luxor 101.2010 pikkupaloja arjesta

Viime yönä naapurin lukko kolisi 23.28, taisi tulla nukkumaan. Siihen on asettunut mies, tapojensa orja. Asuu vuokrakämpässä, jossa kaikki hoidetaan itsepalveluna, mutta asettaa kengät oven ulkopuolelle!

Samaan aikaan, keskiyöllä, työmiehet puuhasivat pois katkottuja oksia pikku puistosta ikkunani alla. Meteli oli kova, kun oksat paukkuivat ja lava kolisi, miehet pulisi. Vielä kun olin sängyssä lukemassa lähemmäs 01, siellä ahkeroitiin ja kolisteltiin.

Kokeilin Googlen kielenkäännösohjelmaa tähän blogiini, mutta jokin mättää, en saa toiminaan. Sen sijaan löysin Googlelta mielenkiintoisia juttuja, käykää katsomassa. Sinne on ilmaantunut kaikenlaista ilmaisohjelmaa, erilaisia karttoja mutta myös niihin liittyen videopätkiä, mm ilmastonmuutoksen vaikutuksista. 3 vaikuttajan haastattelut jenkeistä, esim. Samoin yritin, mutta jäi kesken, kopioida tähän oheen kartan alueelta, jota ei painettuna löydä. Voisivat nuoremmakseen Alman oppaat kokeilla, saisivatko todellisen, realistisen kartan kopioitua googlelta hyötykäyttöön. Täällä painetut kartat ovat surkeita. Osoitus siitä, että kun viranomaiset eivät ylläpidä karttapohjia, toisin kuin meillä, ei yksityinen voi koskaan tehdä kunnon karttoja. Kuitenkin niitä arjessa, varsinkin turismissa tarvitaan koko ajan.

Aljazeera näyttää juuri filmiä USA:sta, jossa esitellään natsiliikettä jenkeissä. Kauhistuttavaa nähtävää. Natsikypärät päässä, maiharit jaloissa nämä tatuoidut kahelit heiluttavat hakaristilippuja ja karjuvat "sieg hail" tehden sitä suoran käden liikettä. Todellä värisyttävää. Miten eivät jenkit voi panna kuriin näitä sairaita ilmiöitä. Samaa touhuahan esiintyy vielä maanalaisena Venäjällä, vaikka siellä on nämä tunnukset säädetty laittomiksi. Jenkkikaheleita johtaa natsipaidassaan entinen upseeri, joka on taistellut Koreassa ja Vietnamissa, väittää ukko.

Kadulla pelkäsin oikein moottoripyörää, jonka takaistuimella istui avustaja, kannatellen olallaan putkia tai listoja, pituus noin 4 m ja vinossa olalla, ottaen haltuun ilmatilan noin 1,5 -2 m maasta.

Hetken päästä samanlainen parivaljakko ajoi vastaan. Aluksi en käsittänyt minkälainen ajoneuvo katua päristelee ja vasta lähempänä tajusin, että takapukilla istui kaveri pidellen edessään poikittain taitettua sänkyä. Tämä varavuode oli mitoiltaan reilun kokoinen, taitettuna noin 120x100 cm. Takanaistuva piteli kiinni vain sängystä, eikä nähnyt eteenpäin ollenkaan. Viima heilutti parivaljakkoa, koska sänky oli poikittain. Varsinaisia liikenneturvan liputtajia!

Samaa sukulais-ajattelua edustaa perinne, joka on niin vankka, että siihen on kehitetty metallinen apulaite. Se on ritilä, mitoiltaan noin 60x120 cm ja sitä kannatellaan toisella kädellä, kun ajetaan polkupyörällä kujia ja vilkkaan liikenteen seassa. Sen päällä kuljetetaan yleensä pyöreitä leipiä, ilman mitään peiteitä. Mitä sitä turhia, näin on tehty vuosikymmeniä. Mistään hiekkamyrskyistä välittämättä. Niitä hienoa hiekkaa levittäviä pyörremyskyjä esiintyy keväällä ja myrskykaudella on nimikin, joka viittaa siihen, että kausi kestää 50 vrk. Sen vuosituhantisen ilmiön jälkeen ja lisäksi on sitten tämä muu ilmansaaste. Mutta perinteitä noudatetaan ja tämä lienee niin vanha kuin fillareilla on täällä ajeltu. Mutta kukaan ei ole huomannut että ne leivät voisi peittää liinalla.

