Thomas Wallgrenin viisaita ajatuksia

Poliittista tilannetta Suomessa ja Euroopassa selittääkin parhaiten politiikan objektiivisissa ehdoissa tapahtuneet muutokset. Innostuksen lähteet ovat pysyneet entisinä mutta nykyisellään ne vievät ihmisiä eri suuntiin politiikassa. Kauna vie ihmisiä uusoikeiston populismiin, itsekkyys perinteisen oikeiston omaksumaan markkinaliberalismiin, aate punavihreiden eko-solidaarisuuteen.

 

Aatteellisuus, joka näyttää vaativan meiltä uhrautumista ja luopumista, tuskin riittää viemään punavihreää politiikkaa suureen nousuun. Tilanne muuttuu otollisemmaksi vain jos onnistumme muuttamaan poliittisen mielikuvituksemme ehtoja; sitä mihin suuntaan ihmisyyteemme kuuluvat ikävät voimat ja parhaat voimat meitä ja politiikkaa kuljettavat.

Tämä on ilmeistä mutta samalla uutta ja hämmentävää, jopa pelottavaa. Totuus on, että totuuden kohtaaminen on meille vaikeaa. Siksi takerrumme herkästi epärealistisiin toiveisiin "globaalihallinnasta", "vihreästä taloudesta" tai "kestävästä kasvusta".

 * * *

Uusvasemmisto pakenee totuutta yhtymällä ratkaisevassa kohdassa oikeistodemareiden ja samalla markkinaoikeiston ja populistien politiikan linjaan. Yhteen lauseeseen ongelman voi tiivistää näin: iso osa vasemmistoa ja myös vihreää liikettä hakee tänään oikeiston kanssa ratkaisuja aikamme haasteisiin syventämällä Suomen ja Euroopan riippuvuutta vientimenestykseen nojaavasta ja yhä tiiviimmin globaaliin tuhotalouteen integroituneesta elämänmuodosta.

* * *

Yleisin virheemme on seuraava: Aina kun ajattelemme, että talouspolitiikka on politiikan perustavin ala olemme poliittisessa ajattelussamme vääristyneen ihmiskäsityksen vankeja. Saatamme unohtaa, että talouspolitiikassa on kuitenkin kyse vain välineistä, keinovalikoimasta, eikä poliittisen työn tavoitteista. Tällöin peli on menetetty ennen kuin olemme päässeet kunnolla edes alkuun.

* * *

Talouspolitiikka ei siksi ole politiikassa ydinasia. Jos valta on meillä, voimme valita miten taloutta ohjaamme. Jollemme heti osaa valita oikein voimme kuitenkin oppia virheistämme ja korjata kurssia. Tästä syystä valtasuhteiden demokratisointi on ensisijainen haaste ja oikean talouspolitiikan valinta toissijainen. Ei tämä kovin kummoinen asia ole, eikä uusi. Silti useimmat poliittisesti aktiiviset ystäväni käyttävät enemmän aikaa talouspolitiikan vaihtoehtojen miettimiseen kuin demokratian edistämiseen.

* * *

Pankkiunionin epäonnistuminen on kuitenkin vain esimerkki. Tarkoitukseni on havainnollistaa yleisempää epäilyäni, että talouspolitiikan suunnanmuutos voi olla vaikeaa saada aikaan ellei valtaa ensin demokratisoida.

* * *

Näitä viisaita mietteitä voi lukea US:n blosivuilta. Tässä on vain

pieni osa filosofin pohdinnoista.