Täytyypä pitää mielessä. Vaikka en juuri taksia tai vossikkaa käytäkään, niin jossakin tilanteessa on hyvä tietää minne käy päätään kallistamassa. Kyllä on kaupankäynti verissä näillä. Äsken kadulla noin 6 v. poika tuli söpöttämään englantia ja tarjoutui oppaaksi basaariin. Lopuksi pyysi puntaa kun en suostunut asiakkaakseen. Monessa ikkunassa on kyltti NO HASLE eli emme huijaa.

Periaatteessahan nämä muslimit ovat rehellisiä. Asia kuluu osaksi uskontoa. Siksi edes korko ei ole sallittu. En oikein käsitä miten pankit täällä toimivat. Mutta kaupankäynti on eri juttu, siinä saa pyytää mitä kehtaa. Se ei ole epärehellisyyttä, vaan kauppias osoittaa nokkeluutta jos saa toisen maksamaan poskettomia. Tinkiminen on aina rituaali, jota eurooppalaisen on nykyisin vaikea ymmärtää. Mutta oli se entisaikoina meilläkin tapana jokapäiväisesti. Isäni oli kova tinkiään tuotteissa, joille ei ollut vakiohintaa. Maalaiselämässähän niin oli aika usein ja paljon tehtiin myös vaihtokauppaa. Kaippa tapa on ollut hyvin kansainvälinen, kun meillä on sanonta kauppasaksa ja laukkuryssä, joissa molemmissa on vähän halveksiva sävy. Välimeren ympäriltä tämä kauppiasmentaliteetti on siirtynyt pohjoiseen ja laimentunut.

Onhan se raivostuttavaa alkaa joka päivä saman asian tinkiminen. Uskon että opin parissa viikossa oikean hintatason ja kun rusketus lisääntyy ja naama tulee tutuksi vihannestorilla, ei aina joudu kaikkein raaimman ylihinnoittelun kohteeksi. Siksi turisti ilahtuu kun löytää kaupan jossa hinnat ovat esillä ja niistä ei tingitä. Pari englantilaista naista perusti ruokakupan St Joseph kadulle, jonne mulla on matkaa vain 400 m. Valikoima on euroopplainen, jopa keskitummaa leipää on saatavilla. Sitä vain pitää osata pyytää, sillä se on pakastearkussa piilossa. Silti voi ottaa pakasteesta suoraan pöytään, on kokeiltu.