luxor 48.2009 kaupungilla nähtyä HAJJ jälkeen ym

Pilgrim=pyhiinvaellus on tärkeä juttu muslimille

On toinen päivä HAJJ:n jälkeen ja juhlat jatkuvat. Tai krapula. Joka puolella on eilisen teurastuksen verijälkiä kaduilla. Nyt siis on kaupat kiinni, vaikka ne normaalisti olisikin auki. Tuttu kulman kauppiaskin oli vapaalla. Taisi ollakin se joka teurasti, välitti ja myi palasina lähiasukkaille ne lampaat, jotka oli sidottuna hänen kauppansa edustalla. Sama nuori tukeva mies osallistui myös sonnin paloitteluun. Pikkukauppias osasi käyttää tilanteen hyväkseen.

TOPNET oli kiinni ja Abu Naga, uusi mahdollinen matkajärjestelijä-kumppani, ei vastannut puhelimeensa. Lepopäivä useimmilla. Toivottavasti huomenna saan sunnuntaihesarin.

Uusi tieto klo 17 jälkeen, kun ensin kuulin tv:stä, että Olli Rehn sai kovan viran EU:ssa. Lähdin katsomaan tiannetta ja kaikki oli taas normaalia, kaupat auki ja palvelu pelaa. Feest on eilisen juhlan nimi.

Katua taas kasteltiin, jotta hiekka ei pölyä. Niin kauan kuin vesi on niin halpaa, että sillä voidaan pestä katua ja kastella hiekkaa eri paikoissa vain pölyn sitomiseksi, en pode huonoa omaatuntoa pelata golfia näissä maissa, Egyptissä ja Tunisiassa.

Joku nuori mies ratsasti kadulla. Hevonen vähän vikuroi, olisiko ollut veren haju tai sitten vastapäisen naapurin koira joka hermostutti heppaa. Komea harmaankirjava ori laukkasikin, kun mies oikein hoputti. Ja siis keskellä rauhallista kotikatua, jossa kuitenkin on paljolti hiekkaa usean rakennustyömaan vuoksi.

Ulkolaisia asukkaita LUXORissa

Eilen tapasin hollantilaiskuppilassa pikku perheen, äiti ja 15 v tytär, jotka asuvat täällä. Tytär käy koulua (jonka nimi unohtui) jossa opetus on puoliksi englanniksi ja puoliksi arabiaksi. Äiti kehui että tytär puhuu hyvin paikalliskieltä. Saattaa olla fiksu kieliyhdistelmä jossakin asiassa, että osaa hollantia, englantia ja arabiaa. Ehkä Brysselistä löytyy työtä. Nätti tyttö saisi helposti arabimiehen, mutta toivon ettei ota. Vaikka tällä taustallaan hän voisi siitä liitosta hyvin selvitäkin kunnialla monikulttuuriseksi perheeksi. Vaikeaahan se on, nämä muslimiavioliitot ja muut kiihkeät macho-kulttuurin suhteet eurooppalaisille näteille ja hiukan pyöreille tytöille.

Tyrkyttämisen kauhistus

Juttelin myös paikallisen fiksun oloisen miehen kanssa, joka oli hyvin tilanteen tasalla matkailussa. On töissä Thomas Cookissa ja siis matkailun ytimessä. Sanoin Pikon terveiset, ettö jos arabit lopettaisivat kovan tyrkytyksensä, matkailijat voisivat ostaa jopa enemmän. Mies oli samaa mieltä, ja kun muut euroopalaiset komppasivat, olimme yksimielisiä siitä, että tyrkytys vaan pelottaa ja potuttaan turisteja eikä lisää kauppoja. Totesin siinä samalla, että kun naama tulee tutuksi ja rusketusta saa, niin kiihkein tarjonta vähenee. Hollantilaisäiti pani päähänsä vaaleanpunaisen liinamyssyn ja sen jatkoksi kaulalleen "pään läpi" pujotettavan hapsuliinan. Asu ehkä vähän hämää täkäläista kauppiasta, kun se muistuttaa arabinaisen asua. En kehdannut näin ensi tapaamisella kysellä taustoja enempää, mutta uskon tapaavani heidät myöhemminkin ja ainakin kuulen juoruina lisää. Tällaisessa pienessä ulkolaisyhteisössä juttu kulkee ja asioita kuulee. Meitäkin oli paikalla 4 kansallisuutta pikku ryhmässä, mutta siinä jo henki jonkinlainen yhteisajattelu, joka meitä EU-kansalaisia yhdistää.

Paluu ja välimajoitus

Keksin jo ratkaisun paluulennon hankintaan. Matkatoimisto-Saad kertoi aikaisemmin, miten hinnat voivat heitellä poskettomasti tilanteen mukaan. Jos pyydän häntä hankkimaan halvan lennon kotiin, pitää varautua olemaan yli sovitun ajan eli joulukuun lopun. Voin majoittua Hein B:n tyttöystävän B&B paikkaan ihan niin pitkäksi aikaa kuin lipun löytyminen vie. Ja edullisesti, vaikka hintaa en vielä edes kysynyt. Paikka on länsirannalla kylässä nimeltä Medinet Habu, näkyy kartallakin.

Kartat ja osoitteet

Kannattaa katsella GOOGLE EARTista näitä paikkoja ja tulostaa kartta ennen reissua, sillä täältä niitä on hankala löytää. Löysin yhden, mutta siinä on jätetty kokonaan kuvaamatta alue jossa asun, siis Feirus. En tiedä nimeä kadulle, jolla asustan. Mulla on passin välissä lappu, johon Saad kirjoitti nimen arabiaksi. Jo tulotarkastuksessa lentokentällä olisi pitänyt osoite tietää, mutta soitto Saadille pelasti tilanteen ja passipoliisi päästi läpi.

Täytyykin kysellä näiltä länsimaisilta, syyllistynkö rikkeeseen, kun vaihdan osoitetta ja pitääkö siitä johonkin ilmoittaa. Hein kertoi että viisumin pidennys on rutiinia ja nopeaa. Sitä en nyt tarvitse, mutta ehkä joku muu ja minäkin joskus? Hakemuslomake täytetään postissa, mukaan passi ja 1 valokuva, maksu on 6 kk:n jatkolle 70 LE ja postimerkkileiman saa seuraavana päivänä. Siinä kohtaa ei ole byrokratia vaikeaa, onneksi.

Yrittäminen ulkolaisille hiukan mutkallista, joskus elämä turistille

Hein kertoikin näistä yrittämisen kuvioista. Hän on ostanut osakkuuden, ehkä (?) puolet, naiselta joka piti huoneistossa ensin kahvilaa. Hein on rempannut paikan omalla osaamisellaan hienosti ja siistiksi. Tällä entisellä toimijalla oli valmiina luvat, mutta hän haki luvan alkoholitarjoiluun. Sitä ei läheskään kaikilla ravintoloilla ole. Mulle on jäänyt arvailun varaan, onko kyse muslimiuskon periaatteesta vai vain luvan kalleudesta. Jos kysyy, vastaus kiertelee varmasti eikä asia selviä sen paremmin. Testasin asiaa yhtenä päivänä Maximiliassa, kun repussani oli kaljapurkki. Kysyin saanko ottaa siitä ja vastaus oli että vain alkoholittomia saa juoda. Ehkä siis olisinkin saanut juoda alkoholitonta? Vesipulloa en kehdannut nostaa pöytään, vaan taas tavan mukaan jouduin ostamaan litran vettä kalliiseen hintaan. Hessun vanha tarina kertoo, että Australiassa on hassuja säännöksiä, joiden vuoksi on pakko ostaa ulkopuolelta pullo viiniä, jonka saa avata ravintolan pöytään, mutta ravintola ei saa myydä viiniä. Mutta hollantilaiskuppila ei voisi toimia ilman kaljatarjoilua. Ei kuppila olisi uskottava hollantilaismesta ilman Heinekenia!!!

Luulen silti, että taustalla pitää aina olla paikallinen henkilö, osayrittäjänä. Sellainen on käyntikortin mukaan myös ARKWRIGHTS ruokakaupan omistajana. Partainen, hiukan suttuinen ukkeli oleilee paikassa, siivoaa talon edustaa ja osallistuu jotenkin apupojan fillarilla tapahtuvaan tavaroiden toimitukseen. Tiskin takana makkara-juusto-piirakkahommissa en ole häntä nähnyt. Siellä hyörii pari siistimmän oloista poikaa ja englantilaistäti, joka juttelee ja urkkii kaikkien taustoja. Ystävällisyyttähän se vaan on ja samalla asiakashankintaa. Pitää heti alussa tulla tutuksi heille, jotka oleilevat pitempään. Olen siis potentiaaliryhmässä. Tämä täti (ehkä 55-58 v.) on asunut jo 4 vuotta täällä, eikä sanojensa mukaan koskaan muuta takaisin brittein saarille, missä hänellä "ei ole mitään". Täti puhuu niin nopeaa, ehkä työväenluokkaista englantia, että jouduin pyytämään hiukan hitaampaa puhetta. Minä kun olen enemmän ollut tekemisissä näiden oxford-tasoisten kanssa, haha!

Venäjänkielisille on oma bisneskatu

Minua on huvittanut jo aikaisemmilla reissuilla, että venäläisiä turisteja varten on syntynyt oma tukipiste, jonne bussit Luxorinmatkalla ajavat. Kadunpätkä on lähellä Isis-hotellia ja mun nykykämppää, niiden puolivälissä. Siinä on ainakin yksi ravintola ja useita kauppoja, joissa puhutaan venäjää. Sujuvammin kuin itse koskaan opin ennenvanhaan Moskovassa. Siltä pätkältä vaimo viime vuonna osti kovasti tinkimällä, siis edullisesti, kuivattuja Hibiskuksenkukkia, joista uutetaan paikallista mehua tai kuumana teetä, Karkadee. (kiitos muistiavustuksesta A!)

Yhtään sähkökatkosta ei ole ollut koko aikana, vaikka olen ottanutkin varmuuden vuoksi rutiiniksi tallentaa juttuani usein välillä. Aina kun aihe vaihtuu, tulee juomatauko tai ajatus muutoin katkeaa, kippis eli "vessahätäk" ja tallennus.