Kikan kikka oli tieto siitä, että Luxorin puolelta ajaa punaraitainen mikrobussi WB:lle Horus-sillan kautta. Asia tuli puheeksi kun nähtiin yksi punaraita, mutta vain yksi. Nyt pitää ottaa selvää reitistä ja lähtöpisteestä, sillä joskus voi olla tarpeen kyyti jos on raskasta kannettavaa. Autossa menee kätevästi, mutta lautalla/veneellä ylimeno olisi hankalampaa.

Pohdimme tulevia Kairon kiemuroita Snack Timen kattoterassilla, josta on tosi mahtavat näkymät Niilille ja sen yli vastarannan kukkuloille, joita täkäläiset sanovat vuoriksi, mutta ne siis ovat Saanan luokkaa eli suomalainen sanoisi tunturiksi. Mutta muodot ovat paljon jyrkempiä ja jylhempiä kuin kotimaana vaisut, tasaisin rintein kohoavat tunturit. Muistelen että koulun maantiedon opeissa olisi sanottu, että vuori on tunturi, jos sitä on hionut jääkauden jäät. Sanovatkohan skotit kumpujaan tuntureiksi? Snack Time löytyy läheltä liikenneympyrää josta lähtee yksi katu asemalla ja toinen on Temppelikatu. Vieressä Abidou kirjakauppa ja lähellä ”koiranruokaa” (Hannun termi) myyvä Mäkkäri. Taitaa paikassa olla kylän ainoa maisemahissi, jota kaipaakin kun on terassi neljännessä.

Katselin yläkulmasta yhtä kiukuttavaa kaupunkisuunnittelun kukkasta. Taitaa paremminkin olla suunnittelemattomuuden kukkanen. Yksi temppelin ”sakara” ulottuu aivan lähelle ajorataa ja siinä kohtaa on tylysti kavennettu jalkakäytävää, jota juuri kulman kohdalla on metrin verran. Se riittäisi hyvin, MUTTA – keskelle kaikkein kapeinta kohtaa on asetettu liikennemerkki, joka jakaa tilan kahtia. Viereinen aita ei salli temppelin suuntaan ohitusta, joten jalankulkija joko pujottelee 48cm raosta, mikä ei onnistu reppu selässä, tai kiertää ajoradan kautta. Jos ottaa siitä merkin putkesta kiinni voi itsensä kiepauttaa ohi. Olkavarren kohdalta putki kiiltääkin, että aika moni sen tempun tekee. Ei vaan ole putken asentajalle tullut mieleen siirtää paikkaa metrillä jompaan kumpaan suuntaan, niin ongelma olisi ratkennut. Mietin että onko annettu käsky ollut ehdoton, - ”5 m valopylväästä” - mikä ei tunnu ihan sopivan kuvaan. Onkohan pojat tehneet sen piruuttaan?

Tiedossa on että suomalainen oopperaväki tulee taas Kairoon pitämään laulajille kurssia. Menossa on jo useampi kerta, kun ohjaaja sekä säestäjä-pianisti-laulunopettaja Ralf Gothoni vetävät kurssin. Mukana on myös suomalaisia oopperalaulajia, jotka pitävät yhden oman konsertin Kairon oopperatalossa maalis-huhtikuun vaihteessa. Täkäläiset laulajat saavat opetusta ja harjoituksen vuoksi pitävät konsertin, arvatenkin ooppera-aarioista. Lippuja saa lähetystöstä. Annukka kertoi että RG on kovastikin kiinnostunut käymään SEKEMissä, mutta aikataulut eivät ehkä salli retkeä. Olisin tunkemassa mukaan jos juttu hoituu.

Katselin terassin metalliputki-lasilevykaidetta, jossa näkyy täkäläinen rakentajien hällä-väliä meininki. Silikoni oli väärää laatua ja sitä oli sutattu rennolla otteella eikä roiskeita ollut poistettu. Aika kamalaa jälkeä. Samaa suttaamista näkee kaikkialla. Munkin kämpässä on joku maalari tuhertanut monta suttua kalusteisiin, oviin ja muualle, eikä ole sattunut rättiä mukaan. Vatupassi ei kuulu kalupakkiin ja silmä ei sano mitään, kun asennetaan vaikkapa lämpöpumppu seinään. Melkein kaikki mitä näkee on vinossa.

Sinänsä tykkään että käsityön jälki näkyy, mutta ei tuolla tavalla. Kalusteissa se näkyy hienosti pieninä eroina joissakin koristeissa. Itse asiassa mua miellyttää enemmän käsintehty tuoli kuin sarjatyönä ja koneella tehty. Keittiökaapit ovat mittatilaustyötä, ovat ja ikkunat samoin. Ja puuosaamista näyttää löytyvän. Mutta sitten lipsuu, kun ne tilaustyönä teetetyt kaapit on maalattu, jessus sitä rentoutta! Yksikään sähkökaluste ei ole suorassa. Johki taisi asiasta omassa blogissaan kirjoittaa muutama vuosi sitten valokuvien kera. Kun en käytä tässä kuvia, tulkaa itse toteamaan. Täällä on kivaa, kaikesta huomauttelusta huolimatta.

Kun lämpö on noussut, on kärpäset heti paikalla. On ainakin kahta laatua, joista hitaamman saattaa saada tapetuksi kädelläkin, ainakin lätkällä. Mutta se hiukan pienempi on tosi nopea, ei nappaa nopsakäsikään. Hyttynenkin sirisi yöllä ja oli syönyt muutamasta kohtaa, paukama todisti. Jos aikoo lämpimällä kelillä nukkua terassilla, on hyttysverkko ihan must!

Laitan tähän yhden selvennyksen aikaisemmin kertomaani savitalon perustukseen. Juttu tehdään nykyään niin, että perustus tehdään betonista anturana vain seinien alle. Se jätetään kuitenkin niin syvälle, että ei ole maan tasalla. Koska kosteus söisi savitiilet, pitää betonin päälle muurata muutama kerros punaisia, poltettuja tiiliä ja maan tasalta alkaa nousta savi-harkkoseinä. Savitalon upein piirre on sen kyky tasata kosteus- ja lämpötilaeroja. Asujat valistavat, etttä savitalo on kylmällä säällä lämmin ja kuumalla viileä. Täällä kun paleli kovatiilitalossa, ei tarvinnut jos asui saven sisällä. Niihin ei yleensä asenneta edes lämpöpuhaltimia, joka taas on vakiona näissä kaupunkitaloissa. Kuumalla viilennystä myös tarvitaan.

Hannu, skype kysyy skypeosoitetta ja luulen antaneeni saman kuin nimen kohdalle, nn. Numerona voi kai käyttää kumpaa vaan, sillä suku ei Luxor-kännyn numeroa tiedä ja silti homma pelittää. Voit siis panna suominumeron 050 467 1545, kokeile ainakin sitä. Silloin se pelaisi myös kun ollaan kotosalla Suomessa. On se vaan kummaa tämä nykyaika, kun sinne skypeen tunkee kaikenlaista myös naamakirjan puolelta. Ja mitään et pois saa vaikka haluaisit. Sinne ne jää killumaan skypeen ja muualle nettiin.