Värejä valitsemassa

Aamupäivä meni väristen viileyttä potien, sillä piti panna käsineet kun pelasin pasiassia koneella. Ulkona pihalla olisi ollut lämmintä, mutta viihdyn koneella uutisia lukien ja kuunnellen Alivaltiosihteeriä pelatessa tai ristikkoa ratkoessa. Jatsilähetyskin on odottamassa jotakin sopivaa iltapuhdetta.

Hassanin talon sisäväritystä taas käytiin suunnittelemassa. Onneksi Hannu toi Jokerin karttoja ja värilastusarjoja, mutta niistä ei kovin moni osunut tarpeisiin, vaikka olikin kymmeniä. Täällä ei maalikaupasta saa isoja värimalleja, vaan kaikki pitäisi päättää muutaman sentin liuskoilla ja se on vaikeaa. Jos valitsee pikku mallin mukaan menee väritys yleensä liian tummaksi ja voimakkaaksi.

Värejä on ehditty pohtimaan jo useamman kerran, viimeksi kun valittiin kalusteiden värejä. Nyt sitten vain jatkettiin vanhalta pohjalta. Täkätapaan olisi ollut paineita panna väriä katon kipsilistoihin ja keskustan koristeympyröihin, mutta pidin sitkeästi pääni ja nyt pysytään valkoisissa katoissa. On tarpeeksi tekemistä siinä, että aikanaan isännän valitsemat laatat hallitsevat väreillään lattioita salissa ja kosteiden tilojen seinissä. Ne valinnat kun dominoivat värejä vahvasti eli lisää ei juuri kaivata.

Maalaushommat urakoi sama vesseli joka tuhersi meidän savitalossa. Varoitin Hassania huonosta jäljestä, mutta hän lohdutti, että tämä tukeva Abdullah ei itse maalaa, vaan johtaa töitä. Mutta olen sitä mieltä, että mies joka ei itse osaa/viitsi tehdä kunnon jälkeä, tuskin osaa pomottaakaan. Siksi Hassan on antanut mulle suuret valtuudet valvoa jälkeä ja sanonut sen myös maalareille. Sanoinkin suoraan kun päävesseli oli paikalla, että hänen ”meidän” talossa tekemä jälki ei kelpaa, johon hän vaan nauroi maha hytkyen. Ei pannut sanoja pahakseen, vaan taas tavatessa tervehti sydämellisesti ja hassusti, suukotellen ensin omaa kämmentään ennen ojentamista kättelyyn ja poskipusut päälle.

Eilen hän kirjoitti lapulle muistiin, mutta se jätti hiukan epävarmuutta ja nyt se poistettiin sillä että kirjoitin joka seinälle värin numeron. Ovien väritys jäi hiukan avoimeksi, sillä vuorilistat ja karmit vedetään tummemmalla sävyllä ja se sovittiin sekoitettavaksi paikalla ja siihen osallistun tarkkana. Se on näet kuultomaali jota täällä sanotaan vernissaksi. Siis väritetty lakka joka ruiskutetaan oviin ja ikkunanpokiin, mutta sivellään jo kiinni oleviin paikkoihin. Vähän mietityttää oksankohdat ja huonosti sovitetut puusepäntyöt, vaikka vakuuttivat saavansa ne piiloon.

Maalikaupassa katselin tietokoneella ohjattavaa värin sekoitusvärkkiä, joka oli merkiltään COROB ja atk-lootassa luki IBM. Muistelen että joskus olisi Suomessa hehkutettu sitä, kun Tikkurila ensimmäisenä kehitti tarkasti ohjatun värisekoituksen. Kai siinäkin ohjaus perustui tarkkaan pigmentin määritykseen, vaikka konetta ohjattiinkin käsin syötetyllä värinumerolla. Piti olla maailmanuutuus? Täällä on paikallinen maalituottaja SCIP ja asiallisen näköistä purkkia oli kaupassa ja laatujakin useita aina tarkoituksen mukaan.

Maalikaupassa oli myös tarjolla sabluunoita kuvien maalaamiseen suoraan seinäpinnalle ja sitä olinkin jo suunnitellut pariin paikkaan. Mutta se on sitten viimeistelyä ja varmistinkin Hannulta että saan hänet alan miehenä mukaan toteutukseen. Itse en ole töppäilysientä kädessä pitänyt tositarkoituksella varmaan 30 vuoteen. Kauhean määrän litroja oli työnjohtaja arvioinut ja kauppa nyt myymässä. Tuntui todella ylimitoitukselta, kun väitti kauppias että litralla saa valmista vain neliön! Kun meillä Jokeripurkissa lukee että telalla saa 5-8m2 pintaa kerran vedettyä, olisi siis valmista parilla vedolla vähintään 3-4m2. Ulkopinta on sitten juttu erikseen, kun lie aika rösöinen. Onneksi tämän tietokoneella tehtävän sekoituksen ansiosta voi ostaa alkuun pienemmän erän ja jatkaa vaikka pönikkä kerrallaan. Sitten on vaan syytä vahtia ettei pönttöjä joudu hukkateille.

Viimeksi käytiin kiviliikkeessä, jossa onkin tarjolla monen väristä tavaraa rappukäytäviin, tiskipöytiin, jalkalistoihin ja minne nyt kiveä kaipaakaan. Rappuunkin asennettiin kivilistat askelmien ulkopäihin, jotta raput voidaan pestä runsaasti vettä alas valuttaen. Tässä kuivassa ilmassa siitä ei suurta vahinkoa ole, mutta vähänkin normaalikosteissa oloissa se olisi tuhoisaa rakenteille ja ylläpitäisi homekasvuja.

* * *

Matkan varrella oli monta ruokovaunua odottamassa lastia, osa jo lastattuna. Niistä näkyy usein poikia ja miehiäkin ottamassa ”sokeriveroa” eli kiskomassa joskus traktorinkin kuormasta muutaman kepin imettäväkseen. On niin yleistä puuhaa, että aikuisiakin näkee usein keppiä närhimässä ja roskaa pois sylkemässä. Ruokojunan viimeinen lastinhaku on uuden Qurnan puolella kanavan varrella, mökistä noin pari km. Ensi yönä taas radan vaihteessa kolisee seinän takana. Katkottu ruoko pitää saada tehtaalle jalostukseen 30 tunnin kuluessa, siitä öiset kolinat johtuvat.

Laskin ohimenevän kaksivaunuisen kaasurekan lastina olleen ainakin 500 isoa eli 15kg pulloa. Se on niin iso määrä ettei Suomessa moista näe kerralla kuin AGAn varastolla.