Pysyvä kesäkahvila, kahden talon väliselle pihalle väsätty virvokekeidas Televisiokadulla. Siinä on muurattuja väliseiniä, joissa koristeellisia posliinipala-mosaiikkeja. Pihalla on iso metallipatsas, luutunsoittaja. Puurungon varaan on pystytetty katos, joka on jotakin luonnonmateriaalia, ruokoa. Näyttää samalta kuin ohuista juurista tai pajunoksista punottu koripunos. Katossa on muotoja, mm ylöspäin kohoavia kupuja, joiden sisään on punottu pesuvadin kokoinen varjostin lampuille. Nämä pesuvadin sopivat hyvin kyyhkyjen pesäpaikoiksi, ovatkin hyvässä asennossa, ylössuin. Juuri olikin menossa kyyhkysten kuherruskausi ja kukot kulkivat pyrstösulat pystyssä kuin metsoilla soitimella.

Nämä kyyhkyt olivat isompaa lajia, samanlaista kuin meidän kotipulut. Pienempi laji on sirompi ja kaikki saman värisiä, ruskeanharmaita, kun taas näitä isompia on kokovalkoisia ja ruskea-valkokirjavia, ainakin.

Koko lattia on kivetty, mutta huonosti pyöreillä laatoilla. Hatarat pöydät ja tukevat puusohvat on päällystetty räsymatoilla. Lienee siis rättimatto kehittynyt vuosituhansia sitten täälläpäin maailmaa.

Cociksen tai teen lisäksi pöytään tuodaan automaattisesti pikkupullo vettä. Jotkut jättävät sen pöytään lähtiessään, minä en.

Muslimikodin läpi lensi valkea kyyhkynen. Myöhemmin lattialla tepasteli kaksi kirjavaa. Kukaan ei reagoinut vaan asia on mitä luonnollisin. Perinne lienee vanha, sillä linnut ovat sen omaksuneet luontaisena käytöksenä. Oliskohan siitä peräisin Picasson idea rauhankyyhkystä. Rauha vallitsee kun kyyhky ei säiky? La Paloma blanca.

Kahviloissa näkyy yleensä vain miehiä, sillä heillä on aikaa istuskella. Duunia ei ole ja se on myös perinne. Naisilla on tärkeämpääkin tekemistä, ainakin lapset ja niitä on monta. Egyptin väestönkasvu on hillitöntä. Siitähän sitä ukko saa puhtia, kun päivän istuu, välillä rukoilee, jaksaa yöllä touhuta.

Muistui mieleen viimevuotinen kiikarointini Niilille. Olin aivan vakuuttunut, että virrassa pinnalla liikkui uiden jokin iso eläin, kuin krokotiili. On olemassa iso laji sen nimisenä. Mutta se on kadonnut pohjoisesta, eikä voisikaan täällä elää patojen ja putousten takia. Mutta nyt kun näin omin silmin puolitoistametrisen varaanin, tuli sekin selväksi. Varaani ei ole vaarallinen ihmiselle ja siksi niitä ei vainota. Roskaisuus vaan pakosti heikentää kantaa ja valtava väestönkasvu vie elintilan kaikelta eläinkunnalta.

Roskaisuus tuli näkyviin taas, kun ajoin taksissa kanavan rantaa. Perinteen mukaan kaikki roska heitetään kanavan varteen. Muinoin tulva vei sen mereen asti. Nyt ei tulvaa ole ja roskat jäävät siihen. Myös roskan luonne ja sisältö on muuttunut. On ihan varmaa, että fiksut, faaraoajan egyptiläiset eivät olisi hölmöön tapaa sortuneet, jos siitä olisi silloin ollut haittaa luonnolle. Mutta ei ollut, kun kaikki materiaalit olivat luonnonmukaisia, luonnosta otettuja ja sinne palautuvia. Toista on nyt, kun öljypohjaiset tuotteet muodostavat ison osan roskasta. Vielä niin, että kun pullot ja muut kelluvat muovit päätyvät joskus mereen, ne virtojen kuljettamana ajautuvat muutamassa vuodessa Tyyneen Valtamereen ja sen pohjoisosan altaaseen. Siellä se kaikki sekoittuu valtavaan, muutaman tuhannen kilsan pyörteeseen, joka velloo Havaijin ja Alaskan välillä. Siinä hitaassa pyörteessä kaikki maailman meriin ajautunut roska hieroutuu muovipuuroksi. Se taas on turmiollista merieliöille, pienestä suurimpaan, valaisiin asti. (National Geographic)