanhan koulun” miehiä eikä osaa asioita nykytiedon valossa.

Paikalle sattui Abdy kun tätä kirjoitin ja kysyin heti asiaa Sinuhetalon osalta. Sama juttu täällä! Ei mitään eristystä alla. Selitys tosiaan on että betoni kestää suolavedenkin vaikutukset (vrt merilaiturit) eikä kai sitten täällä ole kiusaa homeista, niin kuin pohjolassa. Kuiva ilmanala estää homekasvut?

Kävimme taas pitkän keskustelun kapillaarisesta noususta. Ensin piti googlen kääntäjän avulla selvittää termiä ja kumma kyllä kääntäjä osaa tällaisetkin termit. Ensin käänsin kapillaarinen enkuksi muotoon capillaric ja sen arabian koukeroiksi. Sillekin oli useampi vaihtoehto, joten ilmeisesti asia selvisi. Kerroin miten meillä ilmiö torjutaan, täällä kai noita eri sorakerroksia ei tunneta ja osata. Mutta veikkaan että Unescon tohtorit osaavat.

Taas käsittelimme Abdyn kanssa tätä temppelien ongelmaa ja yksi suuri este on, että melkein kaikkialla temppeleissä on lattia, joka suuresti vaikeuttaa seinän alle pääsyä. Vaikka ulkopuolelta voitaisiinkin kaivaa seinän alle kolo ja ruiskuttaa Elastop sen alle vaikkapa metrin pätkinä, ei sisäpinnalle ole pääsyä. Seinien ja pilaristojen alla on usein jättimäisiä hiekkakivipaasia, pituutta 6-12 m.

Toinen ongelma on siinä, että kosteutta ei voida imeä ulkopuolisella saloja-putkituksella kokonaan pois, sillä siinäkin tapauksessa maa saattaa vajota ja temppeli sortua. Näitä asioita on pohdittu monessa porukassa jo vuosikymmeniä eikä apua ole löydetty. Yksi kikka voisi olla ruiskuttaa paineella betonia maan sisään ja siten vahvistaa alustaa.

Onneksi pikku talon rakentaja (noista sanoista voi tehdä yhdyssanan kummin päin vaan) pystyy nyt betonia käyttäen ratkomaan asiat. Älä huolestu, Päivi! Home ei sitten taida olla peikkona täällä